Nolok Babusta Bangladeshin Idols-voittaja

 

Bangladeshin ensimmäisen Idols-kisan, Tomakey Kujse Bangladesh (Bangladesh katsoo sinua), voitti 20-vuotias nuorukainen Nolok Babu. Hän on elättänyt itsensä ja perheensä tähän saakka laulamalla junissa. Maineen, kunnian ja levytyssopimuksen lisäksi Babu voitti miljoona takaa eli noin 12 500 euroa ja Nissan-henkilöauton.

Nolok Babun isä jätti vaimonsa ja lapsensa pojan ollessa yhdeksänvuotias. Siitä lähtien Babu on elättänyt Jamalpurin kaupungin slummialueella asuvan perheensä, eli äitinsä, isoäitinsä ja pikkuveljensä, laulamalla ja kerjäämällä. Hänen repertuaarinsa koostuu kansanlauluista sekä elokuvista, televisoista ja radiosta korvakuulolla opituista kappaleista.

Bangladeshin Idolsista käytiin tekstiviestiäänestys, jonka Babu voitti ylivoimaisesti 775 000 äänellä. Toiseksi tullut päätoiminen laulaja Rajiv sai alle puolet Babun äänisaaliista.

Tv-yhtiö NTV:n mukaan finaalia seurasi 10 miljoonaa ihmistä. Kotikaupungissaan Jamalpurissa Babu keräsi runsaasti sympatiaa. Ennen finaalia kaupungille levitettiin julisteita, joissa kehotettiin äänestämään Babua. Voiton varmistuttua Jamalpurissa ja sen lähikylissä järjestettiin paraateja.

Kuultuaan voitostaan Nolok Babu purskahti itkuun.

”Tämä on äitini kärsimysten loppu”, hän iloitsi. ”Annan auton äidilleni, ja palkintorahoilla aion ostaa hänelle asunnon. Me tulemme elämään onnellisen elämän.”

 

Pää edellä Bentseeniin

Koilliskiinalaisessa Jilin kaupungissa räjähti marraskuussa 2005 kemikaalitehdas, ja Songhuajokeen hulahti sata tonnia bentseeniä. Vaikka onnettomuus saastutti veden pahoin, Songhuanjoen alajuoksulla sijaitsevan Harbinin kaupungin asukkaat viettivät jo tammikuussa talvitapahtumaansa – ehkä onnellisen tietämättöminä joen todellisesta tilasta.

Songhuajoen tapaus on vain yksi esimerkki viime aikojen vesikatastrofeista. Kuukausi Jilin räjähdyksen jälkeen tiuhaan kansoitetun Guangdongin alueen asukkaiden juomavetenään käyttämä joki saastui kadmiumista. Tuolloin päästöjen takana oli Shaoguanin kaupungissa sijaitseva, valtion omistama sulatto. Keltainen joki taas on alkanut huolestuttavalla tavalla osoittaa kuivumisen merkkejä.

Myrkkykatastrofit kasvattivat edelleen huolta Kiinan vesivarantojen tilasta. Uutistoimisto Xinhuan mukaan 300 miljoonan maaseudulla asuvan kiinalaisen juomavesi on saastunutta.

Paljon paremmin asiat eivät ole Kiinan kaupungeissakaan, sillä puolessa niistä pohjavesi on saastunutta. Neljäsataa kaupunkia kärsii veden vähyydestä, yli sadassa tilanne on jo vakava.

Kokonaisuudessaan saastuneiden jokien veden varassa on jo kolmannes suurvaltion väestöstä. Kiina on ilmoittanut aikovansa nostaa puhtaan juomaveden tarjontaa 40 miljardilla kuutiometrillä vuoteen 2010 mennessä. Suunnitelman yksityiskohdista ei kuitenkaan ole julkista tietoa. Mikäli keinot löytyvät ja hanke toteutuu, sen toivotaan tuottavan puhdasta vettä noin 100 miljoonalle maaseudun asukkaalle.

