Pyhäinpäivä on Suomessakin vainajien muistamisen päivä. Silloin sadat tuhannet kynttilät syttyvät haudoille, samoin kuin jouluaattona, joka on vielä suositumpi päivä muistaa edesmenneitä.
Suomen suurimman hautausmaan eli Helsingin Malmin ylipuutarhuri Juha Ollila kertoo, että jouluaaton 10 000 ajoneuvon ruuhkasta ei hautausmaalla selvitä ilman liikennepoliisia.
”Muualle haudattujen muistelupaikasta on tullut hyvin suosittu. Ylipäänsä kynttilöiden sytyttäminen vainajien muistoksi on lisääntynyt valtavasti prinsessa Dianan kuoleman jälkeen vuonna 1997. Sama on nähty onnettomuuspaikoilla ja vaikkapa Tehtaankadulla poliisimurhan yhteydessä. Oma vainajan muistelu tulee hetkeksi näkyväksi muillekin”, Ollila tuumii.
Hautausmaalla käynti on suomalaisen vähäeleistä. Suomalainen sytyttää kynttilän ja hiljentyy hetkeksi, siinä kaikki. Laulaminenkaan ei kuulu asiaan.
Entä jos joku innostuisi ulkomaalaisista vaikutteista ja tulisi haudalle viettämään aikaa oikein eväiden kanssa, kenties lautapeli, generaattori ja tv mukanaan?
”Jos se ei häiritse muita kävijöitä, asia on minun mielestäni OK. Mutta käytännössä se aiheuttaa varmasti häiriötä jollekulle eikä siksi ole suotavaa. Eväiden syönti oman perheen haudalla tuskin häiritsee muita, mutta televisio varmasti. Toisaalta, pyhäinpäivänä ja jouluaattona keli ei suosi pikniktoimintaa täällä Suomessa”, sanoo Ollila.
Mitä muuta pyhäinpäivänä tapahtuu? Luterilaisissa seurakunnissa vietetään messuja, jolloin voidaan lukea vuoden aikana kuolleiden seurakunnan jäsenten nimet. Monen mielestä tällainen pyhäinpäivän vietto on aivan liian harrasta, vakavaa ja kristillistä. Ehkä siksikin pyhäinpäivän halloween-kekkerit ovat yleistymässä.
Yhteisöllisyyttä voidaan myös organisoida. Läheisensä menettäneet voivat hakea vertaistukea sururyhmistä, jotka kokoontuvat vaikkapa kuusi kertaa syksyn mittaan. Niitä järjestävät kirkko ja jotkin järjestöt.
Suomalainen erikoispiirre on se, että vaikka luterilaiseen kirkkoon kuuluu reilut 83 prosenttia kansasta, kristillisesti haudataan miltei jokainen. Esimerkiksi vuonna 2004 Suomessa kuoli noin 48 000 ihmistä. Hautaan siunattiin kristillisin menoin 3225 ihmistä, jotka eivät kuuluneet luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon. Uskonnottomasti (tai ilman tietoa menoista) haudattiin seurakuntien ylläpitämille hautausmaille 2024 vainajaa – tunnustuksettomia hautausmaita kun ei juurikaan ole.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 11/2006