Kageran osuuskuntien liiton KCU:n johtaja Vedastus Ngaiza kaataa termospullosta kuumaa vettä kuppiin. Lähes 30-vuotisen uran teen parissa tehnyt Ngaiza tuli Bukobaan Pohjois-Tansaniaan neljä vuotta sitten.

Täällä kaikki viljelevät kahvia – ”Kahvia rahan takia, banaaneja ruuaksi”, hän sanoo. Niinpä kuppiin ei sujahdakaan teepussi vaan lusikallinen Bukoban ylpeyttä, Tanica-pikakahvia.

On lokakuun loppu ja satokausi on juuri päättymässä. Tämä kausi oli huono, sillä viime kausi oli hyvä. Onneksi tänä vuonna tuli paljon sateita, joten ensi vuoden sadosta odotetaan taas hyvää. Pienet kahvinmarjat ovat jo nähtävissä kahvipensaiden oksissa.

”Kahvipapu on kuin raskaus: yhdeksän kuukautta kukasta kypsään papuun”, Ngaiza kertoo.

Viljelijät osaavat matematiikan

Kageran alueella viljellään robusta-kahvia, jonka kysyntä maailmalla on pientä verrattuna laadukkaampana pidettyyn arabicaan. Niinpä suurin osa tuotannosta meneekin kotimaiseen kulutukseen.

Robustalla on kuitenkin omat hyvät puolensa: vankan kahvipensaan hoitaminen ei tule niin kalliiksi kuin tuhohyönteisille herkän arabican. Viljelijöillä on silti suuria vaikeuksia tulla toimeen, erityisesti huonoina satovuosina. Osuuskunnassa mietitään muiden tuotteiden kuten ruokabanaanien ja papujen ottamista myyntiin, jotta kahvista ei oltaisi niin riippuvaisia.

Tällä satokaudella KCU maksoi viljelijöille ennakkomaksuna 430 shillinkiä kahvimarjakilolta, mikä sisälsi reilun kaupan lisää 80 shillinkiä. Kun raakakahvikiloon tarvitaan kaksi kiloa kuorimatonta kahvimarjaa, tulee viljelijöille raakakahvista maksetun ennakon määräksi tänä vuonna 860 shillinkiä. Yksi euro on noin 1300 shillinkiä.

”Viljelijät osaavat matematiikan takaperin ja se tekee heidät vihaisiksi. He tietävät, että Euroopassa kahvikuppi voi maksaa jopa kaksi dollaria. Samalla he säälivät eurooppalaista kuluttajaa: miksi maksatte niin paljon jostain joka on niin halpaa?”

Yhteen pikakahvikupilliseen tarvitaan kaksi grammaa kahvia.Tuottaja saa siis kupillisesta 4,8 shillinkiä.

Tansania on siirtomaa-ajoista lähtien tuottanut teollisuusmaiden tarpeisiin halpoja raaka-aineita: kahvin lisäksi teetä, sisalia ja puuvillaa, cashew-pähkinöitä, neilikkaa, tupakkaa. Kun raaka-aineiden jalostaminen tapahtuu muualla kuin alkuperämaassa, tuottajalle käteen jää loppuhinnasta vain murto-osa.

Osuuskunnat haluavat muutosta. Kun Tanica-pikakahvia valmistava Tanganyika Instant Coffee Company yksityistettiin vuoden 2005 tammikuussa, KCU osti sen osakkeista 51 prosenttia ja toinen osuuskuntien liitto, Karagwe District Cooperative Union, 30 prosenttia. Vuonna 1967 toimintansa aloittanut Tanganyikan kahvitehdas on edelleen Itä-Afrikan ainoa kahvinjalostuslaitos.

”Arvostamme Tansanian hallituksen päätöstä myydä tehdas osuuskunnille. Kiinnostuneiden joukossa oli myös esimerkiksi Nestlé. Mutta se olisi halunnut ostaa kaikki osakkeet”, kertoo tehtaan johtaja Melchior E. Karega.

Kahvi kasvaa lehmänlannalla

Hatibu Musa viljelee kahvia Kemondossa, 23 kilometriä Bukobasta etelään. Hän aloitti viljelyn seitsemän vuotta sitten.

