Yhdysvaltain liittovaltion tuomari määräsi syyskuussa Chiquita Brands Internationalille 25 miljoonan dollarin sakon. Chiquita, entiseltä nimeltään the United Fruit Company, sai tuomionsa puolisotilaallisten joukkojen tukemisesta Kolumbiassa.

Suurin puolisotilaallisten joukkojen järjestö eli AUC (Autodefensas Unidas de Colombia) rahoittaa toimintaansa pääasiallisesti huumekaupalla ja on syyllistynyt tuhansiin murhiin ja ihmisoikeusloukkauksiin.

Yhdysvaltain laki kieltää liiketoiminnan AUC:n kanssa. Chiquita sai kertomansa mukaan tietää lakipykälästä vasta vuonna 2003. Tällöin yhtiö itse ilmoitti toiminnastaan Yhdysvaltain oikeusministeriölle ja on myös avustanut tätä tapauksen tutkinnassa.

Chiquitan aloitteellisuus vaikutti syyskuiseen rangaistukseen lieventävästi, eivätkä yhtiön johtajat joutuneet rikoksesta henkilökohtaiseen vastuuseen.

Kolumbian sisäministeri Carlos Holguin on pettynyt Chiquitan johtajiin kohdistuvien syytteiden raukeamisesta.

”Rangaistus on epäoikeudenmukainen. Vaikuttaa siltä, että vakavista rikoksista voi selvitä vaatimattomilla sakoilla”, Holguin totesi bogotalaiselle Caracol-radiokanavalle tuomarin päätöksestä kuultuaan.

Chiquitan kirjanpidosta ilmenee, että AUC veloitti yhtiötä seitsemän vuoden aikana yli sata kertaa. Maksujen yhteissumma on 1,7 miljoonaa dollaria. Yhtiön vuosittainen liikevaihto on neljä ja puoli miljardia dollaria. Chiquita piti sakkorangaistusta hyvänä ratkaisuna.

”Chiquita toivoo voivansa jättää taakseen tämän vaikean tapauksen ja jatkaa lakia kunnioittavaa toimintaansa niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin maailmassa”, yhtiö totesi tuomarin päätöstä seuranneessa tiedotteessaan.

Banaanityöläiset junassa

”Oli jo pimeä, kun José Arcadio heräsi ja havaitsi makaavansa selällään jossakin. Hetken kuluttua hän tajusi olevansa loputtoman pitkässä, hiljaisessa junassa. Hänen tukkansa oli kuivuneesta verestä jähmeä… Vaunu oli sullottu ruumiita täyteen… Tuntemattomilla lastaajilla oli ollut aikaa latoa ne samaan muodostelmaan kuin banaanitertut.”

Kolumbialainen Nobel-palkittu kirjailija Gabriel García Márquez kuvailee banaanityöläisten joukkomurhaa teoksessaan Sadan vuoden yksinäisyys.

Fiktiivisen kerronnan taustalla kummittelevat todelliset tapahtumat: vuonna 1928 banaanityöläiset järjestivät lakon United Fruit Companyn viljelyksillä Santa Martassa Kolumbiassa. Sadat lakkoilijat tapettiin yhtiön etuja ajaneen hallituksen toimesta. Tapahtumat aiheuttivat poliittista levottomuutta, mutta yhtiö jatkoi toimintaansa maassa kuten ennenkin.

Myös muualla väkivaltaiset vallanpitäjät ovat suojelleet Chiquitan etuja. Vuonna 1954 Guatemalan presidentti Jacobo Árbenz päätti jakaa kuudesosan yhtiön maista köyhille talonpojille. Banaaniyhtiön suivaantunut johto kääntyi Guatemalan armeijan puoleen.

Yhteistyö tuotti tulosta: Arbenz potkaistiin virastaan, ja yhtiö sai alueensa takaisin. Seuraavat kolmekymmentä vuotta maata hallinneet armeijan komentajat antoivat yhtiölle huomattavia veronalennuksia, ja järjestäytymään pyrkineet banaanityöläiset saivat poikkeuksetta kuolemanrangaistuksen.

Myöhemminkään Chiquita ei ole suhtautunut suopeasti oikeuksia vaatineisiin työntekijöihinsä.

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch huomautti vuonna 2002 Chiquitan Ecuadorin työntekijöiden puutteellisista oloista.

