Jos haluat tietää, millainen on tämän päivän Kiina, osta matkalipun sijasta lippu Helsingin Kiasmaan. Nykytaiteen museossa on esillä shanghailaisen valokuvaaja Hu Yangin kuvia, jotka kertovat maan arjesta enemmän kuin millään matkalla voi oppia.

Hu Yang pääsi kameroineen yli 500:n shanghailaisen kotiin. Kiasmassa kuvista on näytteillä yli 70. Paraskaan supliikkimies ei matkallaan onnistu puhumaan itseään vieraaksi näin monen erilaisen ihmisen kotiin.

Jo yksin kuvat ihmisistä omissa kodeissaan kertovat paljon, mutta varsinaiseksi herkuksi kokonaisuuden tekee kuviin liittyvät tekstit. Hu esitti kaikille kuvattavilleen kolme samanlaista kysymystä elämäntilanteesta, toiveista ja ongelmista.

Liu Jianmin asuu huoneessa, johon on ahdettu kahdeksan miehen kerrossänkypunkat, lipasto ja polkupyörä. ”Elämäni on yksinkertaista, vain työtä ja pelaamista. Onnellisuus on elämässä tärkeintä, eikä kannata liikoja ajatella”, kampaajan oppipoika sanoo.

Kommenteissa ei koreilla, vaan sanotaan asiat suoraan. ”Toivon, että hallitus purkaa tämän talon ja antaa minulle paremman asunnon”, mollaa rapistunutta asuntoaan eläkkeellä oleva työläinen Yao Ada.

Kuvissa näkyy sosialistisessa markkinataloudessa elävän Shanghain koko kirjo: yltäkylläinen rikkaus, keskiluokkainen mukavuus ja äärimmäinen köyhyys.

Toimitusjohtaja Zhang Qiong polkee kuntopyörää hulppeassa kylpyhuoneessa, jonka koolle häviäisi moni helsinkiläisyksiö. Nainen kertoo aikovansa jäädä nelikymppisenä eläkkeelle matkustelemaan ja kirjoittamaan: ”Eikös kuulostakin mukavalta?”

Viereisessä kuvassa lomautettu työläinen Hu Zhihong makoilee sängyllä, joka täyttää miltei koko pienen asunnon. Seinät on peitetty julistein, koska tapetteihin ei ollut varaa. Hänen toiveissaan on parempi elämä pojalle.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 04/2007