Seppo Salmi (Kuvaaja: Jouni Heinänen)
Seitsenhenkinen torvisektio tykittää afrobiittiä salin pimeällä seinustalla. Iso joukko ei mahdu yhdessä lavalle. Helsingin Kalliossa sijaitsevan Club Libertén piskuiselle esiintyjäkorokkeelle on ahtautunut nimekäs joukko suomalaisia muusikoita.
Aiyekooto Afrobeat Intenational -bändin vaatimattoman oloinen puuhamies Seppo Salmi, 27, seisoo tänään lavan takimmaisessa nurkassa. Pääosassa on hänen nigerialainen ystävänsä Tunde Akerele, 40, taiteilijanimeltään Aiyekooto, jonka nimeä bändi kantaa. Valokuvaaja valittaa, että Salmi on epätavallinen muusikko, sillä hänestä on hankala saada hyvää kuvaa – Salmi kiertää katseellaan lattiasta katonrajaan ja kiusaantuu, kun pitäisi poseerata.
Espoosta kotoisin oleva Salmi on tuttu monista yhtyeistä: afrobeat-yhtye Aiyekooton lisäksi hän soittaa kitaraa Soul Captain Bandissa, Jenkkarekassa, Paukkumaississa, kansanmusiikkiyhtye Mojakassa ja Kompostikoplassa. Niin ikään hän esiintyy mikkimies Seppo Paarmana – toisinaan bändin ja toisinaan vanhan luokkatoverinsa ”Bommitommi” Tikkasen kanssa.
”On melkein pakon sanelema juttu, että raapii roposia sieltä täältä. Mutta on se niinkin, että homma pysyy mielenkiintoisena, kun pääsee soittamaan erilaista musiikkia eri ihmisten kanssa”, Salmi selittää seuraavalla viikolla Hakaniemen Rytmi-baarissa. Ja tilaa maitokahvia hunajalla.
Soittohommien ohella Salmen pitää kiireisenä ”mummolaan” asettuminen. Hän muutti tyttöystävänsä kanssa haastattelua edeltävänä viikonloppuna isoisänsä rakentamaan rintamamiestaloon Leppävaaraan, pois kantakaupungin vilinästä. Haaveena olisi rakentaa kotiin myös äänitysstudio.
Paitsi lahjakas muusikko ja kollega, Salmi on nigerialaiselle Akerelelle lähestulkoon messiaaninen hahmo, veli ja pelastaja. Keväällä 2005 Akerele tuli Suomeen Salmen kutsumana ja jäi sille tielleen. Ystävykset olivat tavanneet Nigeriassa neljä vuotta aiemmin.
Kulttuurimaiseman vaihdos
Seppo Salmi oli Maailmanvaihdon kautta Nigeriassa vuosina 2001-2002, heti sen jälkeen, kun Soul Captain Bandin ensimmäinen levy oli äänitetty. Siellä hän toimi vapaaehtoisena kouluavustajana ja soitti vapaa-aikanaan bassoa Akerelen yhtyeessä.
Bändi nauhoitti Lagosissa singlen, ja Salmi masteroi sen Suomessa Bommitommin kanssa. Nigeriaan jäänyt Akerele turhautui Lagosin ikäviin oloihin parin vuoden jälkeen, ja soitti ystävälleen Suomeen.
”Älä huoli, kyllä jotain järjestyy”, Salmi vakuutteli. Hän kokosi lähipiiristään Akerelelle bändin ja sopi keikan Maailma kylässä -festivaalille. Sen hän uskoo auttaneen Akerelen viisumin hankinnassa.
”Homma tuntui toimivan, vaikkei eka keikka älyttömän hyvin mennytkään. Me soitettiin neljä biisiä ja keikka kesti puolitoista tuntia. Tuli olo, että tätähän voisi kehitellä. Ruvettiin tutkimaan mahdollisuutta, heltiäisikö Tundelle oleskelulupa.”
Paperiviidakkoon
Seppo Salmi ei usko kenenkään voivan väittää, että Suomeen olisi helppo tulla. ”Se paperisodan määrä ja byrokratian monimutkaisuus! On aika monta tahoa, joiden kanssa joutuu olemaan tekemisissä, on ulkomaalaispoliisia ja ulkomaalaisvirastoa. Pitää ottaa selvää tosi monista asioista, kaikki vie aikaa”, Salmi muistelee.
Akerelen Suomeen saapuminen ei Salmen mukaan mennyt aivan perinteisellä tyylillä. Turistiviisumilla Suomeen saapuminen mutkisti asioita. Muusikkouskaan ei helpottanut asioiden etenemistä.
”Ihmettelin itsekin, että saatiin lupa loppujen lopuksi junailtua.”