Vain yksi prosentti työläisistä kuului ammattijärjestöön, sillä sellaiseen liittyminen saattoi johtaa työntekijän irtisanomiseen. Ecuadorin banaanityöläisillä ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa ala-arvoiseen kohteluunsa.

Chiquita myi Kolumbian viljelmänsä vuonna 2004, ja sen Etelä-Amerikan banaanituotanto on sittemmin keskittynyt Ecuadoriin.

Työntekijöiden suojelua vai vainoa?

Monet Chiquitan Kolumbiassa rahoittaman AUC:n uhreista ovat yhtiön viljelmillä työskennelleitä ammattiyhdistys-
aktiiveja. Syyttäjien mukaan Chiquita antoi AUC:lle listan henkilöistä, joista se halusi päästä eroon. Vastineeksi Chiquita maksoi AUC:lle palkkioita.

”Tässä on kysymys rikollisten yhteistyöstä. Tahojen välillä on ollut selkeä sopimus siitä, mitä maksaja saa rahojensa vastineeksi”, Kolumbian oikeusministeri Mario Iguaran totesi tuohtuneena oikeudenkäynnin jälkeen.

Chiquitan puolustuksen mukaan AUC vainosi yhtiön työntekijöitä ennen kuin yhtiö alkoi rahoittaa järjestön toimintaa. AUC käytti työntekijöiden kohtaloa kiristysvälineenä maksujen saamiseksi: mikäli rahaa ei heruisi, joukot jatkaisivat banaanityöläisten surmaamista.

”Chiquita taipui AUC:n vaatimuksiin vain taatakseen työntekijöidensä turvallisuuden”, yhtiön toimitusjohtaja James Thompson kertoi yhdysvaltalaisille tiedotusvälineille.

Chiquitan lisäksi myös muita Kolumbiassa toimineita suuryrityksiä, kuten Coca Colaa ja Nestléä syytetään aseellisten ryhmien tukemisesta.

”Kolumbiassa yritykset tekevät poikkeuksetta yhteistyötä puolisotilaallisten joukkojen kanssa”, yhdysvaltalainen juristi Terry Collingsworth totesi Reutersille kesäkuussa. Collingsworth tunnetaan ponnisteluistaan saattaa AUC:n rahoittajat oikeuden eteen.

Chiquita on pyrkinyt viime aikoina kaikin tavoin kohentamaan kyseenalaista mainettaan. Sille on myönnetty Rainforest Alliancen merkki sademetsien ekosysteemien suojelemisesta ja sosiaalisten olojen parantamisesta.

Yhtiön on kuitenkin vaikea muuttaa toimintaperiaatteitaan Kolumbian kaltaisissa maissa, joissa tuhansiin murhiin syyllistyneiden joukkojen tukeminen on arkipäivää.

Vankilatuomion saanut AUC:n entinen johtaja Diego Murillo kertoi The American Prospect -lehdelle syyskuussa, että hänen joukkojaan olivat rahoittaneet niin kolumbialaiset kuin ulkomaalaisetkin yritykset. ”Poikkeuksia ei ollut. Meille maksoivat kaikki; ihan kaikki.”

Chiquitan historia Kolumbiassa

Yhdysvaltalaissyntyinen yritysjätti Chiquita Brands Internationalin edeltäjä aloitti toimintansa Kolumbiassa 1800-luvun lopulla. Kun Kolumbiassa puhkesi sisällissota 1960-luvulla, Chiquita omisti jo huomattavan osan maan banaaniviljelmistä.

Kolumbian 40 vuotta kestäneen sisällissodan aikana toisistaan ovat ottaneet mittaa vasemmistolaiset sissit ja oikeistolaiset puolisotilaalliset joukot.

1980-luvulla vallankumouksellisia vastustavat oikeistolaiset joukot yhdistyivät yhdeksi järjestöksi eli AUC:ksi, joka ryhtyi veriseen taistoon suurinta sissijärjestöä FARC:ia (Fuerzas Armadas Revolucionarias de Columbia) vastaan.

Sekä FARC että AUC kiristivät rahaa Chiquitalta, jonka viljelykset sijaitsivat keskellä taistelutannerta. Chiquita päätyi tukemaan verisen konfliktin molempia osapuolia.

Amnesty Internationalin mukaan valtaosan sisällissodan aikaisista surmatöistä teki AUC.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 11/2007