Susana Baca: Travesias

Luaka Bop

Jos ensimmäinen mielikuva yhdistelmästä Peru ja musiikki on poncho ja panhuilu, se kannattaa oitis unohtaa. Susana Baca kuuluu Perun afrikkalaisperäisen väestönosan kulttuuriperinteen tärkeimpiin jatkajiin ja kehittäjiin, ja hänen laulunsa vie mielleyhtymät pikemmin Brasiliaan kuin Andeille. Uusimmalla albumilla afroperulaisuus osoittautuu jälleen kerran loistavaksi pohjaksi ja muiden traditioiden itseensä sulauttajaksi: mukana on lauluja useista maista, ja muusikkovisiittejä tekevät muun muassa brasilialainen Gilberto Gil ja yhdysvaltalainen jousiyhtye The Tosca Strings.

Taustajoukot ovat nimekkäitä, mutta Susana Bacan voima on täysin hänen omaansa. Baca laulaa hivelevästi, herkin nyanssein, suurella tunteella ja taidolla. Ääni on vahva, mutta kevyesti liitävä, piilevää latautuneisuuttaan tavattoman tehokkaasti annosteleva. Perustrio ja vierailijat tavoittavat upeasti saman sävykkyyden osoittaen, ettei intensiteetti edellytä kovaa äänenvolyymia – kun rauhalliseen äänien kudelmaan sykähtää yllättävä isku, vaikutus on ukkosenjyrähdyksen luokkaa.

Susana Baca ei itse sävellä, mutta tekee esittämistään lauluista vakuuttavasti omiaan. Vakuuttavuus selittyy silläkin, että Bacan tunteikkuus ei ole lainkaan sentimentaalista sydänsureskelua, vaan sen intohimoisuuden kirjo on lavea.

Sanat ovat tärkeitä, ja espanjantaitoisten iloksi levyltä löytyy Pablo Nerudan ja Manuel Scorzan runoutta. Viimeisessä kappaleessa Volcano kuullaan myös englantia, ikään kuin kädenojennuksena niille angloamerikkalaisille, joista muut kielet kuulostavat vieraannuttavilta.

The Rough Guide to the Music of Iran

Rough Guides

Iranin islamilaisen vallankumouksen alkukuohunnoissa musiikilla ei mennyt hyvin, sillä muslimipuritaanien mielestä koko taiteenlaji olisi pitänyt kieltää. Sittemmin asenteet ovat lieventyneet, mutta lännestä katsoen sitä on ollut vaikea havaita. Tämä erittäin kiinnostava kokoelma osoittaa, että iranilainen musiikki on mitä suurimmassa määrin elossa. Ohimennen se tulee myös muistuttaneeksi, että Iranissakin on monta kansaa ja niin muodoin myös monta erilaista musiikkiperinnettä, ja niissä länsimaisena tuontitavarana myös rock-vaikutteita.

Koko iranilaisen musiikin kirjon mahduttaminen yhdelle albumille olisi mahdotonta, joten tätä voi kyllä kiittää monipuolisuudesta: mukana on niin virallisesti hyväksyttyä poppia ja undergroundia kuin kansanmusiikkia sekä klassistakin.

Darko Rundek & Cargo Orkestar: Mhm A-ha Oh Yeah Da-Da

Piranha

Kroatialaissyntyisen laulaja, kitaristi ja lauluntekijä Darko Rundekin johtamalla Cargo-orkesterilla on osuva nimi: musiikillista lastia on keräilty konttiin sieltä sun täältä. Laulutkin tapailevat siirtolaisen tuntoja. Välillä askelletaan latinalaisrytmeissä ja välillä mieleen tulee brechtiläinen kabaree, välillä elokuva tai jopa kuunnelma, sillä joitain kappaleita on äänimaisemoitu todellisuustehosteilla. Balkanin soinnit ja rytmit lymyilevät pohjalla, ja laulut on sovitettu ja tuotettu soimaan hyvin kekseliäästi sekä spektaakkelipopin tyyliin korvaystävällisesti ja hauskasti. Tuotanto on niin mainiota, että se syystäkin jättää varjoonsa laulujen hiukan yksipuisen ytimen.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 9/2006