Leonor Zalabata Torres ja hänen miehensä Nehemias Torres Arroyo ovat tehneet työtä arhuaco-intiaanien puolesta vuosikymmeniä. (Kuvaaja: Maria-Kaisa Jurva)

Sierra Nevada de Santa Martan vuoristoalueilla Pohjois-Kolumbiassa asustelevan arhuaco-intiaanikansan johtaja Leonor Zalabata Torres, 53, tuskin tiesi kuka vuonna 2003 murhattu Ruotsin ulkoministeri Anna Lindh oli, kunnes hän kesäkuussa matkasi kaukaisen maan pääkaupunkiin vastaanottamaan Anna Lindh -stipendiä.

Zalabata Torres on omistanut elämänsä oman kansansa, arhuacojen ihmisoikeuksien puolustamiselle ja rauhanomaisten ratkaisujen löytämiselle Kolumbiaa vuosikymmeniä koetelleisiin sisäisiin konflikteihin.

Eniten niistä ovat kärsineet maan lähes 90 etnistä vähemmistöä, joista arhuaco-intiaanit ovat yksi suurimmista. Alkuperäiskansat asuvat strategisesti tärkeillä alueilla.

”Maa-alueitamme on miehitetty ja niistä on muodostunut konfliktin osapuolten sotatantereita. Meillä intiaanikansoilla on periaate olla tarttumatta aseisiin, emmekä koe olevamme osa tätä aseellista konfliktia”, pienikokoinen intiaaninainen aloittaa jämäkästi.

Hän muistuttaa, että koko sisällissodan ajan alkuperäiskansat ovat eläneet rauhanomaisesti. Se ei ole kuitenkaan suojannut heitä väkivaltaisuuksilta.

”Intiaanikansat ovat portti ihmisyyteen. Heidän keskuudessaan on paljon iloa ja kosmisia visioita, jotka olisivat maailmalle hyväksi. On suuri virhe Kolumbian valtiolta, ettei se ole huomioinut intiaanikansojen viisautta, vaan jatkaa heidän ihmisoikeuksiensa loukkaamista”, viiden lapsen äiti huokaa ja heittää lempeän katseen vieressä istuvaan aviomieheensä Nehemias Torres Arroyoon.

Heidän hartain toiveensa on, että jälkikasvussa olisi ainesta työn jatkajaksi.

Kolumbian vähemmistöryhmät ja ihmisoikeuksien puolesta työskentelevät elävät jatkuvan uhan alla: erilaiset arkisen elämän rajoitukset, uhkailut, kidnappaukset ja tapot ovat tavallisia.

Puhumme raskaista asioista, mutta Zalabata Torresin mieli kirkastuu, kun puheemme kääntyy arhuaco-intiaaninaisiin.

”Arhuaco-naiset ovat hyvin aktiivisia. Olemme pelastaneet monta nuorta arhuaco-poikaa joutumasta värvätyksi sotaan.”

Zalabata Torresin mielestä rauhan saavuttamiseksi on välttämätöntä, että kansainväliset tahot tukevat tehokkaammin intiaanikansoja. Maakysymys ja vähemmistöryhmien sosiaaliseen epätasa-arvoon liittyvät ongelmat on ratkaistava.

Anna Lindh -stipendin turvin hän jatkaa työtään kohti uusia projekteja.

”Minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa muille asioille. Työni on elämäni!” nainen virnistää, mutta vakavoituu sitten: ”Se on polku, jossa on monta askelmaa, jotka johtavat vapauteen ja itsearvostukseen.”

Julkaistu Kumppani-lehdessä 08/2007