Nicaragua. López Sevillan veljekset Ilder Brandón ja Delvín Orózco ovat kotoisin Nicaraguan Tyynen valtameren puolelta. Puhelinkorjaajiksi kouluttautuneet miehet eivät kuitenkaan saaneet kotiseudultaan töitä ja muuttivat siksi kolme vuotta sitten Bilwiin, Karibian rannikolle.
Heidän pyörittämässään Accesorio Oroz -kaupassa korjataan puhelimia, myydään matkapuhelinten oheistuotteita ja musiikkia.
”Musiikin myynti tuo lisää liksaa ja on kivaa”, Ilder Brandón kommentoi kaupan seiniä koristavia värikkäitä kopioitujen CD-levyjen rivejä. ”Suosituimpia ovat tanssimusiikki ja rakkauslaulut”, jälkimmäisten faniksi tunnustautuva veli jatkaa. Piraattilevyt tulevat hänen mukaansa rannikolle pääkaupungista Managuasta.
Piraattilevyjä myydään Nicaraguassa vajaan 1,5 dollarin kappalehintaan. Niiden myynti on joko ainoa tai täydentävä tulonlähde monelle kiertävälle kaupustelijalle ja pienkauppiaalle.
Kaupallisen ääniteteollisuuden kansainvälisen federaation (IFP) mukaan tulot fyysisten CD-levyjen ja musiikkivideoiden myynnistä näyttävät maailmanlaajuisesti 5-10 prosentin vuosittaista laskua. Piratismin lisäksi myynnin laskun syitä ovat myös kopioinnit kaverilta kaverille ja digitaalinen kauppa, joka mahdollistaa yksittäisten kappaleiden ostamisen netistä CD:n sijaan.
Tulotasoon suhteutettuna nicaragualaisen piraattikopion hintaa voi kuitenkin verrata alkuperäisen CD-levyn hintaan Suomessa. Nicaraguassa piraatin saa noin puolen päivän minimipalkalla, Suomessa vastaavasti puolen päivän minimipalkka riittää alkuperäisen uutuuslevyn ostamiseen.
Tosin Nicaraguassa suurin osa väestöstä tekee työtä virallisen sektorin ulkopuolella ja voi vain toivoa pääsevänsä minimipalkkaan päivittäisellä puurtamisellaan. Tähän jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat myös useimmat liikennevaloissa, lounasravintoloissa ja parkkitaloissa levyjä ja videoita kauppaavista piraattikauppiaista.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 04/2007