Zabou Carriére

Amnestyn lobbari Susi Dennison (vas.) palaveeraa EU-parlamentin varapuheenjohtaja Edward McMillan-Scottin (oik.) kanssa. Sihteeri kirjaa keskellä.

Kello on kahdeksan ja Brysselin syysaamuinen sumu alkaa hälvetä. Amnesty Internationalin lobbari Susi Dennison kiirehtii päivän ensimmäiseen tapaamiseen.

Euroopan parlamentin varapuheenjohtaja, Ison-Britannian edustaja Edward McMillan-Scott haluaa keskustella Dennisonin kanssa Kiinan ihmisoikeustilanteesta. McMillan-Scott on aktiivinen Pekingin olympialaisten boikottia ajavassa kampanjassa ja aikoo herätellä asiasta keskustelua myös Euroopan parlamentin tasolla.

Mutta tänään miehellä on henkilökohtaisempaa asiaa. Muutama kuukausi sitten McMillan-Scott johti Euroopan parlamentin työryhmän vierailua Kiinaan, ja useita hänen tuolloin tapaamiaan ihmisoikeusaktivisteja on pidätetty. ”Ainakin kahta on myös kidutettu”, hän tarkentaa.

McMillan-Scott haluaa tietää, millä tavalla Amnesty on osallisena EU:n ja Kiinan käymässä vuoropuhelussa ja millaiset vaikutusmahdollisuudet järjestöllä on.

Parlamenttirakennuksen neljännentoista kerroksen työhuoneessa on keskittynyt tunnelma. Dennison puhuu nopeasti ja selkeästi. Aikaa on varattu kaksikymmentä minuuttia ja se on käytettävä tehokkaasti. McMillan-Scott kuuntelee ja pyytää tarkennuksia samalla kun avustaja Kate Carey tekee muistiinpanoja. Oven edessä odottaa jo seuraava tulija.

Vallan kahvassa

Amnestylla on ollut EU-asioihin keskittyvä toimisto Brysselissä jo vuodesta 1985. Tällä hetkellä toimistossa työskentelee pääsihteeri Dick Oostingin lisäksi neljä täysipäiväistä lobbaria, joilla on kullakin oma vastuualueensa. 27-vuotias englantilainen Susi Dennison vastaa EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sekä suhteista kolmansiin maihin, alueinaan Aasia ja Afrikka.

”Se on niin laaja alue, etten mitenkään voi olla kaikesta perillä, mutta tärkeintä onkin tietää oleelliset asiat ja osata argumentoida”, Dennison hymyilee ja vetää takkia päälle hississä.

Seuraavaksi on juostava EU:n neuvoston kokoukseen. Neuvosto valmistelee ohjeistusta siitä, millä tavalla lasten oikeudet voitaisiin paremmin ottaa huomioon suhteissa kolmansiin maihin. Tavoitteena on taata, että EU:n toiminta olisi entistä yhtenäisempää eri puheenjohtajuuskausilla. Amnesty on kutsuttu yhdessä muiden kansalaisjärjestöjen kanssa kuultavaksi.

”Tällaisiin tapaamisiin on mukava mennä, koska tiedän jo etukäteen, että asiantuntemustamme arvostetaan”, Dennison kommentoi ja katoaa suuren graniittirakennuksen uumeniin. Toimittajilla ei ole pääsyä neuvoston sisäisiin kokouksiin.

Neuvosto ja komissio työllistävät Dennisonin suurimman osan ajasta – niissä sijaitsee Euroopan unionin todellinen valta. Komissio valmistelee unionin lakiehdotuksia, jotka neuvosto ja parlamentti hyväksyvät.

Neuvostolla on valta päättää yksin muun muassa maataloutta, talouspolitiikkaa sekä viisumi- ja maahanmuuttopolitiikkaa koskevista asioista. Neuvosto vastaa myös ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja määrittelee EU:n poliittiset linjat.