Myös Musan mielestä kahvista saatava hinta on liian pieni. 14 lapsen isällä on onneksi muitakin tulonlähteitä: kauppa ja halal-teurastamo. Tänä vuonna häntä onnisti, sillä sato oli hyvä yleiseen tasoon verrattuna. Musan kuuden eekkerin suuruisilta viljelmiltä lähti KCU:n varastoon läheiseen Kemondo Bayhin 5000 kiloa kahvia.

Bonifac Frances näyttää, miten kahvisäkeistä otetaan näytteet huutokauppaa varten. Kuva: Anna Berghäll

Musa työskentelee kuutena päivänä viikossa ja saapuu kahviviljelmälleen seitsemältä aamulla. Eniten aikaa vie sadonkorjuun lisäksi kahvin kuljettaminen kuivattavaksi monta kertaa päivässä – Kageran pienviljelijät kuivattavat sitä pienissä erissä auringon paahteessa. Myös kahvipensaiden suojeleminen kuivumiselta on työlästä.

”Kahvin juuret ovat lähellä pintaa. Ne pitää suojata leikatulla ruoholla, jotta ei tarvitsisi kastella koko ajan.” Mutta kun suojaus on tehty hyvin, kastella ei tarvitse lainkaan.

Musa, kuten suurin osa Kageran viljelijöistä, jättää kalliit lannoitteet kaupan hyllylle. ”Kahvi ei juuri hyödy kemikaaleista. Käytän vain lehmänlantaa”, hän sanoo.

Ngaiza haaveilee, että tulevaisuudessa KCU:n kahvisäkeissä voisi lukea ”chemical free”. Reilun kaupan järjestelmä kannustaa luomuviljelyyn, mutta luomukahvi vaativine sertifiontijärjestelmineen ei ole vielä saavuttanut suurta suosiota Kagerassa. Ehkäpä KCU:n kahvin hyvästä mausta viime vuonna voittama luomukahvipalkinto motivoi viljelijöitä tulevaisuudessa.

Reilu kaupan kysyntä ei riitä

KCU tuli mukaan reilun kaupan järjestelmään 1991. Osuuskunnan kahvia tuo Suomeen Tampereen kehitysmaakauppayhdistys. Tunnetuimpia tuotemerkkejä ovat Africafe ja Kirkkokahvi.

KCU vie reiluun myyntiin vain noin kuusi prosenttia kaikesta tuottamastaan kahvista. Vedastus Ngaizan mukaan se johtuu siitä, että ulkomailla ei ole kysyntää suuremmalle määrälle. Reilun kaupan valvontajärjestelmä on arvostellut osuuskuntaa siitä, ettei se ole markkinoinut järjestelmän etuja viljelijöille tarpeeksi energisesti.

”Saimme viime vuonna reilun kaupan tarkastajilta vakavia kommentteja, joita olemme nyt yrittäneet ottaa huomioon”, Ngaiza myöntää oma-aloitteisesti.

Valvojat olivat tyytymättömiä esimerkiksi siihen, että KCU ei ollut pystynyt osoittamaan, mihin reilun kaupan sosiaaliset lisät oli käytetty. Nyt Ngaiza kaivaa esiin mapin ja sieltä jäsenosuuskuntien pöytäkirjoja. Jokainen 125 jäsenosuuskunnasta sai tänä vuonna 1,8 miljoonaa Tansanian shillinkiä (noin 1300 euroa) reilun kaupan sosiaalisena lisänä.

Viiteen alakouluun on hankittu yhteensä 80 pulpettia, terveysasemalle pöytiä, tuoleja ja penkkejä. Rahaa on osoitettu muun muassa teiden korjaukseen, yläasteen peruskorjaukseen ja sillan rakentamiseen.

”Emme halua pudota pois reilun kaupan järjestelmästä, sillä vaikka myymme vain vähän kahvia reiluun kauppaan, rahaa tulee hyvin. Kun tavallisesta kahvista saa huutokaupassa noin dollarin kilolta, reilusta kahvista saa 2,4 dollaria”, Ngaiza sanoo.

Kaikki Tansaniassa tuotettu kahvi myydään huutokaupassa Moshissa, jossa sijaitsee myös KCU:n vientikonttori. Sen päällikkö John Kanjagaile ilmoittaa lisien määrät KCU:n johtokunnalle, joka antaa vuotuiselle yleiskokoukselle suositukset niiden käytöstä.

