Syvällinen, mielikuvituksen äärirajoille matkaava tarinankerronta on kuin mummon omenapiirakka: se syntyy tarkoin varjellusta reseptistä – eikä sittenkään. Vaikka noudattaisi ohjeita tunnollisesti, lopputulos on omissa käsissä toinen. Mummon omenapiirakan voi tehdä täydellisesti vain mummo. Sellainen, jonka näpeissä on hippunen taikaa.
Turkkilaisen Hasan Ali Toptasin romaani Varjottomat on meheväksi leivottu maaginen kokonaisuus. Siinä on aineksia ikuisista saduista ja rehevästä toritodellisuudesta.
Varjottomat johdattaa lukijansa pieneen turkkilaiseen maalaiskylään, jossa tapahtuu kummia. Kylän asukkaita katoaa salaperäisesti: Ensin perheellinen mies Hely-Nuri, jonka sielu kutistuu, ja hän vain lähtee. Sitten kylän kaunein tyttö Kyyhky, siipiään räpytellen. Pian katoaa parturin oppipoika, joka lähtee ostamaan Giletten partateriä, ja parturi häviää hänen perässään.
Kaiken katoavan keskellä seikkailee viisas kylänvanhin ja koettaa selvittää mysteeriä. Mihin maa, henki – kuka lie – nielee ihmiset ja heidän elämänsä? Entä millaista on, kun kylässä asuva Eedenin poika katoaa mihinkään lähtemättä, muuttuu saavuttamattomaksi ja olemattomaksi hulluutensa partaalla?
Hasan Ali Toptas on Turkin merkittävimpiä nykykirjailijoita. Varjottomien alkuperäisteos Gölgesitzer julkaistiin vuonna 1995. Se on Toptasin neljäs julkaistu teos.
Toptasin surrealistista tuotantoa on palkittu kirjailijan kotimaassa lukuisin palkinnoin. Turkin ulkopuolella kirjallinen valloitustyö on aluillaan. Varjottomat käännettiin ensin saksaksi ja seuraavaksi tänä syksynä Tuula Kajon hienona käännöstyönä suomeksi. Se on kulttuuriteko, josta voi olla syystä ylpeä.
Toptas on nerokas satusetä. Varjottomat onnistuu yllättämään jatkuvasti. Ajan, paikan, kertojaäänien ja erilaisten todellisuudentasojen vyyhti on niin moninainen, että välillä on pudota kyydistä.
Ja juuri kun on putoamaisillaan, lukija haluaakin jatkaa yhteistä matkaa. Jopa niin intensiivisesti, että on vaivalloista pitää silmät auki – tekisi mieli sulkea ne ja hypätä teoksen unenomaiseen todellisuuteen, joka on erittäin visuaalinen ja rikas. Jossa kontrollilla ei ole sijaa.
Taidokkaaseen satusetään voi luottaa, siinä piilee jutun juju. Toptasin hienostunut kyky kuljettaa tarinaa, tarkat sanavalinnat ja tekstiin upotetut elämänviisaudet pitävät romaanin visusti koossa, silloinkin kun sen kuvaama todellisuus laajenee absurdiksi.
Varjottomat on harvinaisuus. Kuin lapsuuden omenapiirakka, varjeltu iltapäiväkahvien kohokohta. Aina hieman erilainen, hämmentävällä tavalla edellistä piirakkaa maistuvampi. Varjottomat antaa aikuisellekin luvan uskoa uskomattomaan.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 10/2008
Muut Kumppani-lehden linkit
- Proosa matkaa Afrikkaan
- Kuukauden kelpo kapine: Pesupähkinät
- Kulttuuripalat
- Kulttuurikolumni: Kansallisesta erityislaadusta
- Maailman levyt