Käynnit parlamentissa ovatkin suhteellisen harvinaisia: ”Yleensä pyyntö tulee parlamentin jäseniltä, esimerkiksi kun he valmistelevat vierailua johonkin maahan”, Dennison valaisee. ”Ja tietysti olemme yhteydessä parlamenttiin, jos emme saa ääntämme kuuluviin komissiossa tai neuvostossa.”

Oikea ajoitus – kaiken a ja o

”Hyvä kokous”, Dennison toteaa kipittäessään neuvostosta järjestön toimistolle. On lounastauon aika. Korkokengät kopisevat ja lobbaria naurattaa: ”Toimisto sijaitsee hyvällä kävelyetäisyydellä parlamentista, komissiosta ja neuvostosta. Mutta kyllä sitä tuleekin käveltyä!”

Zabou Carriére

Susi Dennison työskenteli ensin Iso-Britannian valtiovarainministeriössä hankkiakseen kokemusta järjestötyöhön.

Toimistolla Dennison paljastaa, ettei lobbarin työ ole aina yhtä kiitollista kuin tänään. Paljon aikaa menee tiedon etsimiseen ja verkostoitumiseen.

”EU-instituutioiden palveluksessa työskentelee tuhansia ihmisiä ja satoja eri työryhmiä ja komiteoita. Jostain tietystä asiasta vastaavan henkilön löytäminen saattaa olla todella pitkän työn tulosta”, Dennison selittää.

Lisäksi on pysyttävä perillä jokaisen asian käsittelyaikataulusta. Liian aikaisesta tai liian myöhäisestä yhteydenotosta ei ole mitään hyötyä – hyvä lobbari osaa esittää oikeat argumentit oikealle henkilölleikeaan aikaan.

Tammikuussa Brysselissä aloittaneen Dennisonin oli ensin hankalaa tottua siihen, ettei aikataulu ollut hänen hallittavissaan.

”Ennen tätä pestiä olin neljä vuotta korkean tason virkamiehenä Ison-Britannian valtiovarainministeriössä, ja siellä minä olin se, joka päätin asioiden käsittelyjärjestyksestä!”, Dennison nauraa. ”Kaikki tarpeellinen tieto oli aina käsillä, nyt se on usein kaivettava kiven alta!”

Kriittinen saa olla – muttei liikaa

Virkamiesvuosista on ollut nykyisessä työssä valtavasti hyötyä. Niiden aikana hiotut neuvottelu- ja yhteenvetotaidot ovat tarpeen myös lobbarin työssä.

”Tiedän, millä tavalla koneisto toimii”, Dennison täsmentää. Valtiovarainministeriössä hän vastasi ensin EU-asioista, sitten siirtolais- ja pakolaispolitiikasta. Viimeisen vuoden hän työskenteli silloisen valtiovarainministerin, nykyisen pääministerin Gordon Brownin kabinetissa.

Siirtyminen kansalaisjärjestön palvelukseen oli ollut kymmenen vuotta Amnestyn rivijäsenenä toimineen Dennisonin mielessä jo pidempään: ”Tarkoitukseni oli alunperinkin hankkia ministeriössä sellaista kokemusta, josta olisi hyötyä järjestömaailmassa.”

Neuvottelupöydän toiselle puolelle loikkaaminen vaatii joskus melkoista tasapainoilua. On osattava olla kriittinen, mutta jätettävä samalla neuvotteluvaraa ja pysyttävä avoinna vuoropuhelulle. On opittava tunnistamaan vastapuolen todellinen kiinnostus ja käytettävä tilaisuudet tehokkaasti hyväksi.

Tieto valmisteltavista lakiehdotuksista on ongittava esiin hyvissä ajoin, kuitenkaan kysymättä sitä suoraan valmistelevilta työryhmiltä: ”On annettava ymmärtää, että tämä asia kiinnostaisi.” Taito on tarpeen, sillä kun tieto on julkista, on jo liian myöhäistä vaikuttaa päätöksentekoprosessiin.

Uusien ajatusten läpivieminen on hidasta ja työlästä: ”Tavoitteemme on, ettei ihmisoikeuksia käsiteltäisi erillisenä kysymyksenä, vaan että ne otettaisiin järjestelmällisesti huomioon suhteissa kolmansiin maihin, oli kyse sitten kauppaneuvotteluista tai viisumisopimuksista. Mutta siihen on vielä pitkä matka!”

