Vinicius Cantuária: Cymbals

Naive

Brasilialainen laulaja, muusikko ja säveltäjä Vinicius Cantuária on sanonut, että mitä kