Robanito-pellen hahmossa viruksesta kertoo Hermengildo Bixcul Chiyal. (Proyecto Payaso)
Guatemalalaisen pixabajin kylän keskusaukiolle on kokoontunut joukko kaikenikäisiä ihmisiä. Yleisö remahtaa nauruun, kun aukiolle ilmestyy ryhmä jonglööraavia, yksipyöräisellä polkevia ja hassusti käveleviä pellejä.
Mutta pellet eivät ole täällä vain hauskuuttamassa yleisöä. Alkamassa on hiv- ja aids-tietoutta edistävän Atzánem kój ‑ryhmän esitys.
”Rakastan tätä työtä”, sanoo pelleksi pukeutunut Bobolop alias Tony Savdié ennen esityksen alkua. Rakkautta tarvitaankin, sillä erityisesti Guatemalan haja-asutusalueilla aiheen yllä leijuu epämiellyttävä, jopa vihamielinen hiljaisuus. Moni ajattelee, että jos aiheesta ei puhuta, ongelma katoaa itsestään.
Hiv on yleinen ongelma kaikissa Väli-Amerikan maissa, ja Guatemalassa sen levinneisyys on kaikista suurin. Tilastojen mukaan 12 miljoonan asukkaan maassa tartunnan saaneita on 52 000, mutta todellisuudessa luku lienee noin 88 000. Ongelma on erityisen vakava mayayhteisöissä.
Latinalaisessa Amerikassa yleinen machismo-asenne pahentaa asiaa. Mies on vastuussa perheen päätöksistä, myös seksielämään liittyvistä. Osaltaan infektion tartuntaan vaikuttaa myös katolisen kirkon kielteinen asenne kondomien käyttöön. Ehkäisyvälineitä ei ole saatavilla läheskään kaikkialla. Guatemalan maaseudulla jokaisessa kylässä myydään olutta, mutta vain puolessa kylistä voi ostaa kondomeja.
Guatemalassa yleisin hivin tartuntatapa on suojaamaton seksi.
Sairastunut voidaan häätää kyläyhteisöstä
Kielteisten asenteiden ja tiedon puutteen seurauksena Guatemalassa on jo kokonainen sukupolvi orpoja. Kokonaisia kyliä on muuttunut kummituskaupungeiksi. Atzánem kój -ryhmän pelleprojektin tavoitteena onkin taistella puhumattomuutta vastaan etenkin yhteisöissä, joissa monet jäävät vaille tietoa ja koulutusta.
Perinteisesti mayayhteisöissä koko kyläyhteisö auttaa sairastuneen perhettä tulemaan toimeen, kunnes sairas on parantunut. Mikäli perheessä toinen tai molemmat vanhemmista kuolevat, suku tai muut yhteisön jäsenet huolehtivat lapsista. Aids-tapauksissa suhtautuminen on erilaista. Koska ihmisillä ei ole oikeaa tietoa sairaudesta tai sen tartuntatavoista, sairastunut hylätään usein yhteisön ulkopuolelle.
”Tavoitteenamme on purkaa ja käsitellä hiviin liittyvää pelkoa ennen kuin se johtaa syrjintään tai väkivaltaan. Vielä nykyisinkin tartunnan saaneen talo saatetaan polttaa, tai hänet voidaan häätää koko kyläyhteisöstä”, hiv-kasvatuksen parissa jo kuuden vuoden ajan työskennellyt Tony Savdié sanoo.
Tarttuuko se hyttysen puremasta?
Alkulämmittelyn jälkeen Pixabajin keskusaukiolle astuu aids-hahmo, joka pelottaa pellet tiehensä. Pian pellet rohkaistuvat, kokeilevat erilaisia temppuja ja lyövät tulijaa vasaralla – tuloksetta. Lopulta pellet eivät enää keksi muuta keinoa kuin ottaa yhteyttä paikalliseen terveyskeskukseen.
Kuolema astuu lavalle. Nyt yleisölle kerrotaan, miten hiv tarttuu ja miten se ei tartu. Aluksi keskustellaan neulojen jakamisesta, sitten keskustelu siirtyy seksiin.
