”Mihin tää rosvo menee?”

”Hei, antakaa timantit oppaalle!”

Kahdeksasluokkalaisista lähtee ääntä. Espoolaisessa Helinä Rautavaaran museossa se on suotavaa, jopa toivottavaa, sillä Afrikan tähti – pelilaudan kääntöpuoli -näyttelyä voi katsomisen ohella myös pelata.

Museon käytävien lattiaan on maalattu reitti, jonka ulkonäkö on pelilaudasta tuttu. Pelinappuloina ovat tällä koululaisvierailulla pelaajat itse, ja nopillakin on kokoa jalkapallon verran. Lattialla luimistelee valtava rosvokiekko tuttu huivi kasvoillaan.

Kari Mannerlan vuonna 1951 julkaistu Afrikan tähti -peli on suomalaisten lautapelien klassikko. Helinä Rautavaaran museon näyttely kurkistaa pelin kääntöpuolelle ja kertoo lisää paikoista, jotka ovat tulleet tutuiksi jo pelilaudalta.

Afrikan tähti -näyttely on suunniteltu ennen kaikkea opetuskäyttöön.

”Tämä näyttely oli ensimmäinen, jossa olemme ottaneet pedagogisen näkökulman mukaan aivan suunnittelun alusta lähtien”, museolehtori Ilona Niinikangas kertoo. ”Tätä on tehty nenä kiinni opetussuunnitelmassa.”

Näyttelylle on ollut Espoossa myös kysyntää. Varsinkin kahdeksasluokkalaisia on näyttelyssä riittänyt, sillä heidän opetussuunnitelmaansa kuuluu Afrikkaa ja siirtomaahistoriaa sivuavia teemoja.

Aikansa kuva

Afrikan tähti -peliä on syytetty myös kolonialistisesta maailmankuvasta. Kun peli vuonna 1951 ilmestyi, kolonialismi olikin yhä voimissaan. Kourallinen eurooppalaisia valtioita piti lähes koko Afrikkaa siirtomaanaan.

Pelin julkaisuvuoden lopulla itsenäisyytensä sai Libya, mutta suurin osa Afrikan valtioista itsenäistyi vasta seuraavalla vuosikymmenellä.

Suomen tunnetuimman Afrikan kartan eli Afrikan tähden pelilaudan suunnittelija kävi itse mantereella ensimmäistä kertaa vasta 1980-luvulla, seuramatkalla Marokossa. Idean pelilleen Mannerla kertoi saaneensa luettuaan maailman suurimmasta timantista. Myös Tarzan-kirjojen vaikutus näkyy pelissä.

Lentoasemia kinttupoluilla

Pelilaudan kartta huvitti myöhemmin myös tekijäänsä. ”On liikuttavaa, miten lapsellisella tietämyksellä se on tehty. Esimerkiksi lentoasemia on paikoissa, joihin ei todellisuudessa pääse kuin kävellen. Mutta jos tekee opetusohjelman, ei tule hyvää peliä”, Mannerla sanoi kymmenen vuotta sitten Turun Sanomissa ilmestyneessä haastattelussa. Mannerla kuoli vuonna 2006.

Mannerlan teinipoikana kehittelemän pelilaudan kartta on muokannut suomalaisten Afrikka-kuvaa jo yli puoli vuosisataa. Monesta hänen pelilaudalle vaitsemastaan paikasta on sittemmin tullut suomalaisille tuttuja nimiä.

Kanariansaarista, Kap Verdestä ja Kapkaupungista on tullut tavallisia seuramatkakohteita, ja monesta pelilaudan paikasta Afrikkaa kiertävien reppureissaajien etappeja. Darfur tiedetään viime vuosien uutisista, ja monikulttuurisessa nyky-Suomessa yhä useammalla on sukulaisia Afrikan sarven alueella.

Nostalginen koko perheen peli

Helinä Rautavaaran museon näyttelyssä Afrikan tähden maisemissa liikutaan niin ajassa kuin paikassakin. Näyttelyn aiheiksi on nostettu 12 pelilaudalta tuttua paikkaa,joiden kautta valotetaan Afrikan historiaa, yhteiskunnallista kehitystä ja roolia nykymaailmassa.

Afrikan sarvessa sijaitsevan Cape Guardafuin kohdalla kerrotaan paimentolaiskansojen historiasta ja Somalian tilanteesta. Addis Ababassa näyttelyvieraat tutustutetaan kahvin juuriin ja Whalefish Bayn kohdalla kerrotaan suomalaisista lähetyssaarnaajista 1800-luvun Ambomaalla.

Rahaton saa jatkaa peliä

”Iiiik, se putoo!” kajahtaa museon käytävältä.

”Se” on punainen muovisaavi, joka pitäisi saada pysymään pään päällä. Ryhmä Nöykkiön koulun kahdeksasluokkalaisia tasapainottelee vuorotellen ilmapalloilla täytettyä saavia päänsä päällä. Toinen ryhmä taas esittää maissijyvien jauhamista musiikin tahtiin.

Museolehtori Niinikangas kertoo museon saaneen näyttelystä espoolaisopettajilta hyvää palautetta.

Afrikan tähti -kokonaisuuteen kuuluu museon tiloissa sijaitsevan näyttelyn lisäksi alakoulujen käyttöön suunniteltu julkaisu, jonka avulla näyttelyn teemoja voidaan käydä oppitunneilla läpi. Verkossa on myös erillinen Kuninkaiden kulta ja puhuvat rummut -verkkonäyttely, niin ikään koulujen käyttöön.

Museon tiloissa pelinä etenevä opastus on maksullinen ja se on tilattava etukäteen. Näyttelyyn voi tutustua myös ilman peliopastusta tai pelata perinteistä lautapeliä näyttelytiloissa.

Afrikan tähti -lautapeliä on vuosien varrella myyty reilut 3,5 miljoonaa kappaletta, niistä yli puolet Suomessa. Pelilauta on säilynyt muuttumattomana alusta lähtien.

Peli on monelle nykyvanhemmalle omasta lapsuudesta tuttu, ja sillä on nostalgia-arvonsa: saarella pelaajan rahat vievä rosvo on turhauttanut monta sukupolvea suomalaislapsia.

Mutta jotain uuttakin pelissä on. Vuonna 2005 sen sääntöjä muutettiin niin, että myös rahansa saarella menettävä pelaaja pääsee matelemaan rahattomanakin takaisin mantereelle peliä jatkamaan.

Epäilyttävät paperikukat

Rivi värikkäitä, vähän kömpelösti askarreltuja silkkipaperikukkia ei näytä kovin uhkaavalta. Espoolaispoliitikot pitävät kuitenkin niitä – ja muovailuvahasta muovailtuja liskoja – epäilyttävinä.

Espoon suomenkielinen opetuslautakunta päätti syyskuussa, ettei koululaisia sovi viedä Helinä Rautavaaran museoon ilman lupalappua vanhemmilta. Kristillisdemokraattien Leena Metsämäen aloitteesta tehtyä rajoitusta perusteltiin lautakunnassa sillä, että museo on ”vieraiden uskontojen rituaali- ja palvontavälineitä sekä pyhiä esineitä ja kuvia sisältävä paikka”. Perusteluissa oltiin myös sitä mieltä, että museossa rakennetaan alttareita ja uhreja vainajille.

Kielto juontaa juurensa paperikukkiin ja muovailuvahaliskoihin, joita askarreltiin museon meksikolaisesta kuolleiden päivästä kertovassa työpajassa. Kuolleiden päivä on yksi katolisen Meksikon vuoden suurimmista juhlista.

Espoon opetuslautakunta ehtisi vielä puuttua toiseenkin epäkohtaan. Näinä viikkoina kouluissa askarrellaan punalakkisia tonttuja, joiden uskotaan pohjautuvan muinaiseen haltiauskoon. Lupalappujen tielle lähteneelle lautakunnalle riittäisi töitä.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 12/2007