Maailmanpankki on päättänyt aloittaa tutkimuksen kehitysmaista veroparatiiseihin lähtevistä rahavirroista ja niiden aiheuttamista veromenetyksistä. Pankkia kesästä 2007 johtanut Robert Zoellick hyväksyi syyskuussa Norjan pyynnön käynnistää tutkimus aiheesta.

Varovaisen arvion mukaan kehitysmaista lähtee vuosittain veroparatiiseihin ja rikkaisiin maihin lähes viisi kertaa maailman kehitysapua vastaava rahavirta. Merkittävä osa summasta johtuu korruptiosta, rahanpesusta sekä yritysten veronkierrosta. Maailmanpankki on tähän saakka kieltäytynyt tunnustamasta ongelmaa. Ongelman kartoitus on ensiaskel siihen puuttumiseksi.

Norja on pitänyt aihetta esillä myös uusia kehitysrahoitusmekanismeja pohtivassa 44 maan ryhmässä, johon Suomikin kuuluu. Norja tilasi ryhmän kautta tutkimuksen aiheesta. Raportti Closing the Floodgates: Releasing the Hidden Funds for Development ilmestyi keväällä 2007. Se sisältää useita suosituksia sekä köyhille että rikkaille maille ongelman ratkaisemiseksi.

Mari Skåre Norjan ulkoministeriöstä ilmoitti ryhmän Soulissa pidetyssä kokouksessa syyskuussa, että maa ryhtyy luotsaamaan veroparatiiseihin ja kehitysmaiden pääomapakoon keskittyvää erillistä toimintalinjaa ryhmän sisällä.

”Kansainvälisen veronkierron, korruption ja rikollisuuden suuruusluokaksi on arvioitu 1-1,6 biljoonaa dollaria vuodessa. Iso osa summasta tulee kehitysmaista. Meidän täytyy saada lisää tietoa näistä rahavirroista ja finanssimaailman rakenteista, jotka tukevat niitä”, Skåre totesi.

Mielenkiintoista aloitteissa on se, että niiden tuloksien pitäisi valmistua Dohassa vuonna 2008 pidettävään kokoukseen. Kokouksessa määritellään tulevien vuosien suuntaviivat kehityksen rahoitukselle. Tätä kautta Norjan aloitteet voivat saada huomattavan painoarvon.

Eroon sietämättömistä veloista

Norja on muokannut kansainvälisen kehityspolitiikan asialistaa aiemminkin. Vuonna 2006 se päätti pyyhkiä ehdoitta yli osan kehitysmaille antamistaan lainoista. Norjan hallitus tunnusti, että lainat oltiin myönnetty ensisijaisesti Norjan oman telakkateollisuuden tukemiseksi. Velkaongelmaa esillä pitäneille kansalaisjärjestöille päätös oli merkittävä voitto.

Norja haluaa eroon myös niin kutsutuista sietämättömistä veloista. Velkoja kutsutaan sietämättömiksi, jos ne on annettu tietoisesti hallinnolle, joka ei ole demokraattinen ja joka ei käytä rahoja kansan hyväksi. Etelä-Afrikan apartheid-hallinnolle annetut lainat on tunnetuin esimerkki sietämättömistä veloista. Maalle annettiin runsaasti lainoja, vaikka tiedettiin hyvin, että niitä ei käytetä kansalaisten hyväksi. Velkaongelmaa esillä pitävien järjestöjen mukaan lainanantaja on vastuutettava tällaisista veloista.

Norja on esittänyt, että sekä Maailmanpankki että YK:n kauppa- ja kehitysjärjestö UNCTAD tekisivät tutkimukset sietämättömistä veloista. Norja toimitti Maailmanpankin hankkeelle rahoituksen vuonna 2006.

”Suuret maailmanjärjestöt nostivat asian esiin hyvin vastentahtoisesti. Ne eivät halua leimata jäsenmaitaan lainakelvottomiksi. Maailmanpankki ei halunnut lähteä koko hankkeeseen”, kertoo Kjetil Abildsnes, joka on norjalaisen velkakampanja Slugin puheenjohtaja.

Lopulta valmista raporttia ei haluttu julkaista ennen kuin järjestön edustajat vaativat sitä mielipidekirjoituksella.

Pienikin maa voi vaikuttaa

Norja on toiminnallaan osoittanut, että pienikin maa voi toteuttaa aktiivista ulkopolitiikkaa ja että maailmanjärjestöjenkin linjanvetoihin voi vaikuttaa. Herää kuitenkin kysymys, riittäisikö aloitteisiin rahkeita ilman maan valtavia öljytuloja. Ulkoministeriön pankki- ja rahoitusyksikön neuvonantaja Per Kristian Roer hylkää ajatuksen.

”Öljy tuo rahaa, mutta valtaosa siitä ohjataan eläkerahastoihin, ei budjettiin. Sitä paitsi suurin osa aloitteista ei vaadi suuria summia. Perinteinen kehitysyhteistyö vie huomattavasti enemmän resursseja.”

Myös Kjetil Abildsnes pitää tärkeämpänä poliittista tahtoa. ”Edellisellä hallituksellamme oli erinomaisia kantoja velkaongelmaan, mutta he eivät halunneet astua ulos perinteisistä, sovinnaisista toimintatavoista.”

Uuden hallituksen linjana on Abildsnesin mukaan ollut, että valittuja arvoja ja tavoitteita täytyy ajaa laajalla rintamalla vaikka liittolaisia ei aina löydykään. ”Rohkeilla aloitteilla voidaan muuttaa käsityksiä siitä, mikä on poliittisesti mahdollista. Joskus yksinkertainen politiikka toimii.”

Norjalainen kansalaisyhteiskunta on tehnyt työtä kehitysmaiden velkaongelman kanssa jo 1990-luvun alkupuolelta asti.

”Työ alkaa nyt kantaa hedelmää. Kun sosialidemokraatit olivat oppositiossa, teimme paljon yhteistyötä heidän kanssaan. Toisaalta velkahelpotuksissa radikaaleimmat kannanotot ovat tulleet kaikkia puolueita edustavasta ulkoasiainvaliokunnasta,” kertoo Abildsnes.

Roeria pioneerin työ turhauttaa toisinaan, mutta hän pitää sitä silti arvokkaana.

”Aloitteiden hinta on usein enemmän poliittinen kuin taloudellinen. Norja ei ole lainanantajana kovin suuri, eikä sillä ole merkittävää pankkisektoria. Monet aloitteista ovat enemmän moraalisten tavoitteiden ajamia.”

Tällä hetkellä mielenkiinto Norjan aloitteita kohtaan viriää eri puolilla maailmaa, mutta konkreettisia tuen osoituksia muilta valtioilta on tullut vasta vähän.

”Budjettiongelmien kanssa tasapainoilevat maatkin pystyvät halutessaan antamaan aloitteille poliittisen tukensa”, Roer linjaa.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2008