Ajankohtaiset tapahtumat inspiroivat, hyvässä ja pahassa. Internetissä aikaa inspiraatiosta julkaisuun kuluu parhaimmillaan vain muutamia minuutteja. Netti onkin pullollaan ajankohtaista sarjakuvaa, mediasatiiria, runoutta ja valokuvataidetta.
Kumppani katsoi, miten Israelin ja Hizbollahin taistelu Libanonissa näkyi elokuussa englanninkielisillä sivustoilla. Vaikutti siltä, että satiiri kukoisti kotitietokoneiden ääressä ihmisten purkaessa kyvyttömyyttään vaikuttaa jatkuviin sotarikoksiin.
Oma kanta kolmessa ruudussa
Useimmat netissä julkaistava sarjakuvat lainaavat muotokielensä amerikkalaisista sanomalehtistripeistä. Seksiä ja uskontoa käsitellään vain harvoin, politiikkaa ei juuri koskaan. Kun poliittisiin tapahtumiin viitataan, niitä yleensä ihmetellään ahdistavina ja vaikeasti ymmärrettävinä.
On kuitenkin joitain nimenomaisen poliittisia nettisarjakuvia. Tällaisten sarjakuvien näkökulma on usein selkeän liberaali ja sodanvastainen. Se kenties selittääkin, miksi ne ovat joutuneet etsimään julkaisukanavaa verkosta.
Suuri osa nettisarjakuvista on amerikkalaisia. Tunnusomaista niille on, että liberaalit ja kriittiset sarjakuvat keskittyvät ruotimaan Yhdysvaltain sisäpolitiikkaa, ne vähät konservatiiviset puolestaan suuntaavat mieluummin katseensa ulkomaille. Day By Day on yksi esimerkki jälkimmäisestä, joskin siinä asiat esitetään tavallisten amerikkalaisten näkökulmasta mieluummin kuin demonisoimalla esimerkiksi Hizbollahin johtajia.
Yksi harvoista ulkopolitiikkaa tarkastelevista liberaaleista sarjakuvista on Get Your War On. Strippi on kuvitettu monotonisesti tietokoneohjelmien kuva-arkistoista napatuilla valmiskuvilla ja sisältö koostuu lähinnä toimistotyöntekijöistä, jotka ruotivat keskenään politiikkaa puhelimessa.
Runo ruotii sotaa
Netin lukuisista runopalstoista useimmat on suunnattu harrastelijoille, mutta myös ammattilaisten julkaisufoorumeita löytyy. War Poetry -sivustolla sotia käsitellään monesta näkökulmasta ja tämän vuoden heinäkuun runoilijat, Yhdysvalloissa asuva arabi Farrah Sarafa ja israelilaiskirjailija Elisha Porat, käsittelevät erityisesti Lähi-Idän tilannetta.
Sarafan runoista loistaa surumielisyys, tunne siitä, että maa on menetetty paitsi pakolaisuuden kautta, myös konkreettisemmin. Runoilla on sellaisia nimiä, kuin ”Isä Irak, äiti Palestiina”, ”Kuollut meri” ja ”Nuoren pojan veri, hiekka ja kyyneleet”.
Porat puolestaan kirjoittaa ihannoivia sankarirunoja Israelin sotilaista ja heidän kärsimyksistään. Hänenkin teksteistään loistavat sodan kauhut, mutta niitä ei niinkään kärsitä kuin uhmataan.
Tuhat kuvaa, yksi sana
Internetin sanotaan parantaneen myös käyttäjiensä medialukutaitoa. Nettipäiväkirjojen eli blogien kautta paljastuikin elokuussa, että Reuters oli ilmeisesti tietämättään julkaissut Adnan Hajjin ottamia ja muuntelemia valokuvia aitoina uutiskuvina. Yhteen muokattuun kuvaan oli kömpelösti lisätty savua dramatisoimaan Israelin pommittaman Beirutin tuhoja.
Ensimmäisenä muokkaukset huomattiin sotamyönteisessä, oikeistolaisessa Little Green Footballs -blogissa, jolloin Reuters julkaisi oikaisun. Pian tämän jälkeen toisen blogin pitäjä löysi toisesta Hajjin kuvasta manipulaation jälkiä, minkä jälkeen Reuters poisti arkistostaan kaikki 920 miehen ottamaa kuvaa.
