Alfredo Vilchisin maalaamia ex votoja löytyy Euroopankin museoista.
Minas de Criston kaduille Mexico Cityn länsiosiin eksyy tuon tuostakin satunnaisia vierailijoita – ulkomaisia galleristeja, paikallisia merkkihenkilöitä, tavallisia taiteenystäviä. Työläiskaupunginosan asukkaat osaavat kysymättäkin ohjata kävijät oikeaan osoitteeseen, taiteilijakotiin, jota asuttaa Alfredo Vilchis. Paikalliset ovat ristineet Alfredon ateljeen ”ihmeiden kolkaksi”, El rincón de los milagros, ja itse taiteilijan he tuntevat Korttelin maalaajana. Ystävät kutsuvat häntä nimellä Leonardo da Vilchis.
Alfredo Vilchis maalaa työkseen exvotoja (latinasta ex voto suscepto, täytetty toive), tauluja elämän pienistä ja suurista ihmeistä. Taulut syntyvät tilaustöinä ja välittävät taivaaseen kiitoksen ihmeestä, jonka taulun maalauttaja on katsonut kohdanneensa. Pienille metallilaatoille piirtyvät öljyväreillä tarinat Lupitasta, jonka Emilio pelasti kadulta, Domingosta, joka viagran ansiosta onnistui säilyttämään avioliittonsa, Ricardosta, jonka isä viimein hyväksyi poikansa homoseksuaalisuuden, tulennielijästä, jonka palanut suu tervehtyi.
Kiitoksen aiheesta käyvät jalkapallon maajoukkueen menestys siinä missä ihmeparantuminen tai reippaasti muniva kana. Tarinat kattavat kaikki tyylilajit draamasta tragediaan ja komediaan, mutta niillä on poikkeuksetta onnellinen loppu – muutenhan ei olisi, mistä kiittää.
Ikivanha katolinen perinne
Vilchis on yksi harvoista meksikolaistaiteilijoista, joka jatkaa katolisen kirkon vuosisataista exvoto-maalausperinnettä. Hänen taiteilijanuransa alkoi sattumalta kaksi vuosikymmentä sitten, kun tehtaalta, jossa hän tuolloin oli töissä, irtisanottiin väkeä. ”Onnenpotkut”, nauraa Vilchis. Työttömäksi jäätyään hän alkoi maalata.
Ex votolla eli votiivitaululla ihminen kiittää Jumalaa tai pyhimystä ihmeestä.
Ensimmäiset maalaukset olivat miniatyyrejä. Bussiliput, pullonkorkit ja tulitikkurasiat muuttuivat maisemiksi ja asetelmiksi, joita Vilchis myi kaupungin keskustan kaduilla. Pikku hiljaa miniatyyrit antoivat tilaa exvotoille. Vei kuitenkin vuosia, ennen kuin Vilchis lakkasi kopioimasta menneiden mestareiden töitä ja löysi kirkkaan väripalettinsa ja oman tyylinsä, jonka ansiosta itseoppineen taiteilijan teokset ovat löytäneet tiensä moniin maineikkaisiin museoihin ja taidegallerioihin Euroopassa ja Amerikassa.
”Asiakkaat pyysivät ennen töitä, jotka näyttivät antiikilta. Minäkin roiskuttelin ruokarasvoja ja puhaltelin kukkamultia taulujen päälle, jotta ne näyttäisivät nähneen elämää vähintään puolen vuosisadan verran. Mutten halunnut maalata antiikkia, niinpä muutin tekniikkaani”, kuvailee Vilchis tyylinsä kehitystä.
”Samoihin aikoihin rohkaistuin myös signeeraamaan teokseni”, Vilchis jatkaa. ”Sittemmin olen rohkaistunut niin, että ajoittain Jeesus tai arkkienkelit saavat tauluissa omat kasvoni…” Vilchistä naurattaa.
”En tee sitä pahuuttani, se tapahtuu alitajuisesti. Omakuva on sekin eräänlainen signeeraus.”
Ateljeen pöytätasoja koristelee barokkimaisen runsas määrä meksikolaisia taide-esineitä sekä vuosien varrella kerääntyneitä kansanperinneaarteita neitsytpatsaista paperiluurankoihin. Seinät on tapetoitu tauluin. Vilchis kertoo ammentavansa töihinsä ideoita maan rikkaasta kulttuuriperinteestä ja historiasta.
“Niiden mukaan mitattuna Meksiko on uskomattoman rikas maa. Se tuntuu meiltä usein unohtuvan.” Taiteilijoista Vilchis mainitsee erityisesti yhden, Frida Kahlon. ”Frida on yksi tärkeimmistä opettajistani. Hänen tuotantoonsa exvotoilla oli suuri vaikutus.”
Tarinoita urbaanista arjesta
Alfredo Vilchis ei ole kuitenkaan ansioitunut historian vaan ennen kaikkea urbaanin arjen anekdoottien kuvaajana. Hän on tuulettanut exvotojen maalausperinnettä tarttumalla aiheisiin, jotka katolinen Meksiko ja sen uskonnollinen taide on pitkään vaiennut kuoliaaksi.
”Homoseksuaalisuus, kielletyt rakkaudet, aviorikokset, prostituutio, ne kaikki kuuluvat ihmisten arkeen. Haluan tuoda esille tarinoita, jotka jäisivät muuten kertomatta.”
Minas de Criston da Vilchis on töillään nostanut exvotot pimennosta päivänvaloon. Parrasvaloihin on vielä matkaa, sillä: ”Valitettavan monet pitävät exvotoja edelleen primitiivisenä, naiivina kansantaiteena, erityisesti Meksikossa. Ulkomailla osataan arvostaa exvotoja taiteenlajina muiden joukossa.”
Alfredo Vilchis on ammatistaan ylpeä ja toivoo exvotojen maalausperinteen jatkuvan hänenkin jälkeensä. Perhepiirissä jatkuvuus on jo taattu – taiteilijan kolme poikaa seuraavat isänsä jalanjälkiä. Siitäkin ihmeestä Vilchis on maalannut exvoton, kiitoksen Guadalupen neitsyelle.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 8/2006