Nyt Akerelella on vuoden oleskelulupa, ja ainakin vähän aikaa keskittyä töihin: studiohommiin ja keikkailuun.
”Ollaan saatu erävoitto. On omaa saamattomuutta, jos ollaan vuoden päästä samassa tilanteessa”, Salmi sanoo toiveikkaana.
Vieraanvaraisuus ja vastuu
Akerele kehuu, että Salmi on avannut hänelle paljon ovia ja sopii useimmista keikoista hänen puolestaan. Suomalaista kuulemma kuunnellaan helpommin.
Eikö isännöimisen vastuu hirvitä nuorta miestä?
”Vähitellen toivon, että Tunde pystyisi elämään omaa elämäänsä. Tukea kuitenkin täytyy. Ei voi ajatella kutsuvansa Suomeen ihmistä, jonka jättää sitten tänne oman onnensa nojaan. Nämä ovat niin erilaiset yhteiskunnat. ”
”Tukena oleminen ei ole ollut mikään iso uhraus. Asenteeseeni vaikuttaa varmasti se, että myös minua on tuettu Nigeriassa.”
Lagosissa työtön muusikko Akerele tarjosi Salmelle omat sohvatyynynsä patjaksi ja nukkui itse lattialla.
”Vaikka Tundella oli tiukkaa, niin siitä mitä oli, hän oli valmis jakamaan. Se teki vaikutuksen.”
Afrobiitin talkoot
Seppo Salmen ystävä Tunde Akerele sai kutsun esiintymään Suomeen. (Kuvaaja: Jouni Heinänen)
Kaikki Aiyekooton muusikot soittavat bändissä ilmaiseksi. Muuten koko hanke olisikin mahdoton.
”Kollektiivisuus on hauska juttu. Monesti puhutaan, että noin iso porukka on taloudellinen itsemurha, ja niinhän se onkin. Mutta se ei olekaan se pointti. Nyt tehdään vasta pohjatyötä”, Salmi sanoo.
Muusikoita yhdistää halu päästä soittamaan afrobeat-musiikkia kunnon kokoonpanolla.
Aiyekooton ensimmäistä levyä äänitetään vähitellen. Salmi toivoo, että levy saataisiin ulos tämän vuoden puolella – se auttaisi Akerelen oleskelulupa-asioitakin.
”Kaikki proggikset vievät oman aikansa, kärsivällisyyttä on pakko olla. Paukkumaissin levyssäkin meni kolme vuotta.”
Talkoohenki on edellytys afrobiitille siksikin, että tyyli vaatii ison yhtyeen.
”Kun Fela Kuti lähti Berliiniin jazz-festarille, ryhmässä oli 80 henkeä. Moni bändin jäsenistä karkasi, ja asuu vieläkin Euroopassa”, Salmi nauraa.
Tunde Akerele alias Aiyekooto on bändinsä johtohahmo, ”kapellimestari”.
”Tunde ei itse soita mitään, mutta säveltää kaikki soittimet. Se on vähän erilainen lähestymistapa musiikin tekemiseen kuin monissa muissa bändeissä, missä jokainen soittaja sovittaa osuutensa. Lähinnä me ollaan kanava Tunden musiikille, tavallaan Tunde soittaa bändiä. Siis bändi soittaa sen, mitä Tunden päässä liikkuu.”
Akerele ei haluaisi palata Nigeriaan. ”Se on ihan helvetillisessä jamassa. Tappeluita hallituksen kanssa, mellakoita, ampumisia. Välillä ei syödä ollenkaan.”
Salmi ymmärtää ystävänsä turhautumisen. On muusikon leipä Suomessakin kapea, mutta…
”Tundella oli vaikeuksia saada bändiä, joka jaksaisi tehdä työtä ennen kuin siitä tulee rahaa. Soittajille olisi pitänyt maksaa treenaamisesta ja tehdä ruokaa. Eikä ollut takeita, että ne tulisivat keikalle.”
Lauluja harhaan johtajista
Salmi toi yhden afrikkalaisen Suomeen, eikä usko parantavansa maailmaa yksin.
Hänellä on yllättävän hyvät tiedot Afrikan ongelmista.
”Harhaan johtajat, harvanvallan pitäjät, harmaat miehet, ikävät kiipijät, muurien takana ne pitojaan pitävät, meistä vähät välittävät, välistä vaan vetävät”, Salmi – tässä Paarma – laulaa soololevyllään.
”Siellä on vanhempi ikäluokka tiukasti kiinni vallassa”, Salmi selittää.
”Nuorella koulutetulla väellä ei ole töitä. Ja jos koulutettu väestönosa lähtee maasta, se on kestämätön tilanne.”
Nigeriaa vaivaa kehitysmaille tyypillinen vientivoittoisuus: raaka-aineet viedään maasta ja tuodaan jalostettuina takaisin.
”Öljyntuotantokuvio on tikittävä aikapommi. Öljyntuotanto-alueilla ei ole kouluja eikä terveydenhuoltoa. Maaperä saastuu. Sitten ihmetellään, miksi kansa kapinoi. Nigerian kaltaisille maille tulisi antaa mahdollisuus saada talous toimimaan, ennen kuin tehdään rakennesopeutusohjelmia ja muita”, Salmi pohtii. ”Afrikka on edelleen vanhojen siirtomaavaltojen otteessa.”
Köyhän miehen Geldof?
Vaikka Salmi tunteekin kehitysmaiden oloja ja on esiintynyt hyväntekeväisyyskeikoilla, vertaus Bob Geldofiin naurattaa.
”Kyllä mä olen Sepi vaan. Toisaalta, kyllä musiikin avulla voisi tehdä enemmänkin hyväntekeväisyyttä. Ihmisiä saa töihin, jos kaikilla on semmoinen olo, että tehdään yhdessä jotain konkreettista.”
Salmen omissa riimeissä tanssitaan ja riemuitaan, mutta myös vastustetaan sotaa, ylistetään yhteisöllisyyttä ja puhutaan hyvästä paimenesta. Saarnamieheksi hän ei silti halua identifioitua.
”Musiikin ensisijainen tehtävä on viihdyttää ja helpottaa jokapäiväistä elämää, luoda elämyksiä ja auttaa unohtamaan murheet. Ei minulla muuta agendaa ole.”
Inspiraatio lähtee rytmistä. ”Jotta viestin voi saada ymmärrettäväksi, se pitää laittaa sellaiseen muotoon, että se menee perille.”
Rytmin ja ruohonpolton ohella reggae-piirit tunnetaan konservatiivisesta uskonnollisuudesta ja Afrikan ihannoinnista. Vaikka Salmi on tullut tunnetuksi reggae-yhteisön kautta, hän ei koe rastafarismia omakseen.
”Rastafarismissa on paljon juttuja, joista olen joskus ammentanut. Pidän esimerkiksi ’I and I’ -käsitteestä, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat saman ykseyden osia, tasa-arvoisia ja yhtä arvokkaita. Vierastan kuitenkin rastafariuden aatetta mustasta ylivallasta, sillä se menee ristiin tuon edellisen kanssa.”
Vapauden kaiho ja kiusa
Soul Captain Bandin nosti ensimmäiseksi radioaalloille versio Hiski Salomaan Vapauden kaihosta. Se ilmestyi Amnestyn juhlavuosikokoelman nimikappaleena vuonna 2000.
Muusikon elämä onkin vapaata, hyvässä ja pahassa.
”Kukaan ei tule sanomaan, että nyt pitää herätä. Pitää itse saada aikaan. Olen mukana kuudessa kokoonpanossa. Osasta saan toimeentuloa, ja sitten on virityksiä, joissa heilun pelkästä halusta.”
Vapaalla miehellä on aina keskeneräisiä hankkeita. Mielessä pyörii hinku tehdä uusia levyjä eri porukoiden kanssa ja toinen oma levykin olisi hyvä saada ulos.
Arki koostuu keikoista: lastenmusiikkia aamuisin ja muiden kokoonpanojen kanssa keikkailua iltaisin. Edellisenä viikonloppuna väsynyt mies on vetänyt kolme show’ta.
Alkaa olla myöhä, useimmat toimistotyöläiset ovat jo lopettaneet tältä päivältä. Savu sakenee ja Rytmi-baari alkaa täyttyä. Salmen järjestelytyöt eivät kuitenkaan ole ohitse.
”Ai niin”, hän sanoo ja kääntyy Akerelen puoleen. ”Oli Ernon kanssa puhetta, että voitaisiin mennä soittamaan Alamaailman vasaroiden keikalle Tavastialle. Niillä on levynjulkkari tulossa…”
Lisätietoa:
www.myspace.com/aiyekooto
Seppo Salmen keikat:
Komposti Sound feat. Bitty McLean, Tavastia-klubi 24.2.
Aiyekooto, Kuudes Linja 9.3.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 02/2007
Muut Kumppani-lehden linkit
- Pääkirjoitus: Valheita, vilppiä ja huonoa makua
- Irti köyhyydestä naisvoimin
- Kolumni: Terveisiä Nairobista
- Reppu & passi: Vikkelä käsi junan valikössä
- Aikamme sankari: Stella Matutina
- Puhe & kupla: Kallio-Lagos 6-0