 

Aidsin leima haalistuu Etelä-Afrikassa

Etelä-Afrikassa aids on ollut paitsi henkeä uhkaava sairaus myös syrjäyttävä sosiaalinen stigma. Huippunsa syrjintä saavutti vuonna 1998, kun kansanjoukko pahoinpiteli kuoliaaksi naisen, joka oli televisio-ohjelmassa kertonut olevansa hiv-positiivinen.

Pelko on näkynyt monella tavalla. Aivan kuin Suomessa ennen vältettiin karhun kutsumista oikealla nimellään, kuvataan Etelä-Afrikassa aidsia ja siihen sairastuneita erilaisilla kiertoilmaisuilla. Sairastuneen ihmisen sanotaan saaneen lottovoiton, avanneen pankkitilin tai hankkineen nelivetoauton. Salailevassa ilmapiirissä vaikenemisesta on tullut itse virustakin vaarallisempi ongelma. Koska hiv-positiivisuuden tunnustamiseen sisältyy todennäköisyys päätyä syrjittyyn asemaan ja paarialuokkaan, monet eteläafrikkalaiset kieltäytyvät testistä, jäävät ilman hoitoja ja jatkavat viruksen levittämistä.

Nyt asenneilmasto on alkanut muuttua. Kampanjoiden lisäksi merkittävä vaikutus on ollut muun muassa maan johtohahmojen, kuten Nelson Mandelan ja Mangosuthu Buthelezin, kertomuksilla läheistensä kohtalosta ja joidenkin hiv-tartunnan saaneiden avoimuudella. Suuri merkitys on myös uusilla, potilaille ilmaisilla anti-retroviruslääkkeillä, joiden ansiosta hiv-positiivisuus ei eteläafrikkalaisten silmissä ole enää yhtä kuin kuolemantuomio.

Asenteiden muuttumisesta kertoo myös se, että hiljattain tehdyn tutkimuksen mukaan yli 90 prosenttia eteläafrikkalaisista ottaisi hoitaakseen aidsiin sairastuneen läheisensä, ja lähes puolet yli 15-vuotiaista ei näkisi mitään estettä mennä naimisiin hiv-positiivisen kumppanin kanssa.

Kuolinsyyksi aids kuitenkin ilmoitetaan edelleen todellisuutta harvemmin. Usein vainajan omaiset kertovat mieluummin menehtymisen syyksi jonkun muun sairauden, esimerkiksi tuberkuloosin.

Eläkkeellä oleva presidentti Nelson Mandela suree poikansa Makgathon hautajaisissa pojanpoikansa Mandlan kanssa. Mandela on yksi harvoista afrikkalaisista johtajista, jtka ovat murtaneet pelättyä sairautta ympäröivän hiljaisuuden. Hänen poikansa menehtyi aidsiin tammikuussa 2005

 

Bolivialaiset ilon kyynelet

Parhaimpiinsa pukeutunut aymaranainen purskahtaa itkuun, kun presidentti Evo Morales Ayma suorittaa pyhää andirituaalia Tiwanakun raunioilla päivää ennen virkavalan vannomistaan. Leonarda Mamani itkee ilosta.

”Tätä on vaikea uskoa todeksi. 500 vuotta kestänyt riisto ja kärsimys on vihdoin loppu”, hymyilee hän kyynelten keskeltä.

”Evo on parasta, mitä Bolivialle on tapahtunut maan nykyhistoriassa. Olen niin onnellinen!”, loistaa rituaalia varten kaksi päivää matkustanut Juan Rodríguez.

Joulukuussa 53,7 prosentin historiallisella äänienemmistöllä presidentiksi valittu Morales on saattanut Bolivian euforiaan. Maan ensimmäisen intiaanipresidentin lupaamaan muutokseen uskoo viimeaikaisten mielipidetiedustelujen mukaan 74 prosenttia bolivialaisista.

