Kun kännykät alkoivat yleistyä ala-asteikäisillä, helsinkiläislähiön lapset keksivät luovan mobiilisovelluksen. Kirkonrottaa leikittäessä etsijä soitteli piippejä toisten kännyköihin. Hälytysääni paljasti piilot, ja paljon jalkatyötä säästyi… Eihän upouusia leluja raskinut panna edes äänettömälle leikin ajaksi.

Vaikka perheessä olisi pidetty omien kännyköiden hankkimista lapsille tarpeettomana törsäyksenä, asia ajankohtaistuu viimeistään, jos vanhemmat eroavat. Varsinkin etävanhemmalle ja lapselle kännykkä on elintärkeä yhteydenpitoväline. Ei ole tavatonta, että toiselle luokalle ehdittäessä joka kolmannen lapsen vanhemmat ovat eronneet.

Joskus kännykkä voi pelastaa lapsen. Eräs 10-vuotias tyttö soitti uudella kännykällään isälleen: ”Mä oon vieraan sedän pakettiautossa, se nappas mut kyytiin enkä mä tiedä minne me mennään.” Isä käski jättää kännykän auki, ja poliisit paikallistivat auton signaalin perusteella.

Lankapuhelimen korvautuminen kännyköillä edistää yksityistymistä. Jokaiselle perheenjäsenelle on oma suora linja. Vanhemmat eivät vaihda enää sanaakaan lasten kavereiden kanssa näiden soittaessa, lapset eivät yritäkään jutustella vanhempiensa kavereiden kanssa puhelimessa eivätkä uteliaat penskat saa vihiä isompien sisarustensa tyttö- tai poikakavereista.

Nettisovelluksilla voitetaan ajan ja paikan rajoituksia. RuneScape-nettipeli kiehtoo varsinkin toisella kymmenellä olevia poikia. ”Hei, Eetu on täällä pelaamassa”, ilahtui 11-vuotias joululomalla koneen ääressä. Fyysisesti Eetu sijaitsi Thaimaassa, lomamatkalla, mutta hotellista löytyi pelikone. Oli siis aivan sama, oliko kaveri kotonaan naapurirapussa vai toisella manterella. Netti yhdisti – lumisota ei.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 9/2006