”Monella yleisön joukossa on jonkinlainen käsitys siitä, mikä aids on. Guatemalassa uskotaan kuitenkin yleisesti, että hiv tarttuu esimerkiksi kosketuksen tai hyttysten välityksellä”, Savdié sanoo.
Lavalle astelee pariskunta, joka kieltäytyy töykeästi heille tarjotuista halvoista kondomeista. Pari kiiruhtaa väliverhon taakse. Yleisö hekottaa ääneen, kun verhon takaa lentelee yksittäisiä alusvaatteita.
Pellet palaavat lavalle puolipukeissa ja peruukit vinossa. Kuolema tiedustelee heiltä, miksi he kieltäytyivät kondomeista. Kuolema huvittuu sepitteellisistä, harhaluuloisista ja yksinkertaisen hölmöistä vastauksista, jotka on poimittu elävästä elämästä. Pellet hermostuvat Kuoleman käytökseen ja työntävät sen pois lavalta. Katsojat ryntäävät avuksi ja vislaavat innokkaasti, kun Kuolema poistuu.
Moni ei tiedä tartunnastaan
Seuraavaksi keskustellaan tartunnan ehkäisystä. Pellet kannustavat käyttämään kondomeita.
“Uskollisuudesta ei täällä keskustella, koska ideologinen aihe ei varsinaisesti liity kampanjamme terveystavoitteisiin”, Savdié huomauttaa.
Mutta hetkinen, eivätkö irtosuhteet nimenomaan edistä taudin leviämistä?
“Totta. Mutta maailmassa on lukuisia naisia, jotka ovat olleet uskollisia ja silti saaneet tartunnan. Joskus keskustelu aiheesta alkaa luonnostaan, eikä sitä silloin tietenkään vältellä”, hän jatkaa.
Miehet ovat naisia tottuneempia liikkumaan kodin ulkopuolella, joten he myös hakeutuvat helpommin lääkäriin. Siksi on hyvin vaikea arvioida, kuinka monella prosentilla naisista on tartunta. Testejä tehdään vain niille, joilta löytyy aidsiin liittyviä oireita. Moni hiv-positiivinen ei tiedä tartunnastaan.
Valistustyö vapaaehtoisten harteilla
Pelleryhmän esitys päättyy jättikokoisen kondomin tanssiin. Aidskin palaa lavalle. Tällä kertaa hirviö kiedotaan pitkään punaisen nauhaan. Epidemia on saatu kuriin.
Esityksen jälkeen työ jatkuu keskustellen. Paikalla oleville jaetaan kondomeja ja tietopaketteja, jotka on suunniteltu heikkolukutaitoisille. Niitä on saatavilla kaqchikelin, mamin, chiquimulan, izabalin, garifunan, qeqchin ja espanjan kielellä. Guatemalassa puhutaan espanjan ohella 22 eri kieltä, ja vaikka espanja onkin maan virallinen kieli, moni osaa sitä vain heikosti tai ei lainkaan.
Koko pelleryhmä on yhtä mieltä siitä, että esityksen aihe on arkaluontoinen ja vaikea.
“Koskaan emme ole kuitenkaan kohdanneet todellista vastustusta. Keskusteluja käydään usein tulikuumina, mutta aina pysytään kuitenkin asiallisina. On aika epätodennäkoistä, että kukaan hermostuisi esityksestä tosissaan. Pelleillehän kuuluu nauraa”, Savdié vakuuttaa.
“Esityksemme vastaanotto on yleisesti hyvä, kun ottaa huomioon, että tämä on usein ensimmäinen kerta kun aiheesta keskustellaan julkisesti”, hän jatkaa.
Pelleprojekti onkin ollut helpotus paikallisille terveydenhuoltoryhmille ja alan järjestöille. Pellet ovat osoittautuneet helpoksi, halvaksi ja näkyväksi tavaksi välittää tietoa.
Guatemalan hallitusta hiv-ongelma ei tunnu kiinnostavan. Yleisesti ajatellaan, että ongelma on tartunnan saaneiden yksilöiden, ei valtion. Niinpä myös hivin ja aidsin ehkäisy on jätetty täysin vapaaehtoisjärjestöjen harteille.
Lisätietoa: www.proyectopayaso.org
Julkaistu Kumppani-lehdessä 06-07/2007