Alkuperäiskansoille Moralesin vaalivoitto merkitsee ratkaisua vuosisatoja kestäneeseen rasismiin.Uruguaylaiskirjailija Eduardo Galeanon mukaan tapahtunut osoittaa, ettei rasismi ole minkään kansan vääjäämätön kohtalo.

”Tapahtunut ei ole tärkeä ainoastaan Bolivialle, vaan koko maailmalle. En usko, että kyse on vain historian surullisesta toistosta. Toinen maailma on todella mahdollinen”, analysoi Galeano.

Toisaalta vaarana pidetään rasismin kääntymistä päinvastoin. Siitä esimakua antoi kansan buuaus Tiwanakulla, kun Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen edustaja onnitteli Moralesia englanniksi.

”Alkuperäiskansoilla on paljon kerääntynyttä vihaa. Mahdollisuus, että he alkavat vuorostaan harjoittaa rasismia muita bolivialaisia ja valkoisia kohtaan, on olemassa”, arvioi historioitsija Ariel Salcito.

Evo Moralesin vaalivoittoa pidetään Boliviassa vuonna 2000 alkaneen sosiaalisen liikehdinnän, erityisesti vuoden 2003 El Alton kaasukapinan, luonnollisena seurauksena. Moralesin sosialistipuolue MAS on onnistunut kytkemään vallankumouksellisen prosessin demokratiaan.

”Tietoisuus voitti vaalit”, Morales laukoo. Itsekin köyhyyttä ja nälkää nähneenä hän tietää, mitä kansa tarvitsee.

Ja kansa tietää, kehen luottaa. Ihmisten ilo presidentin virkaseremonioissa on räjähtävä. Hymytovat yleensä totisilla alkuperäiskansoilla herkässä, ja moni pyyhkii kostuneita silmäkulmiaan.

”Bolivia on ansainnut olla sitä, mitä se kulttuurisine monimuotoisuuksineen on. Toivottavasti maan onni jatkuu pitkään”, herkistelee Galeano.

 

Poliisi esti homojen kulttuurifestivaalin Beijingissä

Kiinan viranomaiset estivät joulukuussa 2005 maan ensimmäisen homojen ja lesbojen kulttuurifestivaalin viettämisen. Festivaalin aikana oli tarkoitus järjestää seminaareja, elokuva- ja teatterinäytöksiä ja näyttelyitä. Osallistujiksi oli kutsuttu tutkijoita ja eri alojen taiteilijoita sekä sukupuolisten vähemmistöjen seksuaalisten ja terveydellisten oikeuksien ajajia.

Human Rights Watchin mukaan Kiinan viranomaiset ovat myös sulkeneet homojen, lesbojen, biseksuaalien ja transihmisten nettisivuja. Hiv-positiivisten ja aids-potilaiden kanssa työskenteleviä kansalaisjärjestöjä on ahdisteltu, niiden toimintaa vaikeutettu ja moni on pakotettu lopettamaan työnsä. Henanissa ­ jossa sadattuhannet maaseutukylien asukkaat ovat voineet saada hi-viruksen likaisista verenluovutusvälineistä – aids-orvoille lastenkodin perustanut aktivisti pidätettiin ja pahoinpideltiin. Aidsiin sairastuneita syrjitään terveydenhuollossa.

Human Rights Watch on yhdessä kanadalaisen HIV/AIDS Legal Networkin kanssa lähettänyt hallitukselle kannanottonsa, jossa se paheksuu maassa sukupuolisiin vähemmistöihin kohdistuvia ihmisoikeusloukkauksia.

Beijingin festivaalilla oli tarkoitus esitellä elokuvia Kiinasta, Hongkongista ja Taiwanilta. Hongkongilaisen elokuvaohjaajan Wong Kar Wain Cannesissakin palkittu homokuvaus Happy Together valmistui vuonna 1997, jolloin Hongkong siirtyi osaksi Kiinaa.

