Pariisin neljänteen kaupunginosaan avattiin hiljattain muistomerkki toisessa maailmansodassa tapetuille juutalaisille. New Yorkissa Manhattanin eteläkärjessä kunnioitusta osoitetaan WTC-iskussa kuolleille ja lähettyvillä on myös muistomerkki Vietnamin sodassa kaatuneille amerikkalaissotilaille.
Sen sijaan Somalian pitkään jatkuneen kriisin uhreille ei monumentteja näy. Eikä kovin suuria rakennelmia ole tehty myöskään Ruandan kansanmurhan uhreille. Mutta nehän ovat niitä, toisia, muita. Ihmisiä jotka ovat ja pysyvät vieraina meille.
Voihan olla, että muistomerkit ovat turhia. Ehkä aika parantaa haavat ilman niitäkin. Peik Johanssonin Ruanda-jutun ja Lauri Haapasen Somalia-jutun perusteella niin voi uskoa.
Kun vuosi sitten tsunamiaalto pyyhkäisi kerralla hengiltä satojatuhansia ihmisiä, koko maailma heräsi auttamaan. Apua tulvi jopa niin, että useat järjestöt joutuivat ohjaamaan tsunamiapua muihin kohteisiin, koska mielekästä käyttöä avulle ei ollut. Pakistanin maanjäristyksen uhreille ei sitten apua samassa mittakaavassa enää liiennytkään. Puhuttiin kauniisti avustusväsymyksestä, mutta todellisuus taisi olla paljon paljon raadollisempi. Avustuksia ei heru, koska uhrien joukossa ei ollut meitä länsimaalaisia.
Vielä vähemmän apua riittää silloin, kun kansanvainon tai luonnonkatastrofin sijasta tappaja on hiljainen ja arkipäiväinen. Kenellekään ei varmaan tule mieleen pystyttää muistomerkkiä niille kehitysmaiden lapsille, jotka vuosikymmeninen aikana ovat kuolleet pilaantuneen äidinmaidonvastikkeen nauttimiseen. Nestlén aikoinaan käynnistämän epäeettisen äidinmaidonvastikemarkkinoinnin seurauksena yhä edelleen 3 500 lasta kuolee päivässä nautittuaan pilaantunutta tai pilaantuneeseen veteen sekoitettua jauhetta.
Tuskin myöskään nälkään kuolleita lapsia erityisesti muistetaan. Nälkään kuolee kuitenkin vuosittain suunnilleen yhtä paljon lapsia kuin Suomessa on asukkaita. YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:n arvion mukaan vain Latinalaisessa Amerikasssa tultaneen saavuttamaan yksi kahdeksasta vuosituhattavoitteesta eli nälkää näkevien osuuden puolittaminen väestöstä vuoteen 2015 mennessä. Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa sen sijaan aliravitsemus vähenee hitaasti. FAO:n mukaan vauhti on jopa taantunut 1990-lukuun verrattuna.
Tammikuun 27. päivänä vietetään taas kansanvainojen uhrien muistopäivää. Muistopäiväksi on valittu Auschwitzin keskitysleirin vapauttamispäivä. Olisikohan meidän syytä pikkuhiljaa kunnioittaa muitakin epäinhimillisissä olosuhteissa menehtyneitä. Myös niitä, jotka kuolevat hiljaa ja ilman uutiskameroiden läsnäoloa.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2006