Maaliskuussa järjestettävillä Tampereen elokuvajuhlilla esittäytyy laaja kirjo brasilialaista elokuvaa. Joukossa on niin kokeellista taide-elokuvaa kuin nuorten amatöörien arkisen karheaa kuvaa elämästä suurkaupungissa. Yhteistä niille ovat voimakkaat naiset.

Elokuvajuhlille vieraaksi saapuva ohjaaja Kiko Goifman kuvaa Aurora elokuvassaan ikääntyneitä prostituoituja, jotka kertovat työstään ja elämästään kadulla. Oman arvonsa tuntevien naisten tarinoissa on paljon raadollistakin, mutta kamera kohtelee heitä kunnioittaen.

Tampereella nähdään myös nuorten brasilialaisten Kinoforum-elokuvatyöpajoissa tekemiä elokuvia. Työpajojen taustavoimana on Associacão Cultural Kinoforum, joka on tärkeä tekijä brasilialaisessa elokuvassa. Se järjestää myös São Paulon kansainväliset lyhytelokuvafestivaalit.

Nuorten itse ideoimissa ja toteuttamissa elokuvissa liikutaan saopaulolaisten arjessa. Aiheet vaihtelevat skeittauksesta ja elokuvanteosta vakavampiin teemoihin.

Pääkaupunkiin tutustuttaa myös elokuvajuhlien todellinen harvinaisuus: jo vuonna 1929 kuvattu mykkäfilmi São Paulo – suurkaupungin sinfonia. Tampereella elokuvan säestää Giant Robot.

Sarvipäiden baari

Lyhyet brasilialaiset päästävät katsojan kurkistamaan myös maan kulttuuriin.

Kun portugaliksi sanotaan miehen saaneen sarvet, ei kuulijalle jää epäilystä, mitä on tapahtunut: miehen vaimo tai tyttöystävä on käynyt vieraissa. Tai paremmin ilmauksen henki taitaisi kääntyä sanomalla, että toinen mies on onnistunut viemään mieheltä naisen.

Nuorten tekijöiden Kinoforum-sarjaan kuuluva elokuva Se kirpaisee, mutta selviät kyllä päästää seuraamaan iltaa Sarvipäiden baariksi ristityssä kapakassa. Seinät on koristeltu sarvin, ja petettyjen kerhon jäsenkorttikin on tarjolla.

”Minäkin heiluin ties missä kaljaa juomassa, vaimo ja poika jäivät kotiin kun rilluttelin menemään. Ja kuinkas kävikään, sain tietysti sarvet”, nauraa Sarvipäiden kerhon jäsenkorttia lompakossaan kantava mies.

Kovin tasa-arvoisiksi ei miesten ja naisten välejä näissä elokuvissa voi väittää, mutta ei naisia säälitelläkään sovi. Kameran edessä heillä riittää selkärankaa ja mielipiteitä. Näiden naisten yli ei ihan helposti kävellä.

”Jos et kohtele naistasi hyvin, niin sarvethan sinä ansaitset”, vakuuttaa vanha mies kadulla.

Rikas ja köyhä Brasilia

Rikkaan ja köyhän Brasilian eroa ruoditaan monessa elokuvassa – ei tosin niissä, jotka kertovat rikkaista kaupunginosista. Se sijaan teema nousee kerta toisensa jälkeen esiin laitakaupungin elämää kuvaavissa filmeissä.

”Kun katsot saippuaoopperoita, eivät ne rikkaiden rumia puolia näytä. Mutta laitakaupungista puhuttaessa kyllä näytetään, sillä sitä kuvaa ihmiset odottavat näkevänsä”, vakuuttelee nuori mies Laitakaupungin kääntöpuoli -elokuvassa.

Mitä enemmän ihmiset katsovat televisiosta poliisisarjoja, sen enemmän alkaa arki pelottaa.

”Koko Brasilia saa maksaa siitä, että pääkaupunki lakaisee roskat maton alle. Mutta me roskat opimmekin järjestäytymään”, jatkaa laitakaupunkilainen naureskellen. Omanarvontunto ja oman yhteisön arvostus huokuu elokuvasta, vaikka vapauden ja mahdollisuuksien puute stressaakin.

Yhteiskunnan kelkasta pudonneiden elämää pohditaan Kinoforum-elokuvassa Äidin kärsimys. Siinä vankilassa istuvien nuorten miesten äidit puhuvat suoraan kameralle. Voimakkaat tunteet tulevat katsojaa lähelle, sillä välissä ei ole kertojaa tai muuta ulkopuolista niitä suodattamassa.

Äitien puheissa vuorottelevat rakkaus, huoli ja halu saada pojat kaidalle tielle.

”Kyllä nuorilla on elämässään mahdollisuuksia. Ensin heidän pitää vain saada mahtumaan päähänsä se, että köyhänäkin voi oppia elämään. He kun vain haluavat olla rikkaita”, miettii äiti, joka vie ana viikonloppuisin pojalleen ruokaa vankilaan.

Kaikesta huolenpidostaan huolimatta nämä äidit eivät turhaan poikiaan paapo. On oikein, että virheistään on maksettava, he vakuuttavat.

Pia Laine

Tampereen elokuvajuhlat 8.-12.3.

Mundo Brasil -sarjassa esitetään Kiko Goifmanin ja Kinoforum-työpajojen elokuvien ohella kaksi koostetta uusia brasilialaisia lyhytelokuvia. Lisäksi brasilialaisesta hip hopista kertovat filmit on koottu omaksi kokonaisuudekseen. Brasilialaisia elokuvia löytyy myös jalkapallolle omistetusta Pallo haltuun -sarjasta.

Saippua muokkaa Brasiliaa

Yksityisellä televisiokanavalla TV Globolla on Brasiliassa paljon valtaa. Sen päivittäin esittämät saippuaoopperat ovat muokanneet brasilialaisten kuvaa omasta maastaan jo vuosikymmeniä.

Brasilian sotilasdiktatuurin aikaan 1960-luvun puolivälissä perustettu TV Globo toimi alun perin sotilasjuntan äänenkannattajana. Sen tv-sarjoissa kuvattiin Rion ja São Paulon ylä- ja keskiluokan elämää ja rakkaustarinoita.

Sarjat olivat yhtenä syynä kollis-Brasiliasta ja maaseudulta suurkaupunkeihin suuntautuneeseen muuttoliikkeeseen, jonka seurauksena slummit kaupunkien liepeillä kasvavat. Maaseudun köyhille muodostui utopistinen kuva elämästä Riossa ja São Paulossa. He toivoivat, että muutto kaupunkiin muuttaisi heidänkin elämänsä samanlaiseksi kuin saippuaoopperoissa.

Kun Brasilia siirtyi takaisin demokratiaan, TV Globo vältti jonkin aikaa yhteiskunnallisia aiheita ohjelmissaan. 1990-luvulla yleisö kuitenkin muuttui. Se vaati keskustelua, kansalaisoikeuksia sekä parempaa tasoa ohjelmilta. Nyt kanava puhuu jopa kansalaisoikeuksista ja osallistuu yhteiskunnallisiin hankkeisiin. Globoa ei enää tunnista samaksi kanavaksi, joka se oli ennen.

Nykyään monet TV Globon sarjat käsittelevät asioita, joita pidettiin ennen tabuina, kuten homoutta, poliittista aktivismia ja yhteiskunnan epäkohtia. Hiljattain päättyneessä suosikkisarjassa teemana oli Yhdysvaltoihin suuntautuva laiton maahanmuutto ja siihen liittyvät riskit.

Toni Eerola

Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2006