Harvasta aiheesta on kirjoitettu ja keskusteltu yhtä paljon kuin kauneudesta. Milloin mietitään kauniita tekoja, milloin kaunista elämää, milloin tuunataan omasta ulkonäöstä mahdollisimman viehättävää.

Ensivaikutelmat muokkaavat mielikuvaa pitkään, ja ulkonäkö on ensimmäinen asia, jonka muut meistä näkevät. Ja halusimme tai emme, meillä ihmislajiin kuuluvilla on tapana muodostaa käsityksiä toisistamme todella nopeasti: yksi silmäys riittää.

Kauneutta tutkinut kulttuurihistorioitsija Anu Korhonen muistuttaa Silmän ilot -kirjassaan, että kauneus on aina sidoksissa aikaan. Se, mikä tänään näyttää kauniilta, saattaa jonakin toisena aikakautena vaikuttaa kummalliselta.

Korhonen on tutkinut kauneuskäsityksiä uudella ajalla, eli 1500-luvulla. Tuolloin naisen kauneudessa oli tärkeää sopusuhtaisuus ja varsinkin kauniit kasvot, joiden vaalea hipiä ja korkea otsa henkivät ylevyyttä. Eivät 1500-luvun miehetkään päässeet ulkonäön osalta helpolla. Miehinen mies oli raamikas ja lihaksikas, eikä liiallinen vatsakumpu kuulunut kunnon miehen vyötärönseudulle.

Kauneuden roolia ja merkitystä on selitetty milloin mitenkin eri tieteenalojen huomassa. Biologian piirissä on tutkittu sitä, miten ulkoinen kauneus vaikuttaa lisääntymismahdollisuuksiin, psykologian puolella taas sitä, miten reagoimme muiden reaktioihin. Feministit ovat pohtineet katsetta ja sitä, ketä varten oikein kaunistaudummekaan. Filosofian puolella kauneutta pohtimaan on noussut oma tieteenalansakin, estetiikka.

Kauneuden kaavat

Amerikkalainen hammaskirurgi Stephen R. Marquardt on ottanut mittatikun kauniiseen käteensä ja laskenut, millainen on kaunis ihminen. Tai tarkemmin sanottuna: millainen on kauniiden naiskasvojen matemaattinen kaava. Teoriansa tueksi ja käytännön työkaluksi Marquardt on piirtänyt naamion, joka vastaa kauniiden naiskasvojen mittasuhteita. Samat mittasuhteet löytyvät kauniista kasvoista niin idästä kuin lännestäkin, ennen ja nyt, väittää Marquardt. Väitteensä tueksi hän osoittaa, kuinka samat mittasuhteet löytyvät niin Egyptin kuningattaren Nefertitin aikalaiskuvista yli 3000 vuoden takaa, roomalaisista patsaista kuin Marilyn Monroen kasvoista.

BBC:n dokumenteissakin teoriaansa esitellyt Marquardt ei suinkaan ole ensimmäinen kauneuden kaavoja laskenut. Jo Leonardo da Vinci aikalaisineen mittaili sopusuhtaisen vartalon suhteita ja laati kaavakuvia ihannevartaloista. Sittemmin on varsinkin kultaisen leikkauksen eli luvun 1,618 avulla selitetty harmonisen ja kauniin ihmisvartalon ihanteellisia mittasuhteita.

Mitä jos kauneus onkin pelkkiä geenejä? Evoluutiopsykologia on psykologian suuntaus, joka selittää ihmisen käyttäytymistä evoluution aikana syntyneillä yleismaailmallisilla käyttäytymismalleilla. Myös sieltä löytyy kauneudelle oma kaavansa: silmäämme viehättävät eniten ne, joiden piirteet ovat symmetrisiä, mutta samalla keskivertoja, mutta joissa kuitenkin näkyvät sukupuolelle tyypillisten hormonien aikaansaamat piirteet voimakkaina. Siis sievät vaan ei ylettömän kauniit kasvot, ja sukupuolesta riippuen joko kunnon kurvit tai leveät hartiat, sillä ne ovat terveiden ja vastustuskykyisten geenien ulkoisia merkkejä.

Monet jo menneiden runoilijoiden kauniiksi ylistämät piirteet ovat uuden tutkimuksen myötä paljastuneet ominaisuuksiksi, jotka antavat viitteitä kantajansa terveydentilasta. Ja sillähän on väliä, jos etsii kumppania omia geenejään jatkamaan.

Biologien ja kauneudenmatemaatikkojen laskelmista huolimatta myös muut kuin kourallinen huippuyksilöitä elävät ja voivat hyvin. Ulkonäkö on kuitenkin vain – ulkonäkö.

Kauneutta purkista

Kauneudenhoidosta ja kehon muokkauksesta on nykyään kasvanut mittavaa liiketoimintaa, mutta osattiin sitä ennenkin. Yli 400 vuotta takaperin vakuutteli mestari Gray myymänsä ihmeaineen tehoa: jo kahdessatoista päivässä voisi käyttäjä huomata suuren muutoksen. Mainoslauseet vuosisatojen takaa kuulostavat kovin tutuilta, sillä ”testattuja ja hyväksi havaittuja” kosmetiikkatuotteita oli kaupan jo silloin.

Kulttuurihistorioitsija Korhonen muistuttaa kirjassaan, että kauneus on kulttuurisesti ajatellen varsin aktiivista. Sen tavoittelu laittaa meidät liikkeelle, kohti kauneutta ja kaunistautumista. Kaunistautumisen tavat ja tavoitteet tosin vaihtelevat kulttuurista ja ajasta toiseen. Varsinkin naiselle on kauneus ja sen tavoittelu tavannut olla tärkeää: varakas puoliso oli pitkään ainoa varteenotettava tie turvattuun taloudelliseen tilanteeseen. Ja sen tavoittelussa auttoivat ulkoiset avut.

Nykylääketiede mahdollistaa vartalon muokkaamisen aivan uudella tavalla. Rintoja voidaan suurentaa tai pienentää, nenää kuositella ja turhaa rasvaa imeä pois. Ruumista on kauneuden nimissä muokattu reippaasti aikaisemminkin. Naisen pieniksi pakotetut jalkaterät olivat vielä sata vuotta sitten Kiinassa niin statussymboli kuin kauneuden taekin, vaikka luita murtamalla ja kasaan sitomalla aikaansaatu jalkojen typistäminen oli kivuliasta. Länsimaissa taas vyötärön kaventamiseksi käytetyt kureliivit runtelivat valtakaudellaan parempien piirien tyttärien kylkiluita ja sisäelimiä.

Kauneuden ja kaunistautumisen tapoja ja muotoja on maailmassa riittänyt, ja riittää. On muokattu niin ihon kuin huultenkin sävyä, hiuksia, vartaloa – kaikkea mahdollista. Milloin on ollut viehättävää pieni pyöreys ja terve puna, milloin taas sutjakat linjat ja kalvakkaat kasvot.

Ulkonäön ja vartalon muokkaamiseen voi suhtautua myös vähän vähemmän vakavasti: pieni pullistelu peilin edessä sallittakoon, jos siltä tuntuu. Hauskan seuraleikin voi kehittää vaikka luontodokumenttien ja iloista iltaa viettävien ihmisen vertailusta: eri laji, mutta samat soidinmenot ja höyhenten pörhistelyt.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 6-7/2006