Elizabeth Gomie Seakgoe

Sankari (Waller)Elizabeth Gomie Seakgoe (Kuva: Mark Waller)

Kanana, Etelä-Afrikka. Elizabeth Gomie Seakgoe on yksi 800 asukkaasta puusta ja aaltopellistä kyhätyssä eteläafrikkalaisessa Kananan hökkelikyläs­sä, puolen tunnin ajomatkan päässä Bronkhorstspruitin kaupungista. Viemäröintiä ja juoksevaa vettä ei ole, ja kaikkia asukkaita yhdistää työttömyys ja karkotus kotoaan.

Aikaisemmin kananalaiset työskentelivät Bronkhorstspruitin kaupunkia ympäröivillä valkoisten omistamilla maatiloilla. Kun työntekijöiden asema parantui, esimerkiksi minimipalkan myötä, osa maanomistajista alkoi etsiä halvempaa työvoimaa joko palkkaamalla laittomia maahanmuuttajia tai siirtymällä ”ekoturismiin” eli ottamalla töihin länsimaisia vapaaehtoisia.

Ensimmäiset asumukset nousivat Kananan vallatulle joutomaalle vuonna 2002. Vaikka leiri neljän vuoden jälkeenkin yhä vain kasvaa, Elizabethilla riittää tarmoa.

”Koska emme voi palata maatiloille, meidän täytyy pyrkiä kehittämään tätä paikkaa. Haluamme tehdä Kananasta oikean kylän”, hän sanoo ylpeyttä äänessään.

Ensimmäiset merkit tavoitteesta ovat jo nähtävissä: tulijan ottaa vastaan suuri, tienpientareelle kivistä kirjailtu nimi ”Kanana Village”. Äskettäin kyläläiset myös rakensivat omin voimin peruskoulun.

Elizabeth on houkutellut naapurustonsa mukaan asukasyhdistykseen, jonka päivittäisissä tapaamisissa hän esittelee ideoitaan alueen elinolojen parantamiseksi.

“Tarvitsisimme sähköt, terveysaseman, viemäröinnin ja juoksevan veden. Tällä hetkellä vettä tuodaan kylään kerran viikossa kuorma-autolla”, Elizabeth kertoo.

Vähän aikaa sitten kananalaiset peräsivät oikeuksiaan mielenilmauksella Bronkhorst­spruitissa, joka sijaitsee lähellä maan hallinnollista pääkaupunkia Pretoriaa.

“Kaikki kyläläiset olivat paikalla!” Elizabeth iloitsee. “Tempauksemme sai julkisuutta, jonka myötä meille luvattiin apua. Mutta jos mitään ei tapahdu, meidän täytyy lähteä hiostamaan heitä uudestaan.”

Pelkät peruspalvelut eivät kananalaisille riitä. ”Me haluamme työtä. Tämä on maan vaurainta aluetta, joten on aivan järjenvastaista, ettei meille riitä töitä. Täällä on paljon vapaata maata viljeltäväksemme.”

Elizabethin organisoima asukasyhdistys pyrkii myös ajamaan niiden työntekijöiden asiaa, jotka yhä työskentelevät maatiloilla, usein oikeuksiaan tuntematta.

”Haluamme saattaa heidät osaksi yhtei­söämme”, Elizabeth terävöittää. ”Me nostamme Kananan kartalle, saattepa nähdä.”

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 12/2006

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Olet nyt varjossa ""staging"". Poistu