Tair Takhtiyev on kazakstanilaissyntyinen lääkäri. (Kuvaaja: Javier Cuevas)

Kun suomalaiset äänestivät viime vuonna presidentistä, Tair Tokhtiyev, 54, oli äänestyspaikalla jo puoli tuntia ennen ovien aukeamista.

”Ne olivat ensimmäiset aidosti demokraattiset vaalit, joihin osallistuin elämässäni”, Kazakstanista Suomeen muuttanut lääkäri sanoo. ”Vaikka Kazakstan on virallisesti demokratia, on Venäjän vaikutusvalta suuri. Ääntenlaskuun ei voi luottaa.”

Äänioikeuden Tokhtiyeville toi Suomen kansalaisuus. Kiinan Turkestanissa syntynyt uiguuri sai sen vuonna 2005, kuuden Suomen-vuotensa jälkeen. Nyt edessä ovat ensimmäiset eduskuntavaalit yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä.

”Äänestäminen on minulle iso asia. Tunnen, että olen tärkeä yhteiskunnalle, osallistun demokratiaan ja voin vaikuttaa. Voin luottaa siihen, että ääneni menee perille”, Tokhtiyev pohtii.

Suomen kansalaisuuden saa vuosittain noin 3 000 ulkomaalaistaustaista siirtolaista. Ehtona on, että hakija on asunut vuosia Suomessa. Pohjoismaalaiselle riittää kaksi, suomalaisen puolisolle neljä ja muille kuudesta kahdeksaan vuotta. Vaatimuksina ovat myös suomen tai ruotsin riittävä taito, puhdas rikostausta sekä puhtaat verotiedot.

Kunnon kansalaisia

Inés Gorosito de Andersen on saanut takaisin Argentiinassa kadottamansa idealismin.

Tuoreet suomalaiset Inés Gorosito de Andersen, 40, ja Alex Munive, 30, tiputtavat maaliskuussa ensimmäisen vaalilippunsa suomalaisuurnaan. Kunnallisvaaleihin Argentiinasta ja Kolumbiasta kotoisin olevat helsinkiläiset ovat voineet osallistua aiemminkin.

”Täällä yksilö pystyy vaikuttamaan päätöksiin. Olen saanut takaisin idealismin, jonka kadotin Argentiinassa”, synnyinmaassaan sosiaalityötä tehnyt Gorosito de Andersen kertoo. ”Menetin siellä kaksi työtä, koska en voinut hyväksyä korruptiota sosiaaliavustuksissa.”

Alex Munive vitsailee, että äänestäisi mieluummin Ranskan vaaleissa. Siellä äänellä saattaisi olla jotain vaikutusta maailmanpolitiikkaankin. Munive sanoo kaipaavansa Suomeen enemmän poliittista debattia, kuten viimevuotista kuntaliitoskeskustelua.

”Minulle tärkeämpää kuin se, että voin kansalaisena äänestää, on vaalia edeltävä keskustelu ja jälkipuinti. Jos niitä ei ole, äänestämisestä puuttuu kipinä. Suomessa voi kävellä viikko ennen vaaleja kaupungilla tietämättä, että on vaalit”, hän sanoo.

Kehitysyhteistyökonsulttina työskentelevä Munive ja espanjan opettaja Gorosito de Andersen ovat molemmat asuneet Suomessa kymmenen vuotta. Munive odotti kansalaisuuspäätöstään nelisen vuotta, mutta tanskalaisdiplomaatin puolisona Gorosito de Andersen selvisi yhdeksällä kuukaudella. Keskimääräinen odotusaika on Ulkomaalaisviraston mukaan puolitoista vuotta.

”Tuntui uskomattomalta saada kansalaisuus. Vaikka se on vain paperi, se on kuin avioliitto: jotakin pysyvää ja lopullista”, Gorosito de Andersen maalailee.

”Tuntuu kuin ihmiset suhtautuisivat minuun nyt kunnioittavammin, tahrattomana ja vaarattomana, kunnon kansalaisena. Kun viimeksi palasin passillani Suomeen, alkoivat rajaviranomaiset puhua englannin sijaan suomea.”

Oma puolue haussa

Alex Munive kaipaisi Suomeen enemmän poliittista keskustelua.

Alex Muniven mielestä suomalaisilta maahanmuuttajilta puuttuu yhteinen identiteetti. Maahanmuuttajakeskustelu puolestaan on yksipuolisen työvoimapoliittista. Munive sanookin epäilevänsä, että puolueet haalivat maahanmuuttajaehdokkaita lähinnä imagonsa vuoksi.

Hän ei itse ole vielä päättänyt, ketä äänestää, mutta paljastaa, että ehdokkaan suhtautuminen kauppapolitiikkaan ja kehitysyhteistyöhön vaikuttaa varmasti päätökseen.

Inés Gorosito de Andersen harmittelee, että suomalaispuolueista on vaikea löytää selviä eroja.

”Pidän enemmän vasemmiston ilmapiiristä ja arvoista. Olen myös tietoinen EU:n tuomista sosiaalisista muutoksista. Pikemminkin kuin äänestys, EU oli asetus. Haluaisin, että Suomi säilyttäisi oman luonteensa”, hän pohtii.

Tair Tokhtiyev valmistautuu parhaillaan maahanmuuttajalääkäreiden kokeeseen, jonka läpäisemällä hän saa lääkärin virallisen pätevyyden Suomessa. Kiireistään huolimatta hän aikoo seurata puolueiden kampanjoita ja tv-debatteja.

”Äänestän sitä puoluetta, joka haluaa hyvää Suomelle ja on valmis parantamaan asioita jatkuvasti, vaikka ne olisivat kuinka hyvin. Toivon Suomelle ja suomalaisille hyvää tulevaisuutta, vilpittömästi.”

Julkaistu Kumppani-lehdessä 02/2007