World Circuit Presents…

World Circuit

Englantilainen World Circuit -levy-yhtiö voi ylpeillä maailmanmusiikin hyvinkin komeimmalla taiteilijakaartilla: Buena Vista Social Clubista Ali Farka Touréen ja Toumani Diabatéen – nimiä on aivan liikaa tässä lueteltavaksi.

Yhtiö perustettiin 20 vuotta sitten eli samoihin aikoihin kuin käsite maailmanmusiikki alkoi vakiintua. Tasavuosikymmenen kunniaksi World Circuit on julkaissut tupla-albumin, jonka 28 raidalla 24 esiintyjää tai esiintyjäryhmää antavat parastaan. Kokoelma lienee tähdätty ennen kaikkea uudelle yleisölle, ikään kuin johdannoksi yhtiön katalogiin ja samalla itse maailmanmusiikkiin. Mukana on kuitenkin myös ennen julkaisemattomia esityksiä muun muassa Ali Farka Tourélta ja Toumani Diabatélta, joten myös kokeneempi musiikkimaailmanmatkaaja löytää sieltä uusia asioita. Lisäksi kokoelma on selvästikin rakennettu kokonaisuudeksi, jossa loistavat yksityiskohdat tukevat toisiaan.

Kokoelma osoittaa havainnollisesti, että World Circuitin maailmankartan keskellä makaa Afrikka ja sen keskipisteenä Mali ja malilaisista tärkeimpänä Ali Farka Touré, tänä vuonna edesmennyt autiomaabluesin mestari. Häneltä on kelpuutettu peräti kolme esitystä, siinä missä Buena Vista Social Club on joutunut tyytymään vain kahteen, mikä aika hyvin kuvastaa pallonpuoliskojakautumaa yhtiön katalogissa. Latinalainen Amerikka ja erityisesti Kuuba on Afrikan jälkeen kakkosena, vaikka mistään kilpailusta ei tietenkään ole kyse.

Ziggy Marley: Love Is My Religion

Tuff Gong

Pojasta polvi pehmenee, ainakin Bob Marleyn Ziggy-pojan tapauksessa. Isä-Marley oli reggaen ensimmäinen ja toistaiseksi sanan vaativimmassa mielessä ainoakin maailmantähti, jonka musiikki ja maine merkittävästi edistivät reggaen leviämistä kaikkiin maailmankolkkiin.

On tietysti kohtuutonta verrata musiikinlajin pioneeria ja profeettaa jälkipolveen. Seuraaja astuu musiikillisesti ja vähän muutenkin valmiiseen pöytään, johon tuo vain uusia mausteita. Bobin vuonna 1968 syntyneen esikoisen ääni kuitenkin muistuttaa niin vahvasti isäänsä, ettei vertailulta voi välttyä. Ziggyn toisella sooloalbumilla suoritus on muodollisesti kelvollinen, ja etenkin hiukan lapsenomainen, romanttinen aurinkoisuus ja afrikkalaisvaikutteet luonnistuvat ihan kivasti, mutta yhteiskunnallinen kapinapaatos soinnahtaa falskilta eleeltä.

Tango Argentina

Cooking Vinyl

Suomalainen ehkä kuuntelee tätä niin sanotusti aidon argentiinalaisen instrumentaalitangon kokoelmaa vähän toisella korvalla kuin muunmaalaiset, eli että mitenkäs tämä vertautuu meikäläiseen tangovarianttiin? Yllättäen ero ei tunnu kovinkaan suurelta, varsinkaan kun kappaleet enimmäkseen ovat suomalaisiltakin tangolavoilta tuttuja klassikkoja La Cumparsitan tapaan. Tulkinnatkin ovat hyvin perinteisiä, mitä nyt joku kaikuisan 1960-lukulainen sähkökitara pilkahtaa jossain jousien, pianon ja bandoneonin miltei marssiryhdikkään askelluksen seassa.

Argentiinalainen tango on nykyisellään huomattavasti moni-ilmeisempää musiikkia kuin tämä satavuotisen tradition uusintaminen. Yksipuolisuuden hyvä kääntöpuoli on silti kokonaisuuden yhtenäisyys.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 10/2006