Kilpa vedestä kiihtyy

On kuin julmaa pilaa, että ilmastonmuutoksen seurauksista joutuvat maksamaan eniten ne ihmiset, jotka ovat siihen vaikuttavista inhimillisistä toimista vähiten hyötyneet. Esimerkiksi Nairobin slummien asukkaat maksavat vedestään moninkertaisen hinnan vauraampiin kaupunkilaisiin verrattuna. Siinä kun rikkaat ostavat vettä hanoihinsa suoraan vedentoimittajilta, köyhät joutuvat usein ostamaan omansa yksityisiltä kauppiailta, jotka täyttävät tankkinsa julkisista lähteistä ja myyvät veden jopa kymmenkertaiseen hintaan.

Ankarimmin ilmastonmuutos iskee kuitenkin syrjäseutujen asukkaisiin. Jo nyt maailman 830 miljoonasta nälkää näkevästä suurin osa on pienviljelijöitä, karjanhoitajia tai maataloustyöläisiä. Heidän vedensaantinsa on käynyt entistä epävarmemmaksi, Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa sadot uhkaavat huveta neljänneksellä. Samaan aikaan kilpailu vedestä käy yhä kovemmaksi.

Turhien lapsikuolemien ja muiden inhimillisten kärsimysten lisäksi veden ja sanitaation puute on YK:n kehitysohjelma UNDP:n tuoreen Inhimillisen kehityksen raportin mukaan syynä myös siihen, että eteläisen Afrikan maissa brutto­kansantuote laskee viisi prosenttia vuodessa, käytännössä enemmän kuin maat saavat kehitysapua. Raportissa kehotetaan hallituksia ottamaan vesikysymykset keskeiseksi osaksi köyhyydenvähentämisohjelmiaan.

Rauha häämöttää

Nepal. Yksi maailman köyhimmistä valtioista on kulkemassa kohti pitkään toivottua rauhaa. Ainakin 13 000 ihmisen hengen vaatineen, kymmenen vuotta kestäneen Nepalin sisällissodan osapuolet allekirjoittivat rauhansopimuksen marraskuun lopulla.

Nepalin kuninkaallista armeijaa vastaan vuodesta 1996 taistelleet maolaississit tavoittelivat sodassa monarkian lopettamista ja kommunistisen tasavallan perustamista. Nyt sissit ovat ilmoittaneet olevansa valmiita toimimaan demokra­tian pelisääntöjen mukaan ja osallistuvansa Nepalissa piakkoin järjestettäviin vaaleihin.

Maolaisten ja hallituksen välisen sopimuksen mukaan monarkian kohtalosta päätetään vaalien jälkeen, kun maan uutta perustus­lakia aletaan laatia. Rauhansopimuksen allekirjoittivat pääministeri Girija Prasad Koirala ja maolaisjohtaja Prachanda. <

Tahdon!

Etelä-Afrikka. Etelä-Afrikan parlamentti on päättänyt hyväksyä samaa sukupuolta olevien pariskuntien avioliitot. Maa on ensimmäinen afrikkalainen valtio, joka ottaa tämän askeleen. Lisäksi Etelä-Afrikan perustuslaki on koko maailmassa ensimmäinen, johon on erikseen kirjattu, ettei ihmisiä saa syrjiä seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Sekä maan katolinen kirkko että seksuaalista tasa-arvoa ajavat järjestöt ovat arvostelleet uutta lakia, tosin eri syistä. Yksi lain ongelmista on, että virkailijoilla on oikeus kieltäytyä järjestämästä samaa sukupuolta olevien häitä, jos ne ovat vastoin virkailijan omaatuntoa tai uskontoa.

Kardinaali Wilfrid Napierin mielestä uusi laki on isku vasten demokratian kasvoja. ”Olemme saaneet käsityksen, että ihmiset halki Etelä-Afrikan vastustavat tätä lakia”, hän kertoi eteläafrikkalaiselle Daily News -lehdelle päivää ennen äänestystä.

Saastuttava kaivos suljettiin

Sambia. Sambian viranomaiset ovat määränneet maan suurimman kuparikaivoksen Konkolassa keskeyttämään pääosan toiminnoistaan. Käsky kävi, kun kaivoksen voimakkaasti myrkylliset päästöt saastuttivat joen, josta läheisen Chingolan kaupungin 50 000 asukasta saavat juomavetensä.

Chingolassa kärsitään nyt vesipulasta, sillä vesilaitokset eivät uskalla toimittaa vaarallista vettä tilaajilleen. Tilanne on jo aiemmin ollut lähes yhtä paha läheisessä Kabwen kaupungissa, jossa 1902 avatun, suurimman osan historiastaan valvomatta toimineen kaivoksen jätteet ovat saastuttaneet ympäristön.

