Nuorena minulla olisi ollut vientiä tyttöjen parissa. Viihdyin kuitenkin paremmin poikien lähellä. Jatkuvasti piti keksiä tekosyitä. Pidin homouteni salassa, kunnes rakastuin opiskelukaveriini.”
Yhä komealta vaikuttava viisikymppinen herra Kamolset Kangkarnrua johtaa Thaimaan Sateenkaaritaivasta eli Faasiirung-järjestöä. Kuusi vuotta sitten perustettu Faasiirung on maan ensimmäinen viranomaisrekisteröity seksuaalista monimuotoisuutta edistävä järjestö.
Kamolset on seurustellut 32-vuotiaan Theeradet Boonmangumin kanssa jo 14 vuotta. Pari tapasi yliopistossa, jossa Kamolset luennoi. Valmistuttuaan Theeradet muutti Bangkokiin ja sai töitä Thaimaan Punaisen Ristin hiv-tutkimuskeskuksesta. Kamolset työskentelee viereisessä sairaalassa.
”Theeradet oli aluksi menevää sorttia. Sain kuitenkin hänet kiinnostumaan järjestötyöstä. Nyt illat menevät toimistolla ja kokouksissa. Vapaa-ajan vietämme kotona, muita harrastuksia meillä ei juuri ole”, Kamolset kertoo.
Theeradet kehuu Kamolsetia hyväsydämiseksi. Suhteessa ei ole suurempia ongelmia. Hänkään ei kaipaa enää diskoihin.
Laki ei kiellä
Thaimaa näyttäytyy matkailijalle vapaamielisenä maana, jossa kaupallinen seksi ja seksuaaliset vähemmistöt ovat esillä. Homojen ja lesbojen elämä ei kuitenkaan ole helppoa, vaikka Thaimaassa ei monien muiden Aasian maiden tavoin ole brittien siirtomaa-ajalta perittyä lakia, joka kriminsalisoi samaa sukupuolta olevien suhteen.
”Mikään laki Thaimaassa ei mainitse seksiä tai seksuaalisuutta”, kertoo Punaisen Ristin aids-keskuksessa työskentelevä sosiologi Rapeepan Jommaroeng.
”Perinteisissä thai-yhteisöissä homoseksuaalisuus on ollut hyväksyttyä, mutta vallan siirtyminen kiinalaistaustaisen väestönosan käsiin on lisännyt konservatiivisuutta. Kiinalaisten pohjoinen buddhalaisuus, mahajana-suuntaus, kontrolloi enemmän ihmisten käyttäytymistä.”
Faasiirung-järjestö on napannut jo merkittävän kampanjavoiton. Thaimaan armeija on luopunut luokittelemasta homoja henkisesti sairaiksi. Aiemmin armeijan todistus on seurannut miestä koko elämän ja vaikeuttanut muun muassa työnsaantia.
Eri tutkimusten mukaan 3-16 prosenttia eli 1-5 miljoonaa thaimaalaisista miehistä on ollut seksisuhteessa toisen miehen kanssa. Luvut eivät Rapeepanin mukaan kerro koko totuutta, sillä homous on lähinnä identiteettikysymys. Lesboista on tutkimustietoa vähemmän ja luvut epävarmempia.
Rehellisyys kannattaa
Jotkut löytävät todellisen minänsä vasta aikuisiällä. Yksi heistä on Koillis-Thaimaassa asuva 38-vuotias Purita Krongyut.
”Minulla ehti olla useita poikaystäviä. Sitten ystäväpiirissäni ollut tom (thaiversio poikatytöstä eli tomboysta) alkoi liehitellä minua. En tuntenut aluksi mitään vetoa häneen, mutta tutustuessamme aloin pitää hänestä enemmän. Hän oli avoin ja rehellinen toisin kuin kukaan poikaystävistäni.”
Myöhemmin tom muutti asumaan diinä (sanasta lady) itseään pitävän Puritan luokse. Suhde kesti reilun vuoden, kunnes tom löysi toisen diin. Purita oli mustasukkainen, mutta tom uskoi horoskooppia, jonka mukaan he eivät sopineet yhteen.
Nykyisen kumppaninsa, 24-vuotiaan Narimon Intan, Purita tapasi uudenvuoden aikoihin. Narimon oli juuri muuttanut Bangkokista Udon Thaniin pyörittämään kauneushoitolaa. Ihastuminen iski heti.
”Olen jo muuttanut Narimonin luokse. Riisi on uutta ja kala rasvaista”, Purita toteaa thaimaalaisen vertauskuvan mukaan. Elämä hymyilee.
