Joukko kiinalaisia miehiä ja naisia kiskoo kevätsipuleita pellolta Iso-Britannian maaseudulla. Pitkän työpäivän jälkeen samainen porukka hypistelee sipulinippuja tavaratalon vihannestiskillä. ”Ei meillä ole varaa ostaa edes itse keräämiämme sipuleita”, Ai Qin toteaa lakonisesti.

Ai Qin, yksi Iso-Britannian kolmesta miljoonasta siirtotyöläisestä, on päähenkilö Nick Broomfieldin elokuvassa ”Ghosts”. Siirtotyöläisillä on merkittävä rooli maan elintarviketeollisuuden, terveydenhuollon ja rakennusalan pyörittämisessä.

Seuraavissa kuvissa sama nuori nainen käsittelee niljakkaita ankan ruhoja elintarviketehtaan liukuhihnalla. Kuvat ovat niin ankeita, että raa’an linnun haju tunkee nenään kotisohvallakin. Mukana on myös symboliikkaa: alastomiksi kynityt ankat rinnastuvat kotiseutunsa ja identiteettinsä jättäneisiin siirtotyöläisiin, jotka ovat myyneet itsensä heittopusseiksi laittomille työmarkkinoille.

Pelkästään hyödyn tavoittelun nimissä heitä kohdellaan vailla minkäänlaista ihmisarvoa. Maahan ilman henkilöllisyyspapereita saapuneet siirtotyöläiset ahdetaan nurkkaan kuin ankanliha pateepurkkiin.

Kohtalokas nousuvesi

Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin ohjelmistossa esitettävä palkittu elokuva pohjaa tositapahtumiin: vuoden 2004 helmikuussa 23 kiinalaista laitonta siirtotyöläistä hukkui Iso-Britannian länsirannikolla sijaitsevaan Morecamben lahteen.

Mitä he siellä tekivät?

Kiinalaiset olivat maksaneet omaisuuksia heidät Iso-Britan-
niaan salakuljettaneille maanmiehilleen. Siirtotyöläisten toiveena oli maksaa velkansa mahdollisimman nopeasti ja päästä elättämään Kiinaan jääneitä omaisiaan.

Uudessa maassa ryhmä oli päätynyt tekemään raskasta työtä: keräämään rantamudasta simpukoita. Siitä maksettaisiin hyvässä lykyssä enemmän kuin monesta muusta epämukavaksi mielletystä työstä, joita britit eivät enää hevin suostu tekemään.

Kiinalaiset pelkäsivät paikallisten simpukankerääjien vihamielisiä reaktioita ja siksi he ryhtyivät työhönsä yöllä. Kohtaloksi öisellä rannalla koitui nousuvesi.

Kiinassa omaiset joutuvat yhä maksamaan hukkuneiden sukulaistensa matkakuluista syntyneitä velkoja salakuljettajille. Iso-Britannian hallitus ei ole tukenut onnettomuudessa menehtyneiden perheitä millään tavalla.

Kolme siirtotyöläisiä käskyttänyttä jengijohtajaa vangittiin, mutta ainuttakaan simpukoita ostanutta brittiasiakasta ei rangaistu.

Yli kahdenkymmenen kiinalaisen laittoman siirtotyöläisen kuolema ei ollut ensimmäinen lajiaan.

Morecamben tapaus ei ollut myöskään ensimmäinen kerta, kun iso joukko laittomia siirtolaisia kuolee Iso-Britanniassa. Kolme vuotta aikaisemmin 58 kiinalaista siirtotyöläistä löydettiin kuolleena rekka-autosta Doverissa.

Näyttelijöinä entisiä laittomia siirtolaisia

Elokuvan ohjannut Nick Broomfield tunnetaan muun muassa Nirvana-yhtyeen keulahahmon itsetuhoista elämää kuvaavasta dokumentistaan ”Kurt and Courtney”.

Ghosts on Broomfieldin toinen fiktiivinen elokuva, ja se yhdistelee onnistuneesti fiktion ja dokumentin keinoja. Broomfieldin dokumenttien tavaramerkiksi muodostunut kertojaääni on nyt poissa, draama kuljettaa itse itseään.

Kaikki elokuvan näyttelijät ovat amatöörejä, keskeisten roolien esittäjät entisiä kiinalaisia laittomia siirtolaisia. Omilla tarinoillaan ja kokemuksillaan he ovat ravinneet Broomfieldin käsikirjoitusta, mutta merkittävintä elokuvassa on kuitenkin heidän autenttisuuden tuntua lisäävä näyttelijäntyönsä.

Todellisuuden tuntu tulee myös Broomfieldin tekemästä taustatyöstä ja elokuvan tekemisen metodista: näyttelijät laitettiin jo ennen kuvausten alkua elämään laittoman siirtolaisen elämää ahtaaseen huoneistoon. Siitäkin huolimatta, että se oli heille kaikille ennestään tuttua.

Erityisen vaikuttava on Ai Qin Linin roolityö Ai Qininä. Fujianin maakunnasta kotoisin oleva nuori äiti jättää poikansa ja lähtee salakuljettajien matkassa Moskovan kautta kohti Lontoota.

Ai Quinin kautta katsoja kokee, kuinka ihmiseltä vähä vähältä riistetään oma tahto ja unelmat. Pian nuori nainen huomaa tulleensa huijatuksi: velkojen maksaminen saati sukulaisten tukeminen Kiinassa osoittautuvat täysin mahdottomaksi niillä palkoilla, joita laittomille siirtolaisille maksetaan ylipitkistä työpäivistä.

Ghosts näyttää, ettei elämä kiinalaisten jengijohtajien, välistä vetävien työnvälitystoimistojen ja brittiläisen byrokratiaviidakon armoilla ole elämisen arvoista. Mikään ei tunnu erottavan elokuvan ihmisten kohtaloa ja kohtelua orjuudesta.

Ohjaaja antaa kyytiä myös alati ruoan tuottamisen hintaa alentamaan pyrkiville suuryhtiöille, jotka teettävät työnsä laittomilla siirtolaisilla. Hänen osoittava sormensa kohdistuu tavarataloketjuihin. Nimeltä manitaan Sainsbury’s, Asda ja Tesco.

Elämää umpiossa

Elokuvan nimi Ghosts viittaa kahtaalle: kiinalaisten anglosaksisille valkoisille antamaan kielteissävyiseen nimitykseen, mutta myös laittomiin siirtotyöläisiin itseensä. Mitä muuta he ovat kuin hengettömiä, näkymättömiä ja identiteetittömiä aaveita?

Osallistuvan havainnoinnin ammattilaisena Broomfield näyttää kotimaansa surkeana ja harmaana, kylmänä ja lääväisenä. Sellaisena, kuin siirtotyöläiset sen näkevät: Täyteen ahdettuja, kymmenien siirtolaisten asuttamia kämppiä, kolkkoja tehtaita, sateisia katuja. Suljettua elämää, johon ei mahdu muuta kuin työtä.

Kolkkouden tunnetta lisää se, ettei brittiläisessä yhteiskunnassa tunnu elävän lapsia. Ainakaan näille ihmisille heitä ei ole olemassa, niin kuin ei juuri muitakaan paikallisia ihmisiä – viranomaisia ja työnvälitystoimistojen virkailijoita lukuun ottamatta. Tavallinen elämä on jossain kaukana näiden ihmisten ulottumattomissa. He elävät umpiossa, monet käytännössä työpaikallaan.

Ainut auringonpilkahdus on työläisten keikka omenankeruutalkoisiin hehkeälle maaseudulle. Sekään ei pitkään lohduta.

Rankan työpäivän jälkeen työläiset palaavat kämpälle, jossa on vastassa täystuho. Poliisi on tehnyt taloon ratsian.

Rakkautta & Anarkiaa Helsingissä 20.-30.9.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 9/2007