 

Miljoona puuta Casablancaan

Marokon kaupallinen keskus Casablanca on tukehtumassa saasteisiin. Tilannetta pahentaa tiivis rakentaminen, joka on hävittänyt kaupungin puistot minimiin. Kun Maailman terveysjärjestö WHO:n suositusten mukaan kaupungeissa tulisi olla kymmenen neliömetriä vihertilaa asukasta kohti, Casablancassa neliöitä on korkeintaan yksi.

Erityisen surulliseksi asian tekee se, että aiemmin Casablanca oli tunnettu vehreydestään ja suurista puistoistaan. Rakennettuja puistoja kaupungissa oli yhteensä 165 hehtaaria. Nyt vähät puistoalueet ovat hoitamattomia, pelottavia ja eräät niistä suoranaisia kaatopaikkoja.

Puiden puutteeseen ollaan nyt tarttumassa Mohamed VI -ympäristösäätiön ohjelmalla, jonka Kukoistavat kaupungit -hankkeen puitteissa Casablancaa aletaan jälleenviheriöidä ja puistoja palauttaa kansalaisten käyttöön. Kansalaisjärjestöt ja kaupunki aikovat myös yhdessä istuttaa miljoonaa puuta Casablancan alueelle.

Skeptikoiden mukaan useampikaan miljoona puuta ei muuta tilannetta, jos asenteet eivät muutu. Casablanca saastuttaa myös merta. Kaupunki syöksee joka päivä 480 000 kuutiometriä jätevettä 26 poistoputkesta, joista 18 avautuu suoraan Atlantin valtamereen. Kiinteää jätettä kertyy 3200 tonnia päivässä.

 

Valokuvilla taloudelliseen riippumattomuuteen

Kabulissa on avattu valokuvanäyttely, joka on ensimmäinen laatuaan maan historiassa. Poikkeuksellista Afganistanin naisasioiden ministeriön järjestämässä näyttelyssä on, että jokainen neljästäkymmenestä näytteilleasettajasta on sukupuoleltaan nainen. Ennen yhteisnäyttelyään naiset kävivät UNFPA:n rahoittaman kymmenpäiväisen valokuvauskurssin, jonka toteuttivat Pamirin koulutuskeskus ja paikalliset kansalaisjärjestöt.

Naisten kouluttamisella ei kuitenkaan ole tavoitteena afganistanilaisen valokuvataidekoulukunnan perustaminen, vaan syyt ovat raadollisemmat. Lukemattomien afganistanilaisperheiden miehet ovat kuolleet viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana, ja valokuvauksesta toivotaan uutta elinkeinoa kurssin käyneille naisille. Pelkästään Kabulissa asuu 30 000 leskeä, joiden on vastattava perheensä elannosta. Koko maassa köyhiä naimattomia naisia ja leskiä on yhteensä 2,5 miljoonaa. Jo nyt osa kurssin käyneistä naisista on alkanut ansaita uudella taidollaan, ja valokuvauskoulutusta on tarkoitus järjestää tulevaisuudessa myös Afganistanin muissa osissa.

 

Sosiaalifoorumista parsinlankaa Afrikalle?

”Afrikan kukkarossa on reikä, joka on tilkittävä”, sanoi South Centerin professori Yash Tandon. Hän puhui aiheesta Malin Bamakossa pidetyn Maailman sosiaalifoorumin viimeisenä päivänä. Syitä tähän rahavuotoon on Tandonin mielestä useita. Afrikan köyhimmät maat joutuvat edelleen maksamaan kohtuuttomia velkasummia pohjoisen velkojille. Suuri kasa varoja valuu myös eurooppalaisiin veroparatiiseihin ja ylikansallisten yhtiöiden pussiin.

