Sandinistisankari vai contrapetturi, mielipuoli vai merkkimies? Edén Pastorasta, 70, ollaan montaa mieltä, mutta kukaan Nicaraguassa ei kiistä hänen vilpittömyyttään. Itse hän sanoo: ”Olen aina toiminut johdonmukaisesti ja hyvällä omallatunnolla. En vihaa ketään, rakastan elämää ja nautin joka hetkestä! Olen ainoa todellinen sandinistijohtaja.”
Pastora luonnehtii itseään keskustan vallankumoukselliseksi, joka taistelee molempia ääripäitä vastaan. No, tavallaan.
Takavuosina hän oli sandinistien komein ja karismaattisin johtaja, kuten on juuri Suomessakin nähty vastavalmistuneesta Alvaro Pardon dokumenttielokuvasta Edén Pastora – Comandante Cero. Hän oli ”Komentaja Nolla”, jonka johdolla sandinistikumoukselliset vuonna 1978 valtasivat kansallispalatsin ja antoivat ratkaisevan iskun silloiselle diktaattorille Anastasio Somozalle.
Mutta kun sandinistit voittivat, Pastora pettyi tovereihinsa pahan kerran. Nämä kääntyivät kansallisesta sandinismista kansainväliseen marxismi-leninismiin ja – toisaalta – rohmusivat kansallisomaisuutta omaksi hyväkseen kuin nica-lapset piñata-pallon karkkeja.
Edén Pastora ryhtyi Costa Rican viidakoista käsin uuteen sissitaisteluun, nyt Daniel Ortegaa ja kumppaneita vastaan. Hänestä tuli contra, joka ei tosin saanut juurikaan tukea Yhdysvalloista.
Vasta vuonna 1989 hän palasi maanpaosta takaisin kotimaahansa Nicaraguaan.
Ehkä Pastora on todella keskustalainen. Ainakin häntä on yritetty surmata kaikilta laidoilta käsin, muun muassa sandinistien, CIA:n, neuvostoliittolaisten ja kuubalaisten toimesta, 15 kertaa.
Nicaraguan kansan kultainen mahdollisuus
Taistelijana Pastora on ollut onnekas. Hän on hengissä, elävä legenda. Poliitikkona ei ole sujunut yhtä hyvin.
Pastora on kolme kertaa pyrkinyt presidentiksi ja kerran pormestariksi. Ensimmäisellä kerralla sandinistit kielsivät hänen ehdokkuutensa, toisella kerralla kaikki puolueet liittoutuivat häntä vastaan ja kolmannella kerralla ääniä kertyi runsas nolla prosenttia.
Pastoran mukaan apua luvanneet ystävät pettivät hänet ääntenlaskennassa – todellisuudessa hän olisi omasta mielestään saanut viidenneksen äänistä. Managuan pormestariksikaan häntä ei valittu.
”Vaaleista jäi paha maku”, Pastora sanoo. Syynä huonoon menestykseensä hän pitää myös rahan puutetta. Kun muut presidenttiehdokkaat käyttivät vaaleihin omaisuuden, Pastora kampanjoi maltillisesti.
Katkeruutta ei Pastorassa silti ole, päinvastoin. Hän sanoo iloitsevansa Ortegan voitosta ja pitävänsä tätä edelleen ”omana miehenään”.
”Danielkaan ei ole enää entisensä. Hän on oppinut läksynsä ja pyytänyt kansalta anteeksi virheitään. Nicaraguan jalo kansa antaa hänelle uuden, kultaisen mahdollisuuden. Ja toisen kerran koko maailma katsoo pieneen Nicaraguaan. Daniel voi nyt toteuttaa vallankumouksen hyvin ja päästää kansan köyhyydestä.”
Ui haiden kanssa
Edén Pastora syntyi köyhään perheeseen. Miehelle on siunaantunut lapsia eri vaimoilta ja rakastetuilta yli kaksikymmentä. Millä hän on elättänyt perheensä?
”Olen kalastaja”, kuuluu vastaus. Aina taistelujen, karkotusten ja vangitsemisten välissä Pastora on lentänyt pienlentokoneella tai matkannut maitse ja jokiteitse Managuasta Atlantin rannalle, syrjäiseen San Juan Norteen, jossa hänellä on oma pieni laiva. Sen kanssa hän aikoo nytkin hankkiutua kalaan, heti tammikuisen Suomen vierailunsa ja dokumenttielokuvansa maailmanensi-illan jälkeen.
Meren Pastora kohtasi ensimmäisen kerran 12-vuotiaana, ja se otti hänet heti valtoihinsa. Meri on hirviö, haaste, rakkaus.
”Vain merellä olen täydellisesti vapaa, on vain minä ja Jumala. Mitä korkeammat aallot, sitä parempi. Meri kiehtoo ja pelottaa minua, rakastan sitä. Meren ansiosta olen voinut olla myös poliittisesti vapaa”, Pastora sanoo arvokkaasti.
Hän kalastaa erityisesti haita. Nuorempana hänellä oli tapana hypätä heti hain nähdessä mereen, ja iskeä sitä harppuunalla vedestä käsin.
”Sitten uin nopeasti takaisin laivaan. Kun muut hait haistavat haavoitetun hain veren, ne kerääntyvät sen ympärille, ja me voimme laivastamme käsin saada kerralla saaliiksi jopa seitsemän haita!”
Kerran oli harppunoitu hai saada kalastajan hampaisiinsa, mutta Pastora ehti juuri ja juuri kavuta vedestä. Laivan kylkeen jäi hampaiden viillot.
”Hai on pahamaineinen eläin, mutta poliitikot ovat paljon vaarallisempia. Hai on jalo kala. Se on hyvin arka, mutta lähtiessään hyökkäämään sitä ei pysäytä kuin kuolema.”
Jos Edén Pastora olisi eläin, hän olisi hai.
Macho ja Don Quijote
Jatketaan! Pastoran laivan nimi on La Ilusión eli haave. Jos Pastora on eläinmaailmassa hai, on hän ihmismaailmassa ehkä enemmän sukua Don Quijotelle kuin reaalipoliitikoille. Vai mitä?
”Rehellinen mies on aina eräänlainen Don Quijote”, Pastora vastaa rauhallisesti. Hän ei jää koskaan vastausta vaille, kuten ei toverinsa Fidel Castrokaan.
”Nicaragualaiset ovat tropiikin andalusialaisia. Andalusialaiset valloittivat maamme, meissä on mustalaisverta. Olemme romanttisia idealisteja, uneksijoita, seikkailijoita ja rakastajia, mutta myös ahkeria työntekijöitä. Maamme köyhyys ei johdu laiskuudesta vaan poliitikoista, joihin olemme uskoneet.”
”Kansa rakastaa minua ja luottaa minuun. Monet kutsuvat minua rakastavasti ja kunnioittavasti nimellä El Viejo, Vanha”, hän lisää.
Pastoralla ei ole mitään tätäkään luonnehdintaa vastaan, vaikka hän tunteekin itsenä nuoreksi ja machoksi.
”Olen oikea macho. En ole militaristi enkä pidä käskemisestä. Tykkään siitä, että vaimoni komentaa minua. Oikea macho rakastaa vaimoaan, lapsiaan, kotiaan ja kotimaataan ja häpeää virheitään. Machoudellaan uhoavat miehet, machistat, ovat idiootteja ja keskinkertaisuuksia.”
Julkaistu Kumppani-lehdessä 03/2007