Esimerkiksi viime vuonna, kun kahvista saatiin hyvä sato, reilun kaupan lisinä pystyttiin jakamaan viljelijöille 100 shillinkiä kilolta. 

“Reilu kauppa on se, mikä KCU:ta pönkittää”, sanoo myös Amir Hamza, jonka yritys lajittelee ja paahtaa kahvia. ”Kahvibisnes on melkoista uhkapeliä maailmanmarkkinahintojen heittelyn vuoksi.”

Kahvin laatu parantunut

Yksi ongelma KCU:n kaltaisten, hyvin pienten viljelysten yhteenliittymien kanssa on reilun kaupan järjestelmän kannalta se, että kahvin alkuperän jäljittäminen on vaikeaa. Esimerkiksi viime vuonna kahvia tuli 12 000 tonnia, mutta yhdeltä viljelijältä saattaa tulla vain puoli säkillistä, noin 30 kiloa. Ngaiza sanoo suoraan, että on vaikeaa tietää, mikä kahvi tulee miltäkin tilalta.

Reilun kaupan valvontajärjestelmä edellyttää myös demokraattista päätöksentekoa siitä, mihin lisät käytetään, sekä kiinnittää huomiota osuuskuntien naisjäsenten määrään. Kageran alueella vain miehet ovat perinteisesti omistaneet maata ja naisjäseniä on tullut lähinnä leskistä. Tällä hetkellä naisia on KCU:n jäsenistä hieman alle 15 prosenttia.

Maanomistusperinnettä ei muuteta hetkessä eikä KCU siihen pyrikään. Sen sijaan se pyrkii lisäämään naisten määrää edustuselimissä ja saamaan koulutustilaisuuksiin puolet naisia, puolet miehiä.

Koulutus on lisännyt viljelijöiden tietotaitoa, ja kahvin laatu on Amir Hamzan mukaan parantumaan päin. Kahvi lajitellaan viiteen eri luokkaan, ja parasta superior-laatua on kahvista yleensä noin 4-7 prosenttia. Tansanian kahvilautakunnan määräysten mukaisesti superiorista ja sitä alemmasta fair average quality -laadusta poimitaan kitkeryyttä aiheuttavat raa’at ja mustat pavut pois käsin. Naiset ovat tässä työssä nopeampia ja tarkempia kuin koneet.

”Kageran robusta on erittäin laadukasta. Joidenkin mielestä kahvisektorin vapauttaminen huononsi kahvin makua, mutta minun mielestäni se on parantunut. Kahvinmaistajaisissa tulee palkintoja. Eikä halvan kahvin tuottajamaissa kuten Vietnamissa ole kahvilautakunnan kaltaista järjestelmää”, Hamza sanoo.

Reilun kaupan tarkastajat tekivät KCU:hun vuositarkastuksen viikkoa Kumppanin tekemien haastattelujen jälkeen. Huomautettavaa löytyi vieläkin: sosiaalisille lisille ei ollut olemassa omaa pankkitiliä. Se perustettiin, ja KCU jatkaa järjestelmässä.

Aamukahvi viljelijän pöydässä?

Kageran kahviosuuskuntien liiton johtajalla Vedastus Ngaizalla on unelma. Hän haaveilee kahviturismin aloittamisesta Kagerassa. Se vähentäisi alueen taloudellista riippuvuutta kahvin epävakaista maailmanhinnoista.

Tansaniassa vierailee vuosittain satojatuhansia turisteja, mutta Kageraan Victoriajärven ja Ruandan rajan väliin eksyy heistä vain murto-osa. Kuitenkaan esimerkiksi Mwanza ei ole kovinkaan kaukana Serengetin luonnonpuistosta, ja Mwanzasta pääsee Bukobaan verrattain näppärästi.

Jos matkustaa vesiteitse, voi poiketa Rubondon kansallispuistossa. Rauhaisa saari on lähes 400 lintulajin koti. Siellä voi nähdä myös simpansseja, virtahepoja, krokotiileja, kirahveja ja norsuja. Saari on myös yksi harvoista paikoista Itä-Afrikassa, jossa elää uivia sitatunga-antilooppeja.