On vaikea sanoa, olisiko ensimmäinen kuvamanipulaatio paljastunut ilman nettiä, mutta ainakaan tieto siitä ei olisi levinnyt samaa tahtia, eivätkä ihmiset olisi innostuneet etsimään uusia muokkauksia.
Lehti: Israel on aina oikeassa
Suomalaisista blogeista ajankohtaissatiirissa on kunnostautunut nettipalsta nimeltä Lehti. Lehti kommentoi niin urheilua, kulttuuria, kotimaata kuin ulkomaatakin, eikä Libanonin tilannekaan ole jäänyt huomiotta.
Heinäkuun viimeisenä päivänä silloinen tulitaukoyritys otsikoitiin ”Israel ei ammu 48 tuntiin ainakaan paljoa”, seuraavana päivänä taas uutisoitiin: ”EU ei aio lisätä vielä Israelia terroristijärjestölistalleen.”
Lehti on myös kunnostautunut mediakritiikin parissa. Elokuun toisena päivänä palsta reagoi Juha-Pekka Tikan yksisilmäiseen iltapäivälehtikolumiin merkinnällään ”Israelin tiedotuspalkinto Ilta-Sanomille”. Lehti antaa kuvitteellisen Entebbe-tiedotuspalkinnon raadin puheenjohtaja Moshe Dayanin suulla ymmärtää Tikan kaiuttaneen suoraan Israelin mediakoneiston tiedotteita ja unohtaneen mediakritiikin kokonaan.
Lehti kirjoittaa: ”Erityisen ansiokasta on se, miten toimittaja onnistuu saamaan libanonilaislasten kuoleman vaikuttamaan libanonilaisten itsensä tekemältä. Kaikkihan me tiedämme, etteivät Libanon ja Hizbollah muuta haluakaan kuin siviilikuolemia. Tottahan on, että jos Israel ei olisi heitä humaanisti pommittanut hengiltä, Hizbollahin taistelijat olisivat syöneet heidät”, Dayan katsoo.
Blogin kommenteissa yksi lukija vertaa Lehteä arabimyönteisyydessään al-Jazeeraan, toinen taas tarjoaa Lähi-Idän kriiseille ratkaisuehdotuksen: ”Hamas hampaasta.”
Tietoihin tulitauoista ja rauhanneuvotteluista suhtaudutaan netissä skeptisesti. Toistaiseksi ne eivät myöskään ole inspiroineet lainkaan siinä määrin taidetta tai kirjoituksia kuin sota. Rauhan taide on vaikeampaa kuin sodan, mutta vähintään yhtä tärkeää.
Uutisia kierteellä
Internetistä löytyy uutissivustojen lisäksi roppakaupalla myös ajankohtaisista asioista satiiria vääntäviä sivustoja. Parhaat niistä kopioivat asiallisia sivustoja niin rakenteen, ulkonäön kuin juttujen muodonkin osalta. Vasta itse teksti herättää huomaamaan, että nyt lukijaa viedään – ja lujaa. Yksi pitkäikäisimmistä irvileuoista on sanomalehden muodossa alkunsa saanut, nyt myös verkossa ilmestyvä yhdysvaltalainen The Onion. Lehti tarjosi oman näkemyksensä myös Lähi-idän kriisistä.
Elokuun verkkoversiossa The Onion uutisoi muun muassa seuraavista aiheista: ”Järkyttävän kallis ohjuspolttoaineen hinta rauhoitti Lähi-idän kriisin” ja ”Israelin pääministeri: Annamme periksi vaatimuksille heti seuraavan itsemurhapommi-iskun jälkeen”. The Onionin radiouutiset puolestaan kertoi Mel Gibsonin laukaisseen raketin Israeliin.
Israelin tiedotuspalkinto Ilta-Sanomille
EU ei aio lisätä vielä Israelia terroristijärjestölistalleen
Israel ei ammu 48 tuntiin ainakaan paljoa
Julkaistu Kumppani-lehdessä 9/2006