Chingolan asukkaat huomasivat joen saastumisen ensin kalakuolemista. Myöhemmin vesi värjäytyi tummansiniseksi ja alkoi haista. Vesiyhtiöiden suljettua hanansa kaupungin asukkaat joutuvat nyt käyttämään suuren osan ajastaan veden hankkimiseen.

Kyläläiset piiritivät tavaratalon

Kiina. Tuhannet mielenosoittajat ottivat marraskuussa yhteen poliisin kanssa Sanzhoun kylässä Guangdongin provinssissa Kiinassa. Mielenosoittajat piirittivät tavaratalon, joka on heidän mukaansa rakennettu anastetulle maalle.

Ennen piiritystä kyläläiset olivat syyttäneet viranomaisia korruptiosta, jonka seurauksena kylän maista lähes puolet myytiin viime vuonna laittomasti.

Kyläläiset piirittivät tavaratalon heti avajaispäivänä ja rakensivat barrikadeja sisäänkäynnin eteen. Poliisit hajottivat piirityksen kyynelkaasulla, mutta mielenosoittajat palasivat paikalle ja aikoivat jatkaa piiritystä, kunnes korruptiosyytteet luvataan tutkia.

Levottomuudet Kiinan maaseudulla yleistyvät jatkuvasti, ja joka vuosi järjestetään tuhansia mielenosoituksia, joiden kohteena ovat viranomaiset ja heidän korruptoituneisuutensa.

Siellä missä kahvi kasvaa

Nicaragua. ”Olemme siskoni Miriamin kanssa (luomuviljelijöiden) kurssin ainoat naiset. Muualla naiset eivät tiedä näistä asioista, vain miehet”, kertoo nicaragualainen kahvinviljelijä Vilma Rodriguez Caballero.

Energiset ja aloitteelliset sisarukset nousevat päähenkilöiksi tutkija Sofia Laineen ja valokuvaaja Raisa Karjalaisen reportaasikirjassa Kahvin hinta (Tammi 2006). Se vie maailman kahvirakkaimmat ihmiset, suomalaiset, matkalle Nicaraguan kahviviljelmille. Kirjassa kerrotaan reilun kaupan pientilallisista, valtavirtatuotannon suurtilallisista ja heidän palkkatyöläisistään.

Kahvin hinta sisältää paljon tietoa kahvin tuotannosta ja maailmanmarkkinoista helposti sulavassa muodossa. Samalla tekijät ovat päässeet kiehtovan lähelle ihmisten arkea.

Afgaaninaisilla menee jo vähän paremmin

Afganistan. ”Johtajien vaihtaminen ei automaattisesti luo taivasta naisille”, kertoi afganistanilainen gender-asiantuntija Palwasha Hassan Unifemin juhlaseminaarissa Helsingissä lokakuussa.

Uusi hallitus ei ole täysin myötämielinen naisille, vaikka nais­asioiden ministeriö maassa jo on, ja gender eli sosiaalinen sukupuoli on muodikkaasti yksi maan kehittämisstrategian läpileikkaavista teemoista.

”Asenne tuntuu olevan, että ministeriö saa hoitaa kaikki tasa-arvo­asiat, vaikka sillä ei ole kunnon mandaattia saati resursseja”, Hassan valitteli.

Perheväkivalta on yleistä, ja miehiään uskottomuudesta syyttäviä naisia kivitetään edelleen.

”Ensimmäinen, joka joutuu jäämään kotiin, kun yleinen turvallisuus heikkenee, on nainen. Joillain alueilla sotapäälliköt ovat edelleen vallassa, ja pakkoavioliitot ovat arkipäivää”, Hassan kuvaili.

Mutta edistystäkin on tapahtunut. Naiset ovat vapaampia kuin ennen, minkä Hassan laskee turvallisuusjoukkojen ja avunantajien ansioksi.

”Asiat ovat paremmin, mutteivät aivan kunnossa. Olemme hyvin kiitollisia lobbausavusta”, Hassan kehui.

”Jokin aika sitten Afganistanissa puuhattiin Talebanin-aikaisen uskonnollisen siveyspoliisin uudelleenperustamista, mikä olisi ollut tuhoisaa naisten asemalle. Tapasimme useita EU:n edustajia ja lähetystöjen virkamiehiä, myös Suomen, ja lopulta heidän painostuksensa avulla saimme tämän uhan väistymään.”

