Te tavikset ette ole sitä ehkä vielä tajunneet, mutta demokratian tärkeimmät valtaorgiat, eduskuntavaalit, lähestyvät.
Sen sijaan kaikkialla, missä vallankäyttö on elämän ja palkanmaksun kysymys – puolueissa, yhteiskunnallisissa järjestöissä ja elinkeinoelämän etupiireissä – on kuumeinen valmistelutyö ollut käynnissä jo kuukausia. Ideologioita on testattu pienryhmillä ja perheenjäsenillä, vaalipakettien sanamuotoja hiottu komiteoissa ja mainostoimistoissa, kontaktiverkkoja paikkailtu kymmenissä tapaamisissa ja strategisia suuntalinjoja vedelty tupakka-askien kansiin. Näissä piireissä vaalit valvottavat jo nyt.
Niin myös Kepassa. Materiaalipaketti, jonka tarkoitus on herkistää kaikki yli 2000 ehdokasta globaalin köyhyyden ongelmalle, tulee painosta piakkoin. Jahka puolueet saavat ehdokaslistansa järjestykseen, alkaa kaikkien postitustalkoiden äiti.
Kepan vaalikampanjan tavoite on tehdä köyhemmän pallonpuoliskon alle kahdella eurolla ”elävistä” ihmisistä vaalien voittajia riippumatta siitä, mikä puolue hallitukseen nousee.
Paine on kova: neljän vuoden takaista saavutusta olisi parannettava. Kun Vanhasen (eli silloinen Jäätteenmäen) hallitus saatiin kirjaamaan kehitysmäärärahojen nosto 0,7 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä, olisi seuraava hallitus saatava vielä kunnioittamaankin tehtyjä päätöksiä.
Parhaillaan Kepan lobbarit ovat sopimassa jutustelutuokioita puoluesihteereiden kanssa. Halu olisi saada myös puolueet koneistoina herkistymään äärimmäisen köyhyyden haasteelle ja ottamaan se huomioon aikaisempaa vakavammin omassa työssään.
Uutta tällä kierroksella on tammikuun aikana julkaistava kansalaisjärjestöjen vaalikone, jolla tentataan ehdokkaiden näkemyksiä globaalista oikeudenmukaisuudesta, ihmisoikeuksista, velkakysymyksestä, kansainvälisen kaupan uudelleenjärjestelystä ja ilmastonmuutoksesta, muun muassa. Ehdokkaita ei käy kateeksi: en osaa vastata kuin pieneen osaan kysymyksistä, vaikka olen ollut itse niitä kirjoittamassa. Ja vastaavanlaisia kyselyjä ja koneita sataa ehdokkaille kuulemma kymmeniä syksyn ja kevään aikana.
Samaan aikaan Arkadianmäeltä kuuluu huolestuttavaa. Kehitysyhteistyön innokkaimmiksi kannattajiksi luullut kansanedustajatkin ovat alkaneet väläytellä uusia vuosilukuja 0,7 prosentin saavuttamiselle: uuden hallituksen toimikauden loppua eli vuotta 2011 tai jopa vuotta 2015. Lipsuilua! Anteeksiantamatonta periksiantoa, sanomme me, joiden tehtäväksi perustuslaki määrittelee poliitikoille räksyttämisen.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 11/2006