Botnian tehdas näkyy gualaguaychúlaisen Nandubaysalin rannalle. (Kuvaaja: Johanna Pohjola)
Argentiinan ja Uruguayn tärkein maaraja on nykyään niin hiljainen, että rajavirkailija hämmästyy nähdessään ulkomaalaisen passin. ”Katsokaa, passi! En muista, koska näin sellaisen viimeksi”, hän hihkuu työtovereilleen.
Rajan ohittaa päivittäin vain kymmeniä alueen asukkaita. He selviävät rajamuodollisuuksista henkilötodistuksella, näin Mercosurin talousliiton sisällä. Turistit ovat kaikonneet reitiltä sen jälkeen, kun suomalaisen Metsä-Botnian sellutehtaan vastustajat tukkivat rajatien moottoriliikenteeltä marraskuussa.
Epäsopu johtuu Botnian jättitehtaasta, joka valmistuu syksyllä rajajoelle Uruguayn Fray Bentosiin. Argentiinalaiskaupunki Gualeguaychún asukkaat vastustavat sijaintia ympäristö- ja sosiaalisista syistä. Maiden välille noussutta kiistaa ratkotaan Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa asti.
Kiistan päivittäisiä pelinappuloita ovat kuitenkin lomailijat. Botniaa vastustavat gualeguaychúlaiset pelkäävät, että tehdasrumilus vie kaupungilta turistit. Protestiksi he kehittivät tiesulun, jonka alkuperäinen tarkoitus oli estää Uruguaylta matkailutulot. Nyt siitä on tullut ”taistelun” symboli.
Kiinnostava kohutehdas
Gualeguaychún kaupungin matkailupäällikkö Sebastián Bel on vakuuttunut siitä, että naapurimaan puolelle kohoava tehdas vähentää kaupungin kysyntää lomakohteena. Hänen mukaansa turismi on työpaikoissa mitattuna Gualeguaychún tärkein ja rahassa mitattuna kolmanneksi tärkein tulonlähde.
”Tehtaan vaikutukset näkyvät jo nyt, sillä kaksi neljän tähden hotellia jäädytti hankkeensa. Sijoittajat eivät uskalla ottaa riskiä, etteivät turistit enää tule”, Bel sanoo.
Matkailupäällikkö on huolissaan tehtaan rumuudesta ja hajuhaitoista. Tehdasjätti siintää suosikkiranta Ñandubaysalin vastarannalla, muuten se ei Gualeguaychúhun näy. Hajukaan ei Botnian mukaan yllä kaupunkiin asti, mutta vastustajat eivät yhtiötä usko.
Lähes valmiin tehtaan ulkonäkö ei ole ainakaan toistaiseksi karsinut lomalaisia. Gualeguaychún matkailutulot kasvoivat kuluneella kesäkaudella yhdeksän prosenttia. Hotellityöntekijä Emilce Fruton mukaan Botnian kohutehdas jopa kiinnostaa turisteja.
”Tehtaan savupiipusta on tullut nähtävyys. Ihmiset kysyvät, missä se sellutehdas on. Neuvon heidät Ñandubaysalin rannalle, josta se näkyy”, Fruto kertoo.
Tiesulusta kärsivät käytännössä eniten tehtaan materiaalikuljetukset ja viattomat lomailijat. Gualeguaychúlaiset estävät nimenomaan maanmiestensä loman, sillä Uruguayn itärannat ovat argentiinalaisten perinteisiä kesänviettopaikkoja.
Kyseessä ei ole ainoa maaraja, mutta muut rajanylityspaikat Colón ja Concordia sijaitsevat kauempana pohjoisessa. Lisäksi niiden kansanliikkeet pitävät välillä solidaarisuudesta myös omia rajateitään suljettuina. Silloin Uruguayhin pääsee vain laivalla tai lentäen. Laivayhtiö Buquebusilla pyyhkiikin hyvin, bussifirmoilla ei. Ne joutuvat kiertämään kaukaa pohjoisen kautta.