Ympäristön reaktiota varotaan
Purita ja Narimon eivät viihdy kotona.
”Menemme yhdessä ostoksille, elokuviin, syömään ja juomaan. Meillä on paljon sekä lesbo- että heteroystäviä. Olen edelleen arka osoittamaan hellyyttä julkisilla paikoilla, mutta diskossa annan palaa”, Purita sanoo.
Työpaikallaan kaupungintalolla Purita ei ole kertonut ihmissuhteistaan, mutta perhe tietää hänen elämästään. “Isäni on hyväksynyt asian, mutta pelkää, että minua käytetään hyväksi. Äitipuoleni ei selvästi hyväksy lesboutta, mutta ei sano sitä ääneen”.
Eloisa Narimon saa Puritan nauramaan. Silti monenlaista kokenut Purita ei elättele suuria unelmia suhteen jatkosta.
”Olemme tunteneet toisemme vasta pari kuukautta. Narimon on vielä nuori ja saattaa löytää kiinnostavamman kaverin. Toivoisin kumppanikseni ikäiseni luotettavan naisen, jolla on varma työpaikka.”
Faasiirung-järjestöllä on ympäri Thaimaata parisataa vapaaehtoista, jotka välittävät hiv-tietoutta ja auttavat lakiasioissa. Purita ja Narimon eivät halua aktivisteiksi, mutta ovat kiinnostuneita tiedosta, jos järjestö aloittaa toiminnan Udonissa.
”Netti tukee identiteettiäni”
Indonesian suurissa kaupungeissa – Jakartassa, Surabayassa ja Yogyakartassa – homopiirit ovat näkyvämpiä kuin monessa muussa muslimimaassa. Hinduenemmistöinen Balin saari on kuitenkin oma lukunsa.
”Balilla on näkyvin skene”, kertoo Yogyakartasta kotoisin oleva Wawan. ”Se toimii kokoontumispaikkana, jonne tulee homoja eri puolilta Indonesiaa.”
Suurkaupunkien homobaarien ja -klubien lisäksi tietyt kahvilat ja ostoskeskukset ovat suosittuja tapaamispaikkoja.
Vaikka maan suurimmat uskonnot suhtautuvat kielteisesti homoseksuaalisuuteen, yhteiskunnallisesti homous on melko hyväksyttyä.
”Toisin sanoen ihmisillä ei tunnu olevan mitään homoja vastaan, kunhan oma lapsi ei ole homo”, Wawan sanoo.
Uskontokuntien sisällä näkemykset homoudesta vaihtelevat.
”Pari vuotta sitten radikaali muslimiryhmä hyökkäsi homojen oikeuksia käsittelevän kokouksen kimppuun täällä Yogyakartassa. Samoihin aikoihin naapurikaupungin Semarangin muslimijohtajat totesivat, ettei islamin ja homoliittojen välillä ole mitään ristiriitaa.”
Homojen kesken uskonnollisella tai etnisellä taustalla ei ole Wawanin mukaan suurta merkitystä.
”Ainoa mihin olen törmännyt on se, että monet indonesialaiset homot pitävät minua liian tummaihoisena. Siksi kaikki kumppanini ovat olleet ulkomaalaisia.”
Liian itsevarma
Wawan ei peittele homouttaan, muttei ole kertonut suuntautumisestaan vanhemmilleen. ”Vanhempani eivät hyväksyisi sitä. Koska he asuvat tuhansien kilometrien päässä, heidän ei tarvitse tietää kaikkea elämästäni.”
Kun Wawan oli teini-ikäinen, hänen vanhempansa epäilivät, että poika saattaisi olla homo. ”Äiti itki ja huusi, isä luki minulle Koraania ja kehotti urheilemaan. Ei se tietenkään muuttanut mitään, eikä aiheesta enää keskusteltu. Ehkä minä kerron heille joskus, ehkä en.”
Wawan korostaa internetin vaikutusta elämäänsä: hän oppi tuntemaan homojen alakulttuurin nimenomaan internetin kautta.
”Vaikka tiesin, että olin homo, en nuorempana tiennyt alakulttuurista mitään. Internet muutti minut. Olen nyt paljon itsevarmempi.”
Itsevarmuus ei kuitenkaan ole aina helpottanut Wawanin rakkauselämää.
”Erityisesti monet länsimaalaiset etsivät täältä epäitsenäistä kumppania. He haluavat, että valta parisuhteessa olisi heidän käsissään. Olen monelle länsimaalaiselle aivan liian itsenäinen.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 03/2007