Monien mielestä juuri varojen ja resurssien karkaaminen Afrikasta on syy siihen, miksi köyhyysongelmat eivät tunnu helpottuvan. Bamakon foorumiteltoissa puhuttiin siitä, kuinka esimerkiksi Euroopan komission mukaan syynä alikehitykseen on vapaakaupan puute. WTO-sopimusten kankean etenemisen vuoksi EU on päättänyt edistää asiaa toisaalla. Vuoteen 2008 mennessä unioni pyrkii neuvottelemaan 77 kehitysmaan kanssa EPA-sopimuksista (Economic Partnership Agreements), joiden tavoitteena on vapauttaa jopa 90 prosenttia kyseisten maiden ja unionin välisestä kaupasta.

South Centerin Tandonin mukaan kehitysapukaan ei ole ratkaisu Afrikalle. ”Humanitaarisiin tarkoituksiin suunnatun kehitysavun voimme hyväksyä. Valtaosa avusta käytetään kuitenkin muihin tarkoituksiin. Tämä apu on korruptoivaa ja ohjaa talouksiamme ulkoapäin.” Tandon ehdottikin yhtenä vaihtoehtona kehitysavun täydellistä hylkäämistä ja muiden rahoituslähteiden etsimistä.

Myöskään kenialaisen Daughters of Mumbi -solidaarisuusverkoston edustajan Njoki Njehun mukaan Euroopan ja Yhdysvaltojen linja ei ole tuonut Afrikalle paljon puhuttua kehitystä. ”Vuosi 2005 ei ollut Afrikan vuosi, vaikka Blair, Bush ja Bono niin väittävätkin. Maailman sosiaalifoorumit voivat kuitenkin tehdä vuosista 2006 ja 2007 todellisen kehityksen vuosia”, hän totesi Maailman sosiaalifoorumien tulevaisuutta käsitelleessä istunnossa.

Vuonna 2001 ensimmäisen kerran pidetty Maailman sosiaalifoorumi on vastoin epäilyksiä siirtynyt onnistuneesti Afrikkaan. Intialaisten ja brasilialaisten foorumivuosien jälkeen globaalin kansalaisyhteiskunnan foorumi on päättänyt mennä keskustelemaan kehityskysymyksistä sinne, missä niitä kohdataan usein kärjistyneimmillään. Tänä vuonna foorumi kokoontuu kolmessa eri maassa: Malissa, Venezuelassa ja Pakistanissa. Vuonna 2007 koko prosessi toteutetaan Nairobissa, Keniassa.

Maailman sosiaalifoorumin siirtymistä Afrikkaan on laajasti epäilty, mutta afrikkalaiselle kansalaisyhteiskunnalle onnistuneet järjestelyt ja Afrikan ongelmien siirtyminen globaalin kansalaiskeskustelun ytimeen ovat iso askel. Nairobin foorumin järjestäjiin kuuluva Wahu Khara sanoo sosiaalifoorumin edustavan vuosisatoja jatkunutta sosiaalista taistelua. ”Ei ole sattumaa, että foorumi syntyi, eikä ole sattumaa, että foorumi järjestetään nyt Afrikassa”, hän sanoi.

Maailman sosiaalifoorumia on viime aikoina syytetty hajanaisuudesta ja yhtenäisten tavoitteiden puutteesta. Bamakon foorumin terveiset ovat kuitenkin suorasanaiset: sosiaalifoorumit halutaan säilyttää avoimina tiloina, ja tätä toivovat myös afrikkalaiset järjestäjät. Eri tapahtumista syntyneiden konkreettisten ajatusten toivoisi kuitenkin välittyvän myös sosiaalifoorumien ulkopuolelle nykyistä tehokkaammin. Se merkitsee myös paikallisia keskusteluja samoista aiheista, joista foorumeissa keskustellaan.

Paljon puhuttuja aiheita Bamakossa olivat tänä vuonna kehitysmaiden velkaongelma, siirtolaisuus ja kauppasopimukset. Näitä asioita olisi pidettävä esillä laajemmin myös Suomessa, jotta reikä Afrikan kukkarossa saataisiin parsittua umpeen. 

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 2/2006