SAMULI SIIRALA
Pienten lasten äidit joutuvat Suomessa vääjäämättömän valinnan eteen: värikoodaavatko he lapsensa sukupuolen mukaan vai valitsevatko neutraaleja keltaisia ja vihreitä. Värien sukupuolta ei kuitenkaan ole kirjoitettu geeneihimme.
Teoriat vaihtelevat siitä, missä määrin värit olivat viime vuosisadan alussa sukupuolitettuja. Vuonna 1914 amerikkalainen lehti The Sunday Sentinel neuvoi perinteisiä äitejä pukemaan poikansa vaaleanpunaiseen ja tyttärensä siniseen. Tästä on päätelty, että vaaleanpunaista pidettiin Yhdysvalloissa poikien värinä, koska se nähtiin “vesitettynä” punaisena. Punaisen katsottiin olevan voimakkaampana värinä maskuliinisempi kuin sininen.
Siitä, miten ja milloin punainen ja sininen ovat vakiintuneet nykyisiksi sukupuoliksi, ei ole varmaa tietoa. Ehkäpä vaaleanpunainen on menettänyt arvoaan natsien vuoksi.
Natsit merkitsivät keskitysleireillä homoseksuaalit vaaleanpunaisella kolmiolla. Täten vaaleanpunainen liitettiin johonkin, mitä ei pidetty ”oikeana” miehisyytenä.
Punainen on sotaisa
Assosiaatio vereen ja sen vuodatukseen tekee punaisesta historiallisesti voimakkaasti miesten värin. Antiikin ajan Kreikassa kirkkaanpunainen oli miehekäs väri.
Japanissa punainen ja varsinkin painoarvoltaan kevyt vaaleanpunainen on perinteisesti liitetty naisiin, mutta tämäkään ei joidenkin nettisivujen suunnittelua koskevien tutkimusten mukaan nykyisin pidä paikkansa: pinkistä pitävät Japanissa yhtä lailla miehet.
Indonesiassa punainen on maskuliininen väri. Islamissa väri yhdistetään urhoollisuuteen ja sotaan. Punainen on ollut sotilaallinen väri myös Euroopassa vielä 1800-luvulla. Se näkyy edelleen esimerkiksi Lontoossa kuningattaren vartijoiden asussa.
Länsi-Afrikassa purppuraisia kente-vaatteita pitävät yleensä miehet. Kente on kudottu vaate, jota pitävät niin miehet kuin naisetkin.
Sininen on kuitenkin tutkimusten mukaan pidetyin väri niin miesten kuin naistenkin keskuudessa ja läpi kulttuurien. Sen katsotaan yhdistyvän taivaaseen ja jumaluuteen.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 2/2008