Meksikolaispoliisit yhtenäisinä

Meksiko. Meksikolaiset poliitikot tuomitsevat yhtenä miehenä Yhdysvaltojen suunnitelmat rakentaa 1 125 kilometrin aita maiden rajoille. Paheksuttu rakennelma on tarkoitus pystyttää Teksasin, Uuden Meksikon, Arizonan ja Kalifornian osavaltioiden Meksikon vastaiselle rajalle.

Tällä hetkellä Yhdysvalloissa asuu noin kymmenen miljoonaa meksikolaista, joista arviolta neljä miljoonaa on maassa laittomasti. Viime vuonna Meksikon ja Yhdysvaltojen rajalla pidätettiin 1,2 miljoonaa maahan luvattomasti pyrkinyttä.

Yhdysvaltojen toimien arvostelu yhdistää meksikolaisia poliitikkoja yli puoluerajojen. Hanketta on verrattu Berliinin muuriin ja Yhdysvaltoja moitittu kaksinaismoralismista. Meksikolaispoliitikkojen mukaan jättiläisnaapuri ottaa mielellään vastaan halvan työvoiman mutta ei suostu tarjoamaan riittävästi mahdollisuuksia lailliseen maahanmuuttoon.

Kiitos hyvästä työstä

Afrikka. Sudanilaissyntyinen miljardööri Mo Ibrahim aikoo perustaa palkinnon, jonka tulee saamaan maansa hallinnon parhaiten hoitanut Saharan etelänpuoleisen Afrikan maan presidentti. Teleoperaattoribisneksellä omaisuutensa hankkinut Ibrahim suunnittelee palkitsevansa viidellä miljoonalla dollarilla virkansa jättävän presidentin, joka on valtakautenaan osoittanut sitoutuneensa demokratiaan ja hyvään hallintoon.

Ensimmäinen Mo Ibrahim -palkinto hyvästä afrikkalaisesta johtamisesta voidaan jakaa jo ensi vuonna. Sen jälkeen palkintoja jaetaan epäsäännöllisin väliajoin: palkinto myönnetään vain silloin, kun sopiva kandidaatti löytyy.

Palkinto myönnetään Harvardin yliopiston professorin Robert I. Rotbergin laatiman kahdeksankohtaisen arviointiasteikon avulla. Asteikossa arvioidaan muun muassa johtajan kansalleen tarjoama turvallisuus, laillisuusperiaatteiden noudattaminen ja poliittiset vapaudet. Palkinnon myöntävän säätiön hallitukseen kuuluu muiden muassa Irlannin entinen presidentti Mary Robinson.

Palkintoidea on saanut runsaasti kiitosta, muun muassa Nelson Mandelalta. Myös soraääniä on kuultu afrikkalaisilta virkamiehiltä, jotka ihmettelevät, miksi johtaja palkitaan työstä, joka hänen kuuluukin tehdä.

Orjuus onkin okei

Yhdysvallat. Humoristisesta aktivismistaan tunnettu The Yes Men -ryhmä uutisoi puolustaneensa marraskuisessa talouskonferenssissa orjuutta vapaakaupan nimissä. Pennsylvaniassa järjestetyssä Wharton Africa Business Forumissa oli läsnä useiden pankkien johtajia sekä hallitusten ja vapaakauppaa ajavien think tankien edustajia. Jeesmiesten mukaan kukaan ei huomannut mitään outoa WTO:n edustajaksi esittäytyneen ”Hanniford Schmidtin” puheessa.

Huiputuksessa vaadittiin työntekijöiden yksityistämistä eli ihmisten siirtämistä työnantajiensa omaisuudeksi. ”Tämä on väistämätön seuraus vapaakauppateoriasta”, Schmidt esitti. ”Kieltämättä menetelmä muistuttaa orjuutta, mutta sen voi mieltää eräänlaiseksi myötätuntoiseksi orjuudeksi.”

”Nykyään Afrikan tehtaissa välitetään työntekijöistä vain työaikoina. Aidsin tai raskauden myötä duunarit lentävät ulos ovesta. Orjista välitetään vuorokauden ympäri! Vastaavasti lapsen kouluttaminen huomista varten saattaa olla hyödyllisempää kuin sen työllä näännyttäminen tänään.”

Yksi konferenssin osallistujista ihmetteli, miksi yritykset haluaisivat välittää työiän ylittäneistä orjista. ”Ei hätää, bioteknologiassa on jatkuvasti kasvavat markkinat”, vastasi Schmidt. ”Tästä vapaakaupassa on kysymys, oikeudesta ostaa ja myydä mitä vain – ihmisiäkin.”

