Värikkäin liivein ja kansioin varustautuneet face-to-face-jäsenhankkijat eli feissarit ovat merkittävästi lisänneet kansalaisjärjestöjen kuukausilahjoittajien määrää.
”Tämä on niin vaivaton tapa auttaa”, naurahtaa passiiviseksi maailmanparantajaksi tunnustautuva 29-vuotias opiskelija Jola Purme.
Hän liittyi Unicefin Maailmanlapsilisä-ohjelman kuukausilahjoittajaksi Helsingin asematunnelin marraskuisessa vilinässä. Seitsemän euroa tuntui opiskelijalle sopivalta.
Purme ei ole ensikertalainen, hänen tililtään lähtee rahaa myös Pelastakaa Lapset -järjestölle. Purme on maantietoa yliopistossa lukevana tyypillinen kuukausilahjoittaja: opiskeleva kaupunkilainen, jonka kukkarosta heltiää 5-20 euroa.
”Suoraveloituksessakin on eniten mukana nuoria”, Amnestyn varainhankintapäällikkö Ritka Heino kertoo. ”Ja feissaus on nuorentanut jäsenkantaa myös niissä maissa, joissa jäsenkanta on aikaisemmin ollut vanhempaa”.
Iso apu järjestöille
Valtaosa Suomen järjestöistä käyttää suoraveloitusta, eikä ihme. On helpompi auttaa jatkuvasti vähän kuin kerralla paljon.
Vaivattomuus saa lahjoittajat pysymään mukana, mikä puolestaan auttaa järjestöjä budjetoinnissa. Myös työtä ja paperia säästyy.
Esimerkiksi Amnestyn Suomen osaston 22 500 jäsenestä 16 000 on lahjoittajana suoraveloitusohjelma Pelastusrenkaassa.
”Suurin osa tuloista tulee juuri suoraveloituksista”, Heino toteaa.
Suomen Unicefin 23 000 kuukausilahjoittajaa tuo järjestölle neljänneksen vuosituloista. Animalian puolen vuoden kokeilun myötä jäsenmäärä lisääntyi yli kymmenen prosenttia.
Entä jos rahat tai into on loppu? Eroon suoraveloituksesta pääsee ottamalla yhteyttä toimistoon. Tukisummaa voi myös muuttaa tai olla mukana vain osan vuodesta. Tai jättää muutaman oluen juomatta.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2006