Boikotti vesittyi
Buenosairesilaisia tiesulut tuntuvat lähinnä ärsyttävän. Esimerkiksi Gualeguaychún kansanliikkeen viime vuoden lopulla lobbaama turismiboikotti Uruguayhin vesittyi, kun se ei saanut tukea pääkaupungista.
”Jos ihmiset olisivat lakanneet matkustamasta Uruguayhin, ei tiesulkuja oltaisi tarvittu. Mutta mikään kylttifirma Buenos Airesissa ei suostunut valmistamaan meille banderolleja”, kertoo kansanliikkeen aktiivijäsen Alejandra Leissa.
Uruguayn mukaan edellinen tiesulkukausi 2006 aiheutti maalle jopa 400 miljoonan dollarin tappiot, kun turistit jättivät tulematta. Río Negron läänin matkailupäällikkö Marcelo Linele kertoo, että koko maassa vieraili vuonna 2006 kaikkiaan 50 000 turistia edellisvuotta vähemmän.
Kaikki muut läänit kasvattivat matkailijamääriään paitsi Río Negro, jossa Fray Bentos sijaitsee. Kaupungin taloudellinen tulos oli silti parempi. Ne, jotka tulivat, kuluttivat enemmän.
”Botnian tehtaan ulkomaalaiset työntekijät ovat kompensoineet menetyksiä. Ongelmia tulee, kun tehtaan rakennustyöt loppuvat”, Linele sanoo.
Tällä hetkellä tehtaan vastustajien tiesulku kääntyy itseään vastaan. Koska tie on suljettu moottoriliikenteeltä, eivät Botnian ostovoimaiset ulkomaalaiset käy Gualeguaychússa. Rahat jäävät naapurimaan puolelle Fray Bentosiin.
sellutehdas2.jpgGualeguaychúlle karnevaali on turistirysä. (Kuvaaja: Inka Kaakinen)
Politisoitunutta karnevaaliturismia
Gualeguaychú tunnetaan tätä nykyä Metsä-Botnian sellutehdashankkeen vastaisen kansalaisaktivismin keskuksena, mutta vielä jokunen vuosi sitten sen nimi yhdistettiin Argentiinassa ennen kaikkea karnevaaleihin. Tammi- ja helmikuun viikonloppuina järjestettävät juhlat moninkertaistavat hetkellisesti kaupungin väkimäärän ja tuovat paikallisille tienestejä monen hiljaisemman kuukauden edestä.
Gualeguaychústa ei tullut maan virallista karnevaalikaupunkia sattumalta. Ensimmäisistä, talkootöin järjestetyistä karnevaaleista on kulunut vasta parisenkymmentä vuotta. Tapahtuman koko ja maine ovat kasvaneet vuosi vuodelta sen jälkeen, kun kaupunki keksi tehdä karnevaaleista tuotemerkkinsä ja turistirysänsä. Kreppipaperi ei enää kelpaa tanssipuvun koristeeksi: sulat ja strassit pukevat paremmin. Kangasta pikkuriikkisiin hepeneisiin kuluu edelleen vähänlaisesti, aikaa ja rahaa sitäkin enemmän.
Matkailumainoksissaan Gualeguaychú rinnastaa festivaalinsa rohkeasti Rio de Janeiron ja Venetsian kaltaisiin klassikoihin. Myös asukkaat määrittelevät kaupungin karnevaalien kautta – matkailunedistämisstrategia on muuttunut heidän mielissään osaksi paikan identiteettiä. Karnevaali on Gualeguaychú, Gualeguaychú on karnevaali. Ja nyt läheiseen Fray Bentosin kaupunkiin Uruguayhin rakenteilla oleva sellutehdas uhkaa pilata juhlat.
Vuoden 2007 karnevaalien tunnelma on odottavan uhmakas. Katsomossa liehuu tuhansittain Argentiinan lippuja ja jokunen Uruguayn ja Metsä-Botnian vastainen banderolli. Karnevaaliturismi on politisoitunut. Jos – ja kun – sellutehdas syyskuussa käynnistyy, miten käy kaupungin? Tanssitaanko tulevana vuonna kaduilla vai barrikadeilla? Onko tämä vuosi karnevaalien viimeinen? Kulkue sambaa kuin huomistakaan ei olisi.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 06-07/2007