Jubilee-apteekissa Lusakan Kabulongan kaupunginosassa käy vilske. Farmaseutti Sinyangwe Davis on kiireinen reseptien kanssa, ja kosmetiikkatiskillä kauppa käy tiuhaan.
Intiasta tulevat geneeriset lääkkeet ovat yleisiä Sambiassa, kertoo farmaseutti Sinyangwe Davis. (Kuvaaja: Kirsi Salonen)Suurin osa Jubileen lääkkeistä on peräisin Iso-Britanniasta, Yhdysvalloista, Saksasta, Intiasta, Etelä-Afrikasta ja Zimbabwesta. Sambiassa valmistetaan lähinnä vain flunssa- ja särkylääkkeitä.
Lähes kaikista lääkkeistä on saatavilla geneerinen versio, joka on useimmiten valmistettu Intiassa. ”Monet apteekit Sambiassa ovat intialaisten omistuksessa. Kauppiailla on hyvät yhteydet kotimaahansa, ja intialaiset lääkkeet ovat todella yleisiä.”
”Brändilääkkeen hinta saattaa olla geneeriseen verrattuna kymmenkertainen, vaikka molempien lääkkeiden sisältö on sama”, Davis sanoo.
Davisin mukaan Lusakan apteekit ovat hyvin varustettuja, mutta useimmilla asiakkailla ei ole varaa valita lääkkeitään muun kuin hinnan perusteella. Edulliset geneeriset lääkkeetkin ovat monien saavuttamattomissa – yli puolet sambialaisista elää alle yhdellä dollarilla päivässä.
Hiv-lääkkeet kaikille
Sambia on yksi näistä maista, jotka saavat rahoitusta hiv/aids-alan merkittävimmiltä rahoittajilta, Global Fundilta ja Yhdysvaltain presidentin PEPFAR-rahastolta. Apuvirtojen kasvun ansiosta Sambian hallitus päättikin vuonna 2005 tarjota hivin hoidossa tarvittavat antiretroviraalilääkkeet (ART) ilmaiseksi kaikille tartunnan saaneille. Sambian miljoonasta hiv-positiivisesta ilmaisen ART-hoidon piirissä arvioidaan olevan nyt noin 75 000 ihmistä.
Ilmaisia lääkkeitä saadakseen potilaan täytyy käydä julkisen sektorin klinikalla.
”Monet haluavat pitää tartuntansa salassa eivätkä halua käydä klinikalla. Ne joilla on varaa, ostavat lääkkensä edelleen meiltä”, Davis toteaa.
Toisaalta etenkin maaseudulla klinikoilla ei ole lääkkeitä kaikille tarvitsijoille. Yhden ART-lääkkeen kuukausiannos maksaa Jubilee-apteekissa noin 15-40 euroa kuukaudessa. Yleensä lääkkeitä tarvitaan ainakin kahta eri laatua. Esimerkiksi opettajan 150 euron alkupalkasta lääkkeet lohkaisevat huomattavan summan.
Panos-järjestön tekemän tutkimuksen mukaan maksaisi yli 300 miljoonaa dollaria vuodessa, jotta ART-hoito saataisiin kaikille maan miljoonalle hiv-positiivisille. Sambian valtion budjetissa on koko terveyssektorille varattu tänä vuonna 320 miljoonaa dollaria, hieman yli kymmenen prosenttia koko valtionbudjetista.
Viime vuonna yksin PEPFAR tuki Sambian hiv/aids-työtä 149 miljoonalla dollarilla. Kaikkien avunantajien yhteenlaskettu tuki ylitti reippaasti hallituksen budjetin.
Lääkkeiden hintojen täytyykin pudota radikaalisti ennen kuin Sambialla ja muilla köyhillä mailla on varaa tarjota hoito kansalaisilleen ilman ulkopuolista rahoitusta. Siihen asti niiden hiv-tartunnan saaneet ovat kansainvälisen avun varassa.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 04/2007