Päivi Arvonen
Sanaa, Soma, Reda ja Ingy lounaalla.
”Makaronia, riisiä, fuulia, kosheria, juustoa, leipää – mitä kotona sattuu olemaan. Syön itse lounaaksi yleensä voileipää, koska en laita ruokaa”, kertoo lastentarhanopettaja Soma omista ja kollegojensa lounasruoista.
”Ja hedelmiä – silloin kun ollaan dieetillä. Palkkapäivän jälkeen voidaan sortua myös perunalastuihin ja suklaapatukoihin”, hedelmäsalaattia lounaaksi lusikoiva Reda kertoo.
Nuorten naisten työpaikka sijaitsee Kairon keskustan keskiluokkaisella asuntoalueella, Mohandessiinissa.
”Täällä ei ole katukahviloita. Muutama take-away -ruokakioski kiertää alueella, mutta meillä ei ole varaa eikä aikaa syödä muuta kuin omia eväitä”, Ingy toteaa ja harmittelee, ettei tiennyt toimittajan vierailusta etukäteen.
”Olisin tuonut lounaaksi kosheria tai fuulia. Kai tiedät, mitä ne ovat?” hän kysyy.
Egyptiläisen keittiön perusruoka on litteä vehnäleipä, jonka kanssa syödään useimmiten papumuhennosta eli fuulia. Kosheri taas on egyptiläisen keittiön erikoisuus: riisi-linssi-makaronipata, joka voidaan maustaa sipulilla ja tomaattikastikkeella, joskus voimakkaammin esimerkiksi chilillä. Liha ja kala ovat hintansa vuoksi harvinaisempaa herkkua, jota köyhemmällä kansanosalla ei ole aina varaa syödä edes kerran kuukaudessa.
Kiireistä mutta hauskaa
Lastentarhan puutarhanurkkaukseen rakennettu taukopaikka sijaitsee alueella, jolle lapset eivät pääse. Bambumatosta loihdittu katto suojaa auringolta ja toimii näköesteenä.
”Ihanaa hengähtää edes hetki, vaikka en kyllä muista, koska olisin voinut istua syömässä lounasta rauhassa”, kertoo esikoistaan odottava Sanaa.
Kerrostalon alakerran asunnossa ja puutarhassa toimivassa lastentarhassa käy yli sata lasta. Lastentarhanopettajia ja avustajia on parikymmentä. Tarvittaessa heidän apunaan on vielä keittiöhenkilökunta ja siivoojat.
Valtaosa tarhalaisista on kolme- ja neljävuotiaita, mutta nuorimmat vain muutaman kuukauden ikäisiä vauvoja. Useimmat egyptiläislapset aloittavat koulunsa jo viisivuotiaana, viimeistään kuusivuotiaana.
”Egyptissä lastentarhat ovat koulumaisia. Vauvojenkin ryhmää kutsutaan vauvaluokaksi. Kesäkuukausina meillä on myös koululaisten ryhmä. Useimmat heistä ovat entisiä tarhalaisia”, kertoo koululaisryhmää opettava Soma.
Nyt kolmevuotiaiden luokassa opettava Sanaa on työskennellyt lastentarhassa jo kahdeksan vuotta. Kolmevuotiaat ymmärtävät tarhan opetuskieltä englantia jo melko hyvin ja tunnistavat viikonpäivien, eläinten ja esineiden nimiä. Myöhemmin opiskellaan myös värejä, ammatteja ja verbejä vieraalla kielellä. Englannin lisäksi opiskellaan ranskaa.
”Viihdyn työssäni erittäin hyvin. Rakastan lapsia. Täällä on myös hyvä ilmapiiri ja tunnen oloni turvalliseksi. Tarhan omistaja on kristitty, siksi meitä kristittyjä on täällä keskimääräistä enemmän töissä”, Sanaa sanoo.
Myös Sanaan kollegat vakuuttavat tyytyväisyyttään työpaikkaansa.
”Nykyisin Kairossa alkaa olla jo harvinaista, että kristityt ja muslimit työskentelevät yhdessä. Useimmat kristityt palkkaavat vain kristittyjä, muslimit muslimeja”, kertoo Reda.
Sanaa, Reda, Ingy ja Somaa pakkaavat eväslaatikkonsa pois ja kiiruhtavat vapauttamaan kollegansa lounastauolle.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 11/2007