Tapaamispaikka: Emilio Gonzálezin koti, Managua, Nicaragua. Asustus: vapaa, mutta kohtuullisen huomiota herättämätön ja mukava. Missio: turistikierros Keski-Amerikan suurimmilla markkinoilla Mercado Orientalilla. Läsnä: González ja kolme ulkomaalaista turistia.
Tämänkokoinen Botnian tehdas näkyy gualaguaychúlaisen Nandubaysalin rannalle. (Kuvaaja: Johanna Pohjola)
Emilio González juoksuttaa kolmen eurooppalaisen ryhmää Mercado Oriental -markkinoilla elektroniikkakojujen kautta ruokakojuille. Reitti jatkuu vanhojen kirjojen ja käytettyjen vaatteiden luokse ja sieltä markkinoiden keskellä olevaan Calvario-kirkkoon.
Kirkossa vanhempi rouva seisoo pyhimyspatsaan luona pyytämässä laukussaan oleville tuotteille myyntimenestystä.
”Aamuvarhain kirkossa haetaan siunausta aivan kaikenlaiselle kauppatavaralle, banaaninipuista matkapuhelimiin,” González kertoo.
Kirkolta kierros jatkuu takaisin markkinahumuun lääkkeiden, kosmetiikan ja kotieläinten pariin.
”Tässä on suutareiden alue, he myyvät myös liimaa viidellä córdoballa (noin 20 sentillä) lapsille, jotka haistelevat sitä humaltuakseen.”
Emilio Gonzálezille, tietokoneisiin kyllästyneelle graafikolle, turismi on vapaa-ajan ja työn yhdistämistä. Idea kehittyi pikkuhiljaa. ”Suunnittelin ulkoasuja useille nicaragualaisille paikallis- ja pienturismiprojekteille. Huomasin, että matkailussahan on tilaa ennakkoluulojen haastamiselle”, González sanoo.
”Pari kertaa toin tapaamiani ulkomaalaisia muun muassa tänne Mercado Orientalille. Ihan vain ystävänä. Huomasin, kuinka innoissaan ihmiset olivat kokemuksesta. Tajusin, että voisin elää omaa hullua elämääni ja jakaa kokemukseni ulkomaalaisten kanssa. Toivottavasti joku päivä voin jopa elättää itseni tällä”, hän kertoo.
Kaikki kaupan markkinoilla
González harppoo ihmismassassa kojujen, myyjien ja ahtaiden käytävien välissä äkkinäisesti kääntyillen. Mercado Orientalin arvioidaan työllistävän 10 000 ihmistä. Torialueen kooksi kerrotaan noin 50 hehtaaria. González käskee kerta toisensa jälkeen mukanaan seuraavaa ryhmää pysymään lähettyvillään. Välillä González pysähtyy, tervehtii tuttuja myyjiä, juttelee tai ostaa maistiaisia: tuoreita maissileipiä, juustoa ja hedelmiä.
”Tähän keittoon en edes minä koskisi. Ja minulla on sentään kehitysmaavatsa. Ja näitä läpisaastuneen Managua-järven kaloja tuskin kannattaa syödä”, hän opastaa.
Ryhmä ihmettelee köytettyjä, keittopataa odottavia iguaaneja. Lämpötila markkina-alueella on aamupäivällä yli 30 astetta, meteli kova ja käytävillä lainehtiva likavesi kastelee jalat.
Oppaan bravuuri on luvata löytää turistille mikä tahansa tämän kaipaama esine.
”Yksi rouva halusi tietynlaisen puutarhatyökalun. Minua harmitti kamalasti, kun sitä ei löytynyt. Rouva yritti jo kovasti saada minut luovuttamaan, kunnes löysimme vastaavaan käyttöön suunnitellun kapineen. Täällä on ihan kaikkea: viime viikolla törmäsin lentokoneen polttoaineeseen”, González intoilee.
Gonzálezilla on tarjota vieraille markkinahumun lisäksi muutakin ohjelmaa. Hän vie turisteja myös vanhaan keskustaan, vuonna 1972 maanjäristyksessä tuhoutuneen Managuan jäljille. Niinikään hän ottaa vieraita mukaan kaupungin trooppiseen yöhön.
Ja aivan uutena ideana González tarjoaa ajelukierrosta sattumalta kohdalle osuvassa paikallisbussissa.
”Vien matkailijat paikkoihin, joihin he eivät itse menisi, näkemään ’oikeaa’ Nicaraguaa.”
Myyvä kaaos
Monet Nicaraguaan saapuvat matkailijat karttavat pääkaupunkia. Managua on maanjäristyksen jälkeen muuttunut laajalle levinneeksi matalien talojen puuroksi, joita yhdistää sokkeloinen nimettömien katujen verkosto.
Opaskirjoista löytyvät vinkit eivät nekään erityisemmin kannusta markkina-alueeseen tutustumiseen.
”Kaikki paikalliset, joille olemme kertoneet menevämme Orientalille, ovat kauhistelleet ideaa”, Gonzálezin mukana oleva ruotsalaisturisti Rebecca Lernesjö sanoo.
Myös Suomen ulkoministeriön matkustustiedotteessa kehotetaan pysymään poissa torialueelta: ”Kaupungissa sijaitsevalle Keski-Amerikan suurimmalle markkina-alueelle Mercado Orientalille menoa ei suositella”.
Matkaoppaat käyttävät vauhdikkaampaa kieltä. Reppumatkailijoiden vakio-opas Lonely Planet käskee ”piilottamaan rahat rintaliiveihin ja sukkiin todella pelottavaa, mutta halpaa ostoselämystä varten”.
”Managua on aika vaikea matkakohde tänne saapuvalle vieraspaikkakuntalaiselle. Olenkin käyttänyt Gonzálezia niin sanotusti lapsenvahtina, kun minulla on vieraita tai työpaikalleni tulee uusia Managuaan muuttaneita ulkomaalaisia”, kertoo Casa Canadience -järjestössä työskentelevä Amanda Procter.
González myy Managuan kaoottisuutta. Tuoreessa mainostekstissään hän kuvaa kaupunkia näin: ”Managua ei oikeastaan ole kaupunki, paremminkin vihreä ’kylänen’. Viime vuosina moderniuden saapuminen on tehnyt kaupungista sekavan ja vaikean, kaaoksen pääkaupungin. Kaupunki täynnä liikenneympyröitä ja ilman selkeää keskustaa…”
Toinen ruotsalainen opastettava Niklas Selberg toivoo Gonzálezin yritykselle menestystä. ”Tämä on mainio tapa kiillottaa Managuan huonoa mainetta. Sekava kaupunki avautuu paljon paremmin oppaan avulla. Ja on mukavaa voida itse vain nauttia ja relata pohtimatta sitä, mihin mennä ja miten toimia.”
Yli kolmea turistia ei Gonzálezkaan kerrallaan halua mukaansa markkinoille.
”Jos pitää vaikka lähteä nopeasti pois taksista.”
Julkaistu Kumppani-lehdessä 06-07/2007