Swazimaa on piskuinen kuningaskunta Mosambikin ja Etelä-Afrikan välissä. Matkailijoita sinne houkuttelevat lähinnä lukuisat pienet ja hieman suuremmatkin luonnonpuistot. Monet turistit saapuvat Swazimaahan siksi, että sen puistoissa on intiimimpi tunnelma ja yksilöllisemmät palvelut kuin Etelä-Afrikassa. Kuuluisa Krugerin kansallispuisto on vain muutaman sadan kilometrin päässä, mutta Swazimaassa kiehtovat patikointimahdollisuudet ja läheisempi kosketus luontoon.
Majoitusmahdollisuuksia on jokaiseen makuun leirintäalueista ja retkeilymajoista ylellisiin lodgeihin sekä kylpylä- ja kasino-hotelleihin. Hintataso on huomattavasti Etelä-Afrikkaa alhaisempi, ja puistojen pääsymaksut ovat usein nimellisiä. Itse suosin telttailua, en ainoastaan budjettisyistä, vaan myös retkeilyelämysten vuoksi.
Vuoristoisella ylängöllä aivan Mosambikin rajan tuntumassa sijaitsee Mlawulan kansallispuisto. Eripituiset kävelyreitit tarjoavat uskomattomia vuoristonäkymiä. Mlawula on ihanteellinen myös lintuharrastajille. Suurempia asukkaita ovat erilaiset antiloopit, gasellit sekä seeprat. Kävelijä ei tosin juuri näe eläimiä, koska ne kuulevat ihmisten aiheuttaman rytinän pitkän matkan päähän. Muutaman kerran ryteikössä vilahtaa antilooppi.
Patikkapolut on kohtalaisen hyvin merkitty, joskin usein on hyödyksi, että mukana on joku, joka oikeasti osaa kulkea maastossa. Vuoristossa kun ollaan, nousut ovat jyrkkiä ja maasto välillä kivikkoista, paikoitellen taas kulkua haittaavat piikikkäät puut. Hyvät kengät ovat ehdoton varuste – paksut okaat tunkeutuvat leikiten läpi heppoisempien jalkineiden pohjasta. Paikallinen tapa poistaa piikin jäänteet jalkapohjasta on painaa pistokohtaan nuotiossa kuumentunutta, kytevää oksankappaletta.
Mlawulan upein reitti vie korkealla sijaitsevaan kallioluolaan. Viimeinen nousu paljaalla kalliorinteellä tuo mukaan sopivasti vaaran tuntua. Luolan suulta lehahtaa lentoon valtava haikara, jolla on luolassa pesä. Lintu on valinnut kodikseen todellisen näköalapaikan.
Niin Mlawulan kuin viereisen Mbuluzinkin leirintäalueet ovat hyvin hoidettuja, mutta telttailu vaatii omatoimisuutta. Lämpimään suihkuunkin pääsee – kannattaa tosin varmistaa, että nuotio kotikutoisen lämminvesivaraajan alla ei ole päässyt sammumaan. Kuumavesitankki on ulkopinnaltaan nokeentunut metallitynnyri, jonka alla hehkuu hyvä hiillos. Keittopuuhia varten on tuotu runsaasti polttopuuta. Kokkaus hoituu mainiosti – ellei sade tai voimakas tuuli pilaa olosuhteita. Nuotiotulen lisäksi valonlähteeksi on tarjolla myös öljylamppu.
Pohjoisen asukkeina suomalaiset naureskelevat helposti kommenteille Afrikan talven kylmyydestä. Pakkasta en ole telttaretkillä vielä joutunut kokemaan, mutta etenkin vuoristoisella ylängöllä illat ovat viileitä. Silloin onkin parempi istua iltaa nuotiotulen lämmössä. Yölämpötila saattaa laskea lähelle nollaa.
Vaikka useat Swazimaan luonnonpuistoista ovat pieniä, ne tarjoavat silti mahdollisuuden nauttia täydellisestä luonnon rauhasta. Sähkövaloihin on matkaa, joten tähtitaivas on henkeäsalpaava. Aamiais- ja illallisseurana meillä oli Mlawulassa gaselleja, jotka laidunsivat leirintäalueen reunamilla, ja ilmaantuipa leiriin myös strutsi. Naapuripuisto Mbuluzi on kirahvien aluetta. Aamunuotion virittelijä voi nähdä pitkäkaulaisen jättiläisen kulkevan majesteettisesti ohitse vain kymmenen metrin etäisyydeltä.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2007