Mitä arjen ristiriitoja tulee vastaan, kun suomalainen ja tansanialainen järjestö alkavat suunnitella yhteistä kehitysyhteistyöhanketta?

Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen laitoksella työskennellyt Tiina Kontinen on tutkinut väitöskirjan verran sitä, mitä suomalais- ja tansanialaisjärjestöjen välillä tapahtuu.

Kansalaisjärjestöt ovat viime vuosina saaneet entistä suuremman roolin kehitysyhteistyössä ja niiden kautta kanavoidaan kasvava osuus kehitysyhteistyövaroista. Etelän kansalaisyhteiskunnille suunnattujen varojen matka kulkee usein pohjoisen kansalaisjärjestön kautta, mutta kahden maailman järjestöjen yhteistoimintaa on tutkittu vasta vähän.

Pohjoisen ja etelän järjestöjen keskinäisessä yhteistyössä riittää haasteita. Aikuiskasvatustieteen väitöksessään Kontinen tutki Tansanian Morogorossa hankkeita aloittavien pienten suomalaisjärjestöjen oppimishaasteita seuraamalla järjestöjen välisiä neuvotteluja ja yhteistyötä.

Kontinen löysi tutkimuksessaan neljä kehitysyhteistyötä koskevaa ristiriitaa, joihin valtaosa järjestöistä tavalla tai toisella törmäsi. Hankauksia syntyi yrityksistä istuttaa suomalaisten valmiita hankeideoita Tansaniaan sen sijaan, että lähtökohdaksi olisi otettu tansanialais­järjestön oma toiminta.

Suomalaiset painottivat hankkeissa vuorovaikutusta ja uusia kokemuksia, kun taas tansanialaisille oli tärkeää varmistaa, että hanke saa ulkopuolista rahoitusta.

Päätään nosti myös hanke­hallinnon byrokratia. Suomalaisrahoitteiset hankkeet oli suunniteltava ja raportoitava käyttämällä Ulkoministeriön määrittelemiä hanketyökaluja. Ne jäivät kuitenkin molempien maiden järjestöille vieraiksi. Lopulta päädyttiin käyttämään järjestöille ennalta tuttuja työtapoja.

Hankkeissa riitti myös puhetta tasa-arvoisuudesta ja kumppanuudesta. Tasa-arvo oli kuitenkin kyseenalaista suhteessa, jossa vain toisella osapuolella on valta päättää rahoista.

Kontinen antaakin väitöksessään suomalaisjärjestöille läksyjä tulevaa yhteistyötä varten. Suomalaisten omien ideoiden legitimoinnin sijaan molempien osapuolten pitäisi saada yhtäläiset mahdollisuudet päättää hankkeen suunnista.

Väitöskirjan pohjalta on julkaistu myös kirja Learning Challenges of NGOs in Development. Co-operation of Finnish NGOs in Morogoro, Tanzania (Helsinki University Press, 2007).