On joulukuun puoliväli. Pensaiden silmut paisuvat, ruoho viheriöi, golf- ja melontakausi jatkuvat. Perunat homehtuvat parvekkeella. Helsingissä lämpömittari on juuttunut +6 asteen paikkeille jo kuukaudeksi.
Etelä-Ruotsi ui suurtulvassa. Moskovan alueella sää on lämpimintä 150 vuoteen, Alpeilla 1300 vuoteen. Siellä kukat kukkivat ja laskettelukeskukset ihmettelevät, kun kautta ei pystytä avaamaan. Lumilajien maailmancupeja on jouduttu perumaan pitkin joulukuuta. Kansainvälisessä hiihtoliitossakaan ei enää epäillä, onko ilmastonmuutos totta vai turhaa pelottelua.
Sen sijaan kilpapurjehtijat voivat harjoitella Suomen vesillä ”sydäntalven” pimeydessä.
Rovaniemen ulkomaalaiset jouluturistit ihmettelevät, kun lunta ei ole kunnolla edes Etelä-Lapissa. Tykitetty keinolumi alkaakin olla kuuma myyntiartikkeli Lapissa, jonne Keski-Euroopan laskettelijat suuntaavat.
Jopa Sotkamon Vuokatissa, lumentutkimukseen keskittyneessä Suomen Snow-poliksessa, hiihdetään viime talvena säilötyillä lumilla. Eivätkä karhut saa unta, kun sadevesi lirisee pesään ja on liian lämmin nukkua.
Toisella puolella palloamme, Keski-Amerikassa, ilmastonmuutos on selvästi lisännyt trooppisten myrskyjen määrää. Yksi ”ylimääräinen” hurrikaani tuhoaa hetkessä tuhansien muutenkin köyhien ihmisten kodit ja elinkeinot, jos vaikka henkikulta säästyykin.
Ilmasto näköjään muuttuu, vaan muuttuuko ihminen?
Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2007