”Victoria-järvi on maailman toiseksi suurin järvi. Varmastikin monet ihmiset haluaisivat voida sanoa, että ovat ylittäneet sen laivalla”, Ngaiza sanoo. Laivamatka kestää pika-aluksella neljä tuntia ja siirtomaa-aikaisella höyrylaivalla yön yli.

Lento Mwanzasta Bukobaan kestää vain 45 minuuttia. Toinen vaihtoehto on lentää Ugandan Entebbeen ja tulla Kampalasta bussilla noin 5-6 tunnin matka Bukobaan.

Ngaiza ei kuitenkaan tarkoita, että ihmisten pitäisi tulla Kageraan eläinten takia, koska niitä on muuallakin Tansaniassa, ”eikä eläinten kanssa voi puhua”. Ngaizan mielessä on bed and breakfast -tyyppinen toiminta, jossa turistit viettäisivät yön kahvitilallisten kotona.

”Uskon, että monet olisivat innoissaan voidessaan nähdä, mistä kahvi tulee. Tietysti tämä idea on vasta alkutekijöissään ja vaatii vielä paljon työstämistä, mutta kunhan viljelijät tottuvat ajatukseen, siinä voisi olla paljon mahdollisuuksia”, Ngaiza suunnittelee.

Osuuskunnat osa Nyereren perintöä

KCU:lla on 125 aktiivista jäsentä eli tuottajaosuuskuntaa. Osuuskuntiin on järjestäytynyt yhteensä 60 000 viljelijää Kageran alueella.

Osuuskuntien historia on osa Tansanian historiaa ja ensimmäisen presidentin Julius Nyereren ujamaa-sosialismia. Ujamaata eli afrikkalaista sosialismia toteuttavien kylien ideana oli molemminpuolinen auttaminen ja toisten tukeminen, ja jokaisella kylällä tuli olla oma osuuskunta.

Vuonna 1976 paikalliset osuuskunnat lakkautettiin. Maatalousministeriön alainen Tansanian kahviviranomainen CAT otti hoitaakseen osuuskuntien tehtävät. Tämäkään järjestelmä ei kuitenkaan toiminut, ja vuodesta 1984 vanhaa osuuskuntajärjestelmää alettiin rakentaa uudelleen. Viljelijät myyvät satonsa osuuskunnalle, joka myy ne edelleen kahvihuutokaupassa Moshissa.

Robusta-kahvista maksetaan Reilun kaupan tuottajaosuuskunnille takuuhintana 1,05 dollaria paunalta (454 g). Lisäksi osuuskunnille maksetaan yhteisiin sosiaalisiin hankkeisiin tarkoitettua Reilun kaupan lisää 0,05 dollaria paunalta. Luomukahvista maksetaan myös luomulisää, 0,15 dollaria paunalta.

Reilua kauppaa valvotaan

Reilun kaupan järjestelmään hyväksyttyjä tiloja ja kaupallisia toimijoita valvotaan jatkuvasti.

Puolueettomien tarkastusten ja valvonnan läpinäkyvyyden varmistamiseksi Reilun kaupan järjestelmän valvonta eriytettiin vuonna 2003 FLO Cert -nimiseen yhtiöön. (FLO=Fairtrade Labelling Organizations International).

FLO Cert

– tarkastaa tuottajaosuuskunnat säännöllisesti ja valvoo, että tuotteiden tuotannossa noudatetaan Reilun kaupan periaatteita.

– varmistaa, että reilun kaupan lisät on käytetty kehityshankkeisiin, joista viljelijät ovat demokraattisesti päättäneet.

– tarkastaa ja sertifioi reilun kaupan järjestelmään mukaan pyrkivät uudet osuuskunnat ja erottaa tarvittaessa ne osuuskunnat, joiden toiminnassa on havaittu epäkohtia. Vuodessa erottamisia tapahtuu noin kolme.

– raportoi tarkastuksista reilun kaupan yhteistyöjärjestölle FLO:lle

– pitää kirjaa järjestelmään hyväksytyistä viljelijäorganisaatioista sekä siihen rekisteröidyistä kaupallisista tahoista, mm. maahantuojista

– valvoo tuotantoketjun eri toimijoita varmistaakseen muun muassa sen, että reilun kaupan tuotteena ei myydä muita kuin Reilun kaupan ehdoin viljeltyjä tuotteita.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2006