Jotta työn mielekkyys säilyisi, on kyettävä näkemään asioiden edistyminen silloinkin, kun eteenpäin otetut askeleet ovat pienen pieniä. Vaatimukset on pidettävä niin realistisina, ettei paatuneinkaan poliitikko pysty lakaisemaan niitä maton alle idealistien hörhötyksenä.

”EU-koneisto on hyvin hidas. Sitä on vaikea hyväksyä, kun työskentelee yksittäisten kidutus- tai kuolemantuomiotapausten parissa”, Dennison myöntää.

Verkostoitumisen ammattilaiset

Pitkän työn ja kansainvälisen asemansa ansiosta Amnestyn asialle kallistetaan Euroopan unionissa korvaa tavallista helpommin – ainakin kun kyse on kolmansien maiden ihmisoikeuksista.

”On paljon vaikeampaa ottaa esille jäsenmaissa tapahtuvia ihmisoikeusrikkomuksia”, kertoo Dick Oosting. ”Virkamiesten vakiovastaus on, etteivät tällaiset asiat kuulu EU:n toimivaltaan!”

Järjestön lobbaus on muuttunut unionin rakenteiden myötä.

”Ensimmäisinä vuosina matkustimme kerran kuussa parlamentin täysistuntoon Strasbourgiin ja jaoimme kilokaupalla monisteita”, Oosting muistelee.

Nyt Amnestyn lobbarit keskittyvät neuvoston ja komission toimintaan, laativat jokaiselle puheenjohtajakaudelle oman asialistan, istuvat kahvilla ja lounaalla virkamiesten kanssa pysyäkseen ajan tasalla lakiehdotusten valmisteluvaiheista ja verkostoituvat muiden Brysselissä lobbaavien kansalaisjärjestöjen kanssa. Jäsenmaiden paikallisosastoihin pyritään olemaan tiiviissä yhteydessä – lobbaus ei ole Brysselin erikoisuus, sen on tapahduttava myös kansallisella tasolla.

Tervetuloa lobbausplaneetalle!

Brysselissä vaikuttavien lobbarien määrää ei kukaan pysty tarkalleen laskemaan. Yleisesti heitä arvioidaan olevan noin 15 000. Yli 70 prosenttia työskentelee suoraan tai epäsuorasti teollisuuden palveluksessa. 20 prosenttia edustaa alueita ja kansainvälisiä järjestöjä, ja vain 10 prosenttia on kansalaisjärjestöjen lobbareita.

Euroopan parlamentin viralliselle listalle on rekisteröitynyt 4 750 lobbaria, joilla on vapaa pääsy parlamentin tiloihin. Listalta löytyy yhtä lailla McDonaldsin kuin Amnestyn edustajia.

Lobbaukseen erikoistuneet PR- ja viestintäyritykset työllistävät Brysselissä yli tuhat henkilöä. Suurimmat näistä yrityksistä ovat APCO, Hill & Knowlton, Fleishman-Hillard, Weber Shandwick ja Burston-Marsteller. Ne toimittavat teollisuudelle ja yritysmaailmalle konsulttipalveluja lobbauksesta tai lobbaavat suoraan näiden puolesta.

Toisin kuin esimerksiksi USA:ssa, EU-lobbaus on tähän asti ollut hyvin vapaata. Lobbaukseen erikoistuneet vahtijärjestöt ovat vaatineet jo pitkään tarkempia sääntöjä. Viime maaliskuussa komissio päätti avata julkisen lobbarirekisterin, joka tulee voimaan keväällä 2008. Lobbarien tulisi ilmoittaa, kenen asialla he ovat, millä budjetilla ja mitä asioita he ajavat. Rekisteröityminen olisi kuitenkin vapaaehtoista ainakin ensimmäisen vuoden ajan. Rekisterin toimintaa on tarkoitus arvioida keväällä 2009.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 11/2007