Keski-Sulawesin Torajan alueella, ruumiin fyysinen hautaaminen on keskeistä. Alueen asukkaiden enemmistö on kristittyjä, mutta samalla perinteisestä torajalaisesta kulttuurista, aluk to dolo, pidetään vahvasti kiinni.

Papiksi lukeva ja ajoittain oppaana toimiva Vasko selittää: ”Ihmisen tärkein tehtävä elämässä on järjestää vanhempiensa hautajaiset. Kyse on kuolleen kunnioittamisesta. Hautajaisia varten vainajan sukulaisten on saavuttava paikalle, mutta eniten omaisten aikaa menee uhrieläinten ostamiseen.”

Hautajaisissa on tapana uhrata vesipuhveleita. Köyhimpien hautajaisissa niitä uhrataan yksi tai kaksi, ylimystöön kuuluvien hautajaisissa, jotka voivat kestää viikonkin, saatetaan uhrata jopa sata vesipuhvelia. Koska vainajaa ei voi haudata ennen kuin vesipuhvelit on ostettu ja hautajaisriitit valmisteltu, säilytetään ruumista muumioituna omaisten talossa, joskus jopa vuosikausia. Niin kauan, kun ruumista ei ole haudattu, henkilöä ei pidetä kuolleena vaan sairaana. Perheen aterioidessa vainajallekin voidaan tarjota ruokaa.

Vaskon mukaan keskushallinnon viranomaiset ja kirkot suhtautuivat aiemmin kielteisesti riitteihin. Myöhemmin viranomaiset alkoivat nähdä torajalaisten eksoottisten rituaalien taloudellisen arvon – turistimagneettina. Vasta hiljattain näitä perinteitä on alettu kohdella niille kuuluvalla kunnioituksella.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 11/2006