Samuli Siirala

Liikelahjat ovat nyky-yhteiskunnassa yhteistyön ja arvostuksen symboleita. Mutta milloin lahja muuttuu lahjukseksi – tai jopa korruptioksi?

Yksi on varmaa: lahjat ovat julkisia, lahjukset annetaan salaa. Rahalliseen arvoon perustuvia rajoja lahjan ja lahjuksen välillä ei ole, vaan kohtuullisuus arvioidaan kunkin kulttuurin tai perinteen mukaisesti.

Korruptio on laajempi ilmiö kuin pelkkä lahjusten tarjoaminen, vastaanottaminen tai vaatiminen. Korruptiolla tarkoitetaan vallan väärinkäyttöä yksityisten etujen edistämiseksi ja sitä esiintyy lähes kaikkialla, eniten kuitenkin hallinnossa ja talouselämässä.

Korruptoitunut virkamies tai poliitikko saattaa käyttää julkisia varoja omiin kuluihinsa, korruptoituneelta tuomioistuimelta voi ostaa tai painostaa haluamansa päätöksen, korruptoitunut opettaja ehkä kirjoittaa tutkintotodistukseen kiitettävän, kunhan hinnasta sovitaan.

Suomi – puhtoinen pulmunen?

Suomessa on tapana juhlistaa kansainvälisten mittausten tuloksia – silloin kun aihetta juhlaan löytyy. Yksi kansallisen itsetunnon kohottaja on Transparency Internationalin vuosittain julkaisema lista valtioiden korruptoituneisuudesta.

Suomi keikkuu sen kärjessä – tai häntäpäässä, riippuen siitä, mistä suunnasta asiaa tarkastellaan. Viesti on kuitenkin selvä. Suomi on yksi maailman vähiten korruptoituneista maista.

Aivan puhtoinen pulmunen Suomikaan ei ole, vaikka ainakaan tiettävästi kenenkään salaisille pankkitileille ei virtaa lahjusmiljoonia, eivätkä virkamiehet ja poliitikot ”kilpailuta” rakennuttajia tai palveluntarjoajia omaan laskuunsa. Taloudellisessa mielessä suomalaisiin virkamiehiin kohdistuneet korruptioepäilyt vaikuttavat yleensä lähinnä säälittäviltä.

Kun Kelan pääjohtaja Jorma Huuhtanen osallistui puolisonsa kanssa parinakin kesänä Savonlinnan oopperajuhlille Kelalle palveluita tarjoavan Kruunupuisto-Punkaharju kuntoutuskeskuksen kustannuksella, lahjusepäily päätyi sekä valtakunnansyyttäjän että oikeusasiamiehen syyniin.

Lahjonnan tunnusmerkkejä tapaus ei täyttänyt, mutta oikeusasiamies Paunio päätyi näpäyttämään Huuhtasta huonosta harkintakyvystä ja muistuttamaan, että virkamiehen toiminnan täytyy näyttää myös ulospäin uskottavasti lahjomattomalta.

Korruptio maan mukaan

”Jokaisessa maassa – vai pitäisikö sanoa – jokaisella maalla on sellainen korruptio kuin se ansaitsee”, kirjoitti nimimerkki Liimatainen eli Urho Kekkonen Suomen Kuvalehdessä 1974.

Suomalaisen korruption kohdalla sen voi ajatella tarkoittavan ”hyvä veli”, ja miksei yhä useammin myös ”hyvä sisko” -järjestelmää, jossa pelimerkkeinä toimivat rahan sijasta suhteet. Pientä maata pyörittävät pienet piirit, oli kyse sitten taloudesta tai poliittisesta vallasta.

Toisaalta suomalaisen hyvä veli -verkoston voi nähdä eräänlaisena modernina muunnelmana perinteisestä nepotismista. Henkilökohtaiset suhteet ovat henkilökohtaisia suhteita, oli niiden perustana sitten veri- tai vapaamuurariveljeys.

Mutta kiistämättä lahjoilla myös on erilainen merkitys eri kulttuureissa. Vauraita länsimaita on syytetty kulttuurisensitiivisyyden puutteesta, kun ne ovat halunneet karsia kehitysapua saavissa maissa normaaliksi katsottuja lahjanantotraditioita.

Tosiasia onkin, että monessa maassa lahjat ovat itsestään selvä osa liikesuhteiden luomiseen ja neuvotteluihin liittyvää tapakulttuuria.

Lahja ja lahjus eroavat toisistaan silti kaikkialla. Nigerian entisen presidentin Olusegun Obasanjon sanoin ”afrikkalaisen tradition mukaan oikean kokoinen lahja voidaan antaa aina julkisesti, ja ottaa vastaan häpeämättä”. Ja joka tapauksessa siinä vaiheessa, kun lahja siirretään suoraan tai mutkan kautta sveitsiläiselle pankkitilille, perinteistä puhuminen on taatusti sananhelinää.

Ei varaa moraaliseen ylemmyyteen

Vaikka korruptio yleensä kukoistaa parhaiten siellä, missä köyhyys ja kurjuuskin rehottavat, moraaliseen ylemmyyteen ei vauraissa valtioissa ole syytä. Säntillisinä pidetyille saksalaisille vuosi 2006 oli synkeä. Siemensissä paljastuivat 400 miljoonan euron väärinkäytökset, lahjusten annosta jäivät kiinni myös Volkswagen ja Ikean saksalaishaara.

Suomalaisittain surullisen kuuluisa tapaus on Instrumentariumin tytäryhtiön Costa Ricassa viitisen vuotta sitten tekemä bisnes. Costa Rica sai kaupan rahoittamiseksi lainaa Sampo-pankin tuolloiselta edeltäjältä, Leonia-pankilta, ja Suomen valtio myönsi lainalle korkotukea kehitysyhteistyövaroista. Kupru paljastui, kun costaricalaiset lehdet raportoivat kauppoihin liittyneestä korruptiosta.

Costa Rican terveysasemien nurkissa lojuu edelleen Instrumentariumin myymiä erikoissairaanhoidon laitteita, joita ei ole edes purettu paketeistaan, sillä kukaan ei osaa käyttää niitä. Mihinkään oikeudellisiin toimenpiteisiin korruptiosyytösten suhteen ei Suomessa ole ryhdytty, sillä Costa Rican viranomaiset eivät ole Suomen viranomaisten mukaan vastanneet keskusrikospoliisin virka-apupyyntöihin.

Rapatessa roiskuu isommissakin kuvioissa. YK:n Ruokaa öljystä -ohjelman väärinkäytöksiä tutkittaessa tuhansien muiden joukossa haaviin tarttuivat suomalaisyritykset Fortum Oil and Gas, Kone ja Orion. Firmat itse kieltävät lahjonnan, ja esimerkiksi Orionista sanotaan, että yhtiö vain maksoi Irakin terveysministeriölle asiaankuuluvia kulukorvauksia.

Korruptoimattomuus kotimaassa on luonnollisesti hyvä asia. Talouden globalisaatio on kuitenkin vienyt suomalaisyritystenkin toimintaa maihin, joissa korruptioherkkyys on kansainvälisten tutkimusten mukaan suuri.

Laki suitsii lahjusta

Suomessa lahjonta on lailla kiellettyä. Laki ei kuitenkaan anna tarkkaa rajaa sille, koska lahja muuttuu lahjukseksi.

Virkamiesten ja kansanedustajien lahjonta kielletään rikoslain luvussa 16, ja 40. luvussa heiltä kielletään lahjusten vastaanottaminen. Euromääriä laissa ei mainita, mutta huomattava lahja tai etu tekee rikoksesta törkeän.

Elinkeinotoiminassa tapahtuva lahjominen ja lahjusten ottaminen puolestaan kielletään rikoslain 30. luvussa. Heinäkuuhun 2006 saakka elinkeinoelämässä tapahtunut lahjonta oli asianomistajarikos, mutta nyttemmin kuka tahansa voi ilmoittaa lahjontaepäilyn poliisille.

Lahjojen tai vieraanvaraisuuden vastaanottaminen ei ole kokonaan kiellettyä, mutta lahjan arvon on pysyttävä kohtuuden rajoissa. Kohtuutta arvioidaan aina vastaanottajan näkökulmasta.

Lahjontaa pyritään kitkemään myös kansainvälisin sopimuksin. Esimerkiksi OECD:n jäsenmaiden sopimus vuodelta 1999 kieltää ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan kansainvälisissä liikesuhteissa. Sopimuksessa mukana olevien maiden on lainsäädännössään määriteltävä lahjontarikoksille riittävä rangaistus.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 12/2007

Muut Kumppani-lehden linkit

• Ei lahjaa ilman vastalahjaa
• Haaste: vuohen lahjoittamisesta trendiä kestävämpi
  
• Kiinassa valmistuu valtaosa maailman joulukoristeista

• Kumppani 12/2007
• Uusin Kumppani