SAMULI SIIRALA
Suomessa ei ole ollut paineita ympäristöä säästävään rakentamiseen.

Rakentaminen ja rakennusten käyttö ahmaisevat kaikesta tuotetusta energiasta 40 prosenttia – tuplasti enemmän kuin liikenne. Ne aiheuttavat myös 40 prosenttia kasvihuonepäästöistä ja noin 40 prosenttia maailman kiinteistä jätteistä.

VTT on laskenut, että satsaamalla talon suunnitteluun ja rakentamiseen 5-10 prosenttia enemmän, päästään jopa puolet pienempään energiankulutukseen. Investoinnit maksavat itsensä takaisin noin kymmenessä vuodessa.

Suomen energiankulutus laskisi viidellä prosentilla vuoteen 2020 mennessä, jos kaikki uudisrakennukset toteutettaisiin kestävästi, esimerkiksi matalaenergiatekniikalla. Toinen mokoma olisi nipistettävissä vanhojen rakennusten korjausten yhteydessä.

Argumentit ovat aukottomat, laskin on laulanut. Saksankielisissä ja Benelux-maissa ekotaloja on runsaasti, mutta Suomessa ne ovat edelleen hyvin harvinaisia. Kuka kehitystä jarruttaa: laiskat arkkitehdit, ahneet rakennuttajat, uneliaat viranomaiset vai perustönöön tyytyvät talonostajat?

”Täällä ei ole ollut kovia paineita ympäristöä säästävään, kestävään rakentamiseen, kuten esimerkiksi Saksassa, Itävallassa ja Hollannissa. Tilaa ja puhdasta ympäristöä on riittänyt”, selittää arkkitehti ja tekniikan lisensiaatti, espoolainen Bruno Erat.

Ekotalo on yleisnimi rakennukselle, joka pyrkii sopusointuun ympäristönsä kanssa.

”Ihanteellinen paikka ekotalolle on sellainen, mihin aurinko paistaa aamusta iltaan vuoden ympäri, mutta joka on tuulelta suojassa”, Erat sanoo.

Ekotalo rakennetaan materiaaleista, jotka voidaan käyttää uudelleen, hävittää polttamalla tai maaduttaa.

Huolellisesti rakennettu ekotalo on terveellinen, sisäilman laatu on hyvä. Paksuseinäinen talo on vedoton, mutta hengittävä.

”Se myös vanhenee arvokkaasti ja säilyttää arvonsa”, Erat lisää.

Keppiä rakennusalalle

Rakennusalaa pidetään hitaana ja haluttomana omaksumaan uutta.

”Yli mennään siitä, missä aita on matalin, eli rakennusmääräysten minimivaatimukset täyttyvät”, Erat sivaltaa.

Rakennuttajien tuotekehitysintoa hillitsee pientalojen kova kysyntä; etenkin Etelä-Suomessa kaikki menee kaupaksi.

Yliarkkitehti Harri Hakaste ympäristöministeriöstä on pettynyt tilanteeseen.

”Kuluttajat ovat olleet velttoja. Viranomaisten näkökulmasta vapaaehtoisuus olisi ollut parempi tie ympäristömyötäisen rakentamisen kehittämiseen kuin määräykset.”

Jälkimmäinen tapa on kuitenkin jouduttu nostamaan esiin. Ensimmäinen askel oli 1.1.2008 jälkeen valmistuneiden talojen energialuokitus kodinkoneiden tapaan. Ajatus jäi torsoksi: energiapihi ekotalo niputetaan tavallisten talojen kanssa löysin kriteerein myönnettävään A-luokkaan.

”Kyse ei ole ainoastaan siitä, paljonko talo kuluttaa energiaa, vaan myös siitä, mistä energia otetaan. Uudistuvat energialähteet on jätetty vuoden 2008 määräyksissä aivan liian vähälle huomiolle”, Erat moittii.

Tilanne muuttuu parin vuoden päästä, kun rakennuslainsäädäntö kiristyy tuntuvasti – vai kiristyykö?

Eratin mielestä suunta on oikea, mutta toimenpiteet ovat riittämättömiä.

Hakaste on eri linjoilla: ”Lainmuutos vuonna 2010 tulee olemaan iso haaste rakentajien kärryillä pitämiselle. Se tulee leikkaamaan uusien asuinrakennusten energiankulutusta 20-40 prosentilla. Ja kysehän on vain perustason määrittävästä ohjausjärjestelmästä. Rakennustyömailla saa ja tulee tehdä enemmän”, hän ehdottaa optimistisesti.

Opetus surkeassa jamassa

Suomessa ei ole koskaan ollut kestävän rakentamisen oppituolia. Tulevat arkkitehdit ja insinöörit ovat edelleen perinteisten oppien ja vierailijaluennoitsijoiden varassa.

Esimerkiksi Sveitsissä ja Itävallassa tilanne on toinen: parinkymmenen vuoden järjestelmälliset satsaukset opetukseen kantavat hedelmää. Maissa on pian kymmenisen tuhatta matalaenergiataloa.

”Se on hyvä avaus, mutta on muistettava, että niiden osuus kaikista uudisrakennuksista on sittenkin vain murto-osa”, Erat suhteuttaa.

”Suomessa uskotaan teknologiaan enemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa tai Keski-Euroopassa. Siksi luonnonmukainen rakentaminen on jäänyt meillä pahasti jälkeen”, Erat selittää.

Uudisrakentamistakin valtavampi haaste on olemassa olevan rakennuskannan muuttaminen energiatehokkaaksi.

Erat seuraa mielenkiinnolla kehitystä valtameren takana.

”Barack Obaman johdolla Yhdysvalloista voi tulla vahva kestävän rakentamisen vauhdittaja. Jo Jimmy Carterin kaudella nähtiin, että alan yrityksiä syntyi nopeasti, kun aika oli kypsä.”

Erat painottaa, että ekorakentamisessa ja -asumisessa kyse ei ole vain energiatehokkuuden maksimoinnista.

”On oleellista, että ihmiset viihtyvät, elävät luonnollista ja terveellistä elämää. Kun tähän liitetään liikennekysymykset mukaan, syntyy kokonaisuus.”

Käsitteet

Ekologinen rakentaminen on vakiintunut mutta epämääräinen käsite. Sillä tarkoitetaan mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittavaa, eli kestävää, rakentamista. Kestävä rakentaminen on terminä suositeltavampi.

Matalaenergiatalon energiankulutus on noin puolet verratuna kotimaiset lämmöneritysnormit täyttävään taloon.

Passiivitalo on niin tiivis ja eristetty, että se lämpiää suuren osan vuotta kaksi- ja nelijalkaisten asukkaiden sekä sähkölaitteiden vapauttamalla lämmöllä.

Nollaenergiatalo ei käytä lainkaan lämmitysenergiaa. Suomessa sellaisia ei ole yhtään, maailmallakin hyvin vähän.

Plusenergiatalo pystyy luovuttamaan energiaa takaisin jakeluverkkoon. Niitä on Saksassa ja Itävallassa, missä valtio tukee vaihtoehtoista energiantuotantoa ostamalla sitä ylihintaan.

Bruno Erat – ikihonka

”Minunkin on tehtävä jotain ympäristön hyväksi!” muistelee arkkitehti Bruno Erat, 69, oivaltaneensa 60-70-lukujen taitteessa. Ympäristöherätys iski suomalaistuvaan sveitsiläiseen Yhdysvalloissa, missä hän oli opettamassa arkkitehtuuria.

”Suomeen palattuani aloin opetella ekorakentamista omin päin”, espoolainen Erat kertoo.

Siinä vaiheessa hänellä oli takanaan jo muutamia vuosia suomalaistähtien Alvar Aallon ja Aarne Ervin toimistoissa.

Tietämyksen kartuttua hän alkoi rakentaa ekokoetaloja. Villa Solbranten Espoon Kilossa on edelleen, 30 vuotta valmistumisensa jälkeen, kestävän rakentamisen malliesimerkki. Erat ja hänen vaimonsa Eva asuvat talossa yhä.

Useiden yksittäisten matalaenergiatalojen lisäksi hän on suunnitellut myös ekokyliä.

”Bromarv on ehkä tunnetuin. Se on ehjä kokonaisuus.”

Erat tekee parhaillaan väitöskirjaa kestävästä kaupungista pohjoisissa oloissa. Hän on ollut luonnonmukaisen rakentamisen esikuva monille arkkitehtisukupolville. Opiskelijat muistavat hänet opettajana, joka puhui rauhallisesti mutta intohimoisesti kestävästä rakentamisesta jo ennen eko-etuliitteen keksimistä.

Eratista kerrotaan tarinaa, jonka mukaan hän nukkuu kesät talvet ikkunat selällään.

”Hah hah, se pitää paikkaansa! Haluan hyvää ilmaa. Ulkolämpötilan laskiessa nollan alapuolelle vaimoni siirtyy talon lämmitettyyn osaan. Siinä vaiheessa minä panen pipon päähäni.”

Julkaistu Kumppani-lehdessä 12/2008