1980-luvulla brasilialainen antropologi Gilberto Freyre kirjoitti perinteisestä brasilialaisesta naisihanteesta: lyhyt, tummahiuksinen ja -ihoinen, muodokas. Hän oli kuitenkin huomannut, että ihanne oli alkanut muuttua tavalla, jota hän kutsui ”pohjois-amerikkalaistavaksi tai albanisoivaksi vaikutteeksi”: naistähtien taivaalle oli alkanut Brasiliassakin nousta vaaleita, pitkiä sekä hyvin hoikkia ikoneita.

Sittemmin vaaleus on lyönyt siinä määrin läpi, että journalisti Jamari França otsikoi lehtijuttunsa vuonna 2005 ”Miss Brasiliaksi etsitään brasilialaista naista”. Jokainen missikandidaatti oli nimittäin vaalea, ja journalisti ihmetteli, miksei kisassa näy kadulla niin huomattavaa värikkyyttä. On myös sanottu, ettei brasilialaisista naisista tule vanhoja, vaan vaaleita – brasilialainen on maailman suurimpia hiusvärin kuluttajia maailmassa.

Antropologi Mirian Goldenbergin kuvailee, kuinka vartalo nousi viime vuosikymmeninä Brasiliassa keskeiseen rooliin niin, että siitä tuli oma elämäntyylinsä. Näin sanaparista ”vartalo” ja ”arvostus” tuli perustavanlaatuinen tekijä maan kulttuurissa. Missien asema on vahva – Goldenbergin mukaan Brasiliassa malleja arvostetaan enemmän kuin missään muussa maassa. Nykypäivän menestyneimmät naiset ovatkin malleja ja näyttelijöitä. Veja-lehden tutkimuksen mukaan 80 prosenttia 18-39-vuotiaista keskiluokkaisista saopaulolaisista tapaa verrata itseään heihin.

Vartalo vaatteena

Brasiliassa lämmin ilmasto, ranta- ja pukeutumiskulttuuri saavat aikaan, että vartalo on tauotta esillä. Tutkija Stéphane Malysse vertaa ranskalaisen ja brasilialaisen pukeutumiskulttuurien eroja: ”Kun Ranskassa vaatteella luodaan identiteettiä ja peitetään joitain puolia ja korostetaan toisia puolia vartalosta, niin Brasiliassa itse vartalo on pääosassa: sitä esitellään avoimesti, ja vaate on usein vain koristeen asemassa.”

Näin vartalo on varsinainen vaate: sitä pitää esitellä, muokata, työstää, ommella, rakentaa, tuottaa, imitoida. Vaate on vain asuste, joka auttaa esittelemään muodikasta vartaloa. Erityisesti Rio de Janeirossa trimmattu, hyvin hoidettu, selluliititon ja ruhjeeton vartalo on ainoa, joka on kunnolla ”puettu”. Goldenbergin tutkimusten mukaan monet naiset menettävät itsetuntonsa kokonaan tuntiessaan vanhentuvansa ja esimerkiksi kadottavat halunsa seksiin, koska eivät enää halua näyttää vartaloaan partnerilleen.

Viime vuosikymmeninä tarve olla aina vain nuorempi, hoikempi ja kauniimpi on kasvanut entisestään. Kuntosalien räjähdysmäinen kasvu on luonut kilpailupaineita ja näin synnyttänyt uusia innovaatioita, esimerkkinä viime kesänä lanseerattu ilmastoitu kuntopyöräbussi, jossa poljetaan ohjaajan johdolla bussin sisällä rantoja kiertäen.

Radikaalit keinot

Ulkonäköpaineista eivät kuitenkaan kärsi vain vanhemmat naiset. Anoreksiasta ja bulimiasta on tullut melkein epidemia viime vuosina, kun nuoriso yrittää imitoida kuuluisia malleja. Pelkästään Porto Alegren kaupungissa, mistä myös viime aikojen menestyneimmät brasilialaiset mallit ovat kotoisin, 13 prosentilla nuorista naisista on jompikumpi näistä vakavista sairauksista. Brasilialainen psykiatri José Carlos Appolinário suositteleekin, että muotimainoksissa pitäisi lukea tupakkamainoksien tyyliin, että liioiteltu laihuus voi johtaa anoreksiaan, sairauteen, joka tappaa 5,9 prosenttia uhreistaan.

Aina ei pelkkä laihduttaminenkaan riitä. Brasiliassa plastiikkakirurgia on nykyään toiseksi yleisintä maailmassa, heti Yhdysvaltojen jälkeen. Tutkimuksissa on todettu, että vain prosentti brasilialaisista naisista pitää itseään kauniina, ja yli puolet heistä on ainakin suunnitellut kauneusleikkauksen tekoa.

Arviolta 800 000 brasilialaista oli ainakin yhdessä plastiikkakirurgisessa leikkauksessa vuonna 2004. Näistä naiset ovat suuri enemmistö, 70 prosenttia. Vuonna 2003 itseään kirurgin veitsellä muokkaavien nuorten määrä kasvoi 43 prosenttia edellisvuodesta: 13 prosenttia kauneusleikkauksia tekevistä on alle 18-vuotiaita. Rasvaimu on kaikkein yleisin toimenpide; seuraavaksi eniten muotoillaan rintoja, vatsaa, silmäluomia ja nenää. Myös botoxin, kasvojen lihaksia lamauttavan ja näin ryppyjä estävän aineen, sekä silikonirintojen suosio on Brasiliassa suuri: näissäkin se kiipeää kyseenalaiselle hopeasijalle heti Yhdysvaltojen jälkeen.

Goldenbergin haastattelema nelikymppinen mies valittaa, ettei enää löydä Riosta mielenkiintoisia naisia: he tuntuvat keskittyvän vain ulkonäköönsä ja ovat kaikki samannäköisiä: vaaleiksi värjättyjä, laihoja ja nöpönenäisiä. Goldenberg kysyykin, mistä voi johtua, että feminismin aikakaudella, kun naiset taistelevat saadakseen enemmän vapautta ja tilaa, he ryhtyvät orjuuttamaan itseään tullakseen, paradoksaalisesti, pienemmiksi. Miksi naiset haluavat olla yhtäkkiä kaikki samasta muotista, nyt kun yhteiskunnan puolesta heillä olisi yhä enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itseään myös muin keinoin?

Vallan varjopuoli

Onko kyseessä edelleen miesten dominoiva rooli yhteiskunnassa? Sosiologi Pierre Bourdieu on esittänyt mielenkiintoisen teorian: länsimaisissä yhteiskunnissa vallitsee miesten dominanssi, joka pakottaa miehet olemaan vahvoja, kykeneviä ja viriilejä, kun taas naisten tulee olla hentoja, alistuvia ja hillittyjä. Näin miesten ylivalta alistaa heitä itseäänkin ja synnyttää huolta pituudesta, fyysisestä voimasta, vallasta, viriiliydestä ja peniksen koosta. Bourdieu toteaa, että tämän takia miehet ovat tyytymättömiä ”liian pieniin” vartalonsa osiin, ja naiset arvostelevat itsessään niitä ruumiinosia, jotka ovat ”liian suuria”.

Miesten kasvuvimma näkyy Riossa joka kulmassa: suuret proteiinivalmistepurkit koristavat apteekkien ja luontaistuotekauppojen hyllyjä. Suosituissa mehubaareissa löytyy yleensä aina myös erityinen proteiinivaihtoehto bodareille. Punttisaleilla myydään myös paljon anabolisia steroideja, joiden alkuperä on usein hämärä. Kaksi brasilialaista nuorta miestä kuoli vuonna 2004 käyttäessään steroideja, jotka oli tarkoitettu karjan lihottamiseen.

On mielenkiintoista pohtia, miten tähän vallan ja orjuutuksen kaksoiskierteeseen on päädytty. Herää kysymys, mitä voi sanoa yhteiskunnan tilasta ja sen rakentamasta kulissielämästä, jos ihmisen voimavarat käytetään nuorena vartalon ihannemallin muovaamiseen ja myöhemmin luonnollisen vanhenemisen kätkemiseen.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 6-7/2006