Sotien, rikosten ja perheväkivallan välineinä käytetyt pienaseet tappavat maailmassa arviolta tuhat ihmistä joka päivä. Pienaseet pistooleista sinkoihin ovat todellisia joukkotuhon välineitä, jotka horjuttavat yhteiskuntien vakautta ja turvallisuutta.
Asekaupan – laillisen ja laittoman – vaikutukset ulottuvat laajalle Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Aasiassa. Myös Yhdysvaltain kaupunkien rähjäisissä osissa huumeet ja aseet pakottavat asukkaat linnoittautumaan koteihinsa.
Epävakaissa yhteiskunnissa, kuten Liberiassa, Somaliassa, Sierra Leonessa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, palestiinalaisalueilla tai Irakissa kalashnikovien eli AK-47-rynnäkkökiväärien helppo saatavuus on kiihdyttänyt selkkauksia. Kongon pääkaupungin Kinshasan kadulla voi ostaa kalashnikovin 30 dollarilla.
Lapsisotilaille – joiden pitäisi ikänsä puolesta leikkiä vesipyssyillä – rynnäkkökiväärin heiluttelu antaa tunteen vallasta ja haavoittumattomuudesta.
Vähintään 90 prosenttia nykysotien uhreista on täysin sivullisia siviilejä. Maailman verivirroissa kieppuu sata miljoonaa kalashnikovia. Sotilaita useammin niitä heiluttavat varkaat, roistot ja miehekkyytensä todistelijat tai sotaherrojen palvelukseen pakotetut lapset.
Suosikiksi noussutta AK-47:ää kehiteltiin Neuvostoliitossa aseeksi natseja vastaan, mutta se valmistui vasta toisen maailmansodan jälkeen. Kylmän sodan aikana Neuvostoliitto vei kalashnikoveja itäeurooppalaisiin liittolaismaihinsa.
Sosialismin romahdettua varastot alkoivat valua konfliktialueille aina Balkanilta keskiseen Afrikkaan. Kiväärejä käytettiin viidakkoveitsien ohella esimerkiksi Ruandan kansanmurhassa 1994.
Nykyisin AK-47 on sotaherrojen, kapinajohtajien ja joidenkin hallitustenkin suosima tappokone. Aseen kopioita valmistetaan noin 60 maassa, joiden kärjessä ovat Venäjä ja Kiina.
Asekaupan moraalia havainnollistaa nuori venäläinen Victor Bout, joka tuli 1990-luvulla tunnetuksi tuottoisasta liiketoiminnastaan. Hän toimitti pienaseita eri puolille maailmaa kuudella neuvostoaikaisella kuljetuskoneellaan. Lastina oli usein myös tuoreita kukkia, katastrofiapua ja jopa YK:n rauhanturvaajia.
Bout päihitti kilpailevat kuljetusyhtiöt niin kirkkaasti, että vaikka YK pääsi jyvälle asekaupoista, se jatkoi hänen palvelustensa käyttöä, jos muita ei ollut tarjolla tai niihin ei ollut varaa.
Bout onnistui nivomaan laillisen ja laittoman maailman saumattomasti yhteen Venäjän johdon hiljaisella tuella. Tapaus paljastaa kaupan suitsimisen vaikeuden, kun se liittyy sekä lailliseen liiketoimintaan että turvallisuuspalvelujen salaisiin operaatioihin.
Vaikka pienaseilla ei ammuttaisikaan, monet miehet käyttävät niitä naisten ja lasten alistamiseen. Heikon keskusvallan maissa poliisit ovat helisemässä kaupunkiviidakossa, jossa jokainen kynnelle kykenevä mies kantaa asetta.
Pienaseet heikentävät laillista järjestystä ja vähentävät kärsivällisyyttä ratkaista ristiriitoja ilman väkivaltaa. Pienaseilla on osuutensa valtioiden romahtamisessa, joten ne uhkaavat myös globaalia turvallisuutta ja kansanterveyttä.
Laittoman kaupan juuriminen on vaikeaa, koska aseet ovat halpoja, helppoja käyttää ja piilottaa – ja kaikkialta saatavilla. Toisin kuin henkilömiinat, aseet siirtyvät helposti kädestä käteen ja ne voidaan suunnata mihin kohteeseen tahansa. Asekaupan puolesta toimii vaikutusvaltaisia painostusryhmiä ja valtioita, jotka ruokkivat aseilla vastavallankumouksia tai muiden valtioiden välisiä sotia.
Vähäteltyään ongelmaa vuosikaudet Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous päätti hiljattain alkaa valmistella pienaseiden kaupan säätelyä koskevaa sopimusta. Aseiden tuhoisuudesta huolimatta monet valtiot, Yhdysvallat mukaan lukien, ovat haluttomia rajoittamaan niiden vapaata saatavuutta. Rajoituksia ei saada ennen kuin kansalaiset kautta maailman vaativat niitä.
Ensin ihmisten on kuitenkin tajuttava, että väärissä käsissä pienaseista muodostuu todellinen terrorin väline. – IPS
Kirjoittaja isännöi yhdysvalloissa radio-ohjelmaa otsikolla A World of Possibilities (www.aworldofpossibilities.com)
Julkaistu Kumppani-lehdessä 05/2007