Aika moni lukija yhtynee romanihenkilö Bibi Chenin väitteeseen Myanmarista. Jos kysytään, missä Myanmar sijaitsee, yhdeksän kymmenestä ei tiedä. Mutta kun kuulee sanan Burma, tuntuu siltä kuin muistelisi satunnaista tuttavuutta, tyyliin “Ai, Barbara, mitä hänelle kuuluu?”
Rouva Chenin henki -romaanissa kertoja kuvaa illuusioksi maata, jota ennen kutsuttiin Burmaksi. Se on näkymätön suurelle osalle läntistä maailmaa kuten myös burmalaiset toisinajattelijat.
Vastarintaliikkeen Aung San Suu Kyi on ollut kotiarestissa vuodesta 1990. Sotilasdiktatuuri on ristinyt maan uudelleen Myanmariksi. Se kuulostaa kertojasta luihulta:
“…ihan kuin kissan hermostunut naukaisu, ennen kuin se hyökkää ansaan saamansa hiiren kimppuun.”
Amy Tan on tullut tunnetuksi aasialaisamerikkalaisten äiti-tytär -suhteiden kuvaajana. Uusimmassa teoksessaan Tan on siirtynyt naissukupolvista laajempiin kulttuurieroihin, joilla on myös yhteiskunnallisia ja poliittisia ulottuvuuksia.
Kirjassa ryhmä amerikkalaisia turisteja lähtee kulttuurimatkalle Kiinaan ja sieltä Burmaan. Kertojana toimii matkaidean alkuperäinen äiti ja matkanjohtaja Bibi Chen, joka kuolee ennen matkan alkua. Hän lähtee silti mukaan ja koska kukaan ei kuule tai näe häntä, hän joutuu kauhuissaan seuraamaan, miten hänen suunnitelmansa murenevat.
Burmalaisen kulttuurin tietopakettina kirja on mitä mainioin. Tosin se sotkee fiktiota ja faktaa niin iloisesti, että välillä on mahdotonta tietää kumpi on kumpaa. Esimerkiksi huikealta kuulostaa hallituksen vainoaman karen-heimon legenda, joka on kirjassa tärkeässä osassa.
Legendan mukaan kareneilla on joskus ollut kirja, joka sisälsi totuuden elämästä. “Nuorempi valkoinen veli” otti kirjan ja vei sen merten taakse, mutta karenit uskovat, että hän palaa jonain päivänä. Guuglauksen perusteella tällainen legenda on todella olemassa karenien keskuudessa.
Kirjaa on mainostettu hullunkurisena, veijariromaanina ja farssina. Teoksessa on varsin koomisia osuuksia ja sen ilmapiiri on hilpeän keveä. Se on kuitenkin vain pintaa. Rouva Chenin hengessä on myös aimo annos tummempaa satiiria, joka näyttää Suomessa kirjan markkinoinnissa jääneen vähemmälle huomiolle.
Kustantajan teokselle valitsema suomenkielinen nimi Rouva Chenin henki on harhauttava. Kirjassa ei ole ensisijaisesti kyse kertojasta, naimattomasta Bibi Chenistä, jonka tarina kylläkin kerrotaan kehyksenä.
Alkuperäinen nimi Saving Fish from Drowning tarkoittaa kalojen pelastamista hukkumiselta. Nimi selitetään heti kirjan alussa anekdootissa. Siinä hurskas mies vannoo pelastavansa sata henkeä joka päivä. Hän heittää verkkonsa veteen ja nostaa ylös sata kalaa. Hän lupaa kaloille heittävänsä ne takaisin veteen ja näin pelastaa ne, mutta ne ehtivät aina hukkua. Koska tuhlaus on pahuutta, mies myy kalat torilla. Saamillaan rahoilla hän ostaa lisää verkkoja pelastaakseen lisää kaloja.
Tan kertoo saman metaforisen tarinan kirjassa monta kertaa ja eri tasoilla. Tarinan kalastajana ja kaloina toimivat Burman sotilasdiktatuuri, maan asukkaat, amerikkalaiset turistit ja länsimainen media.
Kirja kertoo hyvistä aikeista ja niiden muuttumisesta tragediaksi myös yksilöiden tasolla.
Amy Tanin itsensä mukaan kirja kertoo auttamisen vaikeudesta. Pitääkö Burmaan mennä? Pitäisikö asioihin puuttua vai olisiko parempi pysyä poissa? Entä jos toiminnan seurauksena joku vahingossa kuolee?
Media on kirjan kalastajista suurin. Karenit ovat turvassa sotilasdiktatuurilta juuri niin kauan kuin he pystyvät puhaltamaan median palkeisiin lisää ilmaa. Kun ilma loppuu, loppuu kiinnostus – ja toivo.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 2/2008