Rankaisemattomuudella tarkoitetaan sitä, että rikokseen syyllistynyt ei joudu oikeuden eteen vastaamaan teoistaan eikä kärsi rangaistusta niiden hyvittämiseksi.
Köyhyys ja rankaisemattomuus seuraavat usein toisiaan. Keski-Amerikan köyhillä ei ole varaa hankkia virallisia papereita omistamiensa maiden lunastamiseksi. Varattomat karkotetaan väkivaltaisesti kodeistaan, eivätkä lait ulotu rajoittamaan peltoja himoitsevien suuromistajien toimia.
Rankaisemattomuuteen syyllistytään myös Afrikassa. Amnestyn mukaan esimerkiksi Algeria ei ole lainkaan edistynyt 1990-luvulla kansanmurhaan syyllistyneiden tuomitsemisessa. Maan turvallisuusjoukot ovat pitkälti vastuussa 200 000 ihmisen kuolemasta ja lukemattomista kidutuksista ja katoamisista. Turvallisuusjoukkojen syyttämisestä on kuitenkin tehty rikos. Näin ollen uhrien omaiset, jotka syyttivät turvallisuusjoukkoja kiduttamisesta, ovatkin vaarassa tulla itse tuomituiksi.
Oikeudenkäynti ei välttämättä takaa tuomion toteutumista. Argentiinassa ihmisoikeusloukkauksiin sotilashallitusten aikana syyllistyneet saatettiin oikeuden eteen välittömästi sotilashallitusten romahdettua vuonna 1983. Kuitenkin heidät myös armahdettiin lähes saman tien. Oikeudenkäynnit on aloitettu uudelleen, mutta Amnestyn mukaan tuomareihin, syyttäjiin ja uhreihin on kohdistunut uhkailuja ja hyökkäyksiä.
Rankaisemattomuus on kavala kierre: kun yhdestä rikoksesta ei joudu vastuuseen, toisen tekeminen käy rutiinilla. Kesällä 2006 maailman otsikot kertoivat Israelin ja Libanonin sodaksi kiihtyneestä konfliktista. Amnesty huomauttaa, että kumpikaan konfliktin osapuoli ei ole aloittanut sodan aikana tapahtuneiden rikosten tutkimista. Kansainvälinen yhteisö ei ole niitä siihen myöskään painostanut.
Amnestyn mukaan tämä johtuu Lähi-itään juurtuneesta rankaisemattomuuden mallista: alueella tapahtuvat rikokset on totuttu painamaan villaisella.
Voimakkaat valtiot lietsovat pelkoa ja käyttävät sitä aseenaan vihollisia vastaan. Maailmaa jakavat muurit pysyvät pystyssä, kunnes valtaansa väärin käyttävät hallitsijat myöntävät syyllisyytensä ja kantavat siitä vastuun.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 10/2007