Aikaisemmin The Yes Men on onnistuneesti esittänyt WTO:na ehdotuksia, joissa köyhät laitetaan syömään kymmeneen kertaan ”kierrätettyjä” hampurilaisia tai demokratia korvataan järjestelmällä, jossa äänet myydään eniten tarjonneelle.

Finnwatch: Palmuöljyn tuotantoon liittyy ongelmia

Maailmanlaajuinen kiinnostus biopolttoaineisiin lisää raaka-aineena käytettävän palmuöljyn kysyntää. Palmuöljyn teollinen viljely laajenee nopeasti Malesiassa ja Indonesiassa, jotka tuottavat yli 80 prosenttia maailman palmuöljystä. Tämä uhkaa syventää tuotannon ekologisia ja sosiaalisia ongelmia, todetaan FinnWatchin marraskuussa julkaisemassa raportissa Palmuöljystä biopolttoainetta.

Biopolttoaineita pidetään hyvänä keinona vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista, hillitä ilmastonmuutosta ja luoda työpaikkoja, mutta asialla on myös kääntöpuolensa. FinnWatchin raportissa todetaan, että vaikka palmuöljy on yksi lupaavimmista biodieselin raaka-aineista, sen massiivinen tuotanto johtaa sademetsien raivaamiseen öljypalmuplantaasien tieltä.

Plantaasien leviäminen on jo aiheuttanut vakavia kiistoja maaoi-keuksista sekä työntekijöiden aseman polkemista. Palmuöljyn tuotanto polttoaineeksi heikentää myös kehitysmaiden ruokaturvaa.

Euroopan unioni on maailman suurin palmuöljyn ostaja, mutta EU:n kotimaiset biomassat eivät välttämättä riitä biopolttoaineille asetettuihin tavoitteisiin. Suomessa Neste Oilin Porvoon biodieseljalostamo aloittaa vuonna 2007, ja uuden strategiansa mukaan se pyrkii maail­man johtavaksi biodie­selin valmistajaksi. Koska biodieseliksi soveltuvia kasvi- ja jäteöljyjä ei ole riittävästi Nesteen tuotantolaitoksen tarpeisiin, yhtiö on kaavaillut jalostamon pääraaka-aineeksi malesialaista palmuöljyä.

Neste Oil sanoo aikovansa ostaa palmuöljyä vain suurimmilta ja parhailta malesialaisyhtiöiltä, jotka lisäksi kuuluvat palmuöljy-yhdistykseen. Ympäristöasiantuntija Eric Wakkerin mukaan lähes kaikilla näillä on kuitenkin Indonesiassa tytäryhtiöitä, jotka raivaavat uusia viljelmiä sademetsiin ja ovat aiheuttaneet muitakin ympäristö­ongelmia.

FinnWatchin raportissa todetaan, että vastuullisessa ohjauk­sessa palmuöljy voisi olla biopolttoaineiden kestävä raaka-aine, mutta nykyisellään se ei sitä ole.

Vaikka palmuöljy-yhdistys kehittää sertif iointijärjestelmää kestävällä tavalla tuotetulle palmuöljylle, kasvava kysyntä tulee ylittämään sertif ioidun palmuöljyn tuotannon.

Uutta taidetta Afrikasta

Tässä vinkki niille, jotka ovat aikeissa piipahtaa Tukholman-risteilyllä joulun alla tai alkuvuodesta. Tukholman nykytaiteen museossa on esillä laaja afrikkalaista nykytaidetta esittelevä näyttely, jossa on töitä 86 taiteilijalta. Vaikka Africa Remix -näyttelyn taiteilijat ovat kotoisin 25:stä Afrikan valtiosta, tässä näyttelyssä he esiintyvät nimenomaan itsenäisinä taiteilijoina, eivät maansa edustajina.

Näyttely on jaettu kolmeen osaan: identiteetti ja historia, kaupunki ja maaseutu sekä ruumis ja sielu. Näyttelyn työt on toteutettu monilla eri tekniikoilla: esillä on niin installaatioita, valokuvia, videoita, maalauksia, veistoksia ja piirustuksia kuin ääntä, valoa ja performanssiakin. Näyttelyn kuraattorina toimii Kamerunista kotoisin oleva, nykyisin Pariisissa asuva Simon Njami, joka on koonnut näyttelyä kymmenen vuotta.

Tukholman nykytaiteen museo Moderna museet sijaitsee Skepps­holmenin saarella aivan Tukholman ytimessä. Perille pääsee lautalla tai bussilla, eikä lähimmältä metroasemaltakaan ole kuin kymmenen minuutin kävelymatka. Africa Remix -näyttely on auki tammikuun 14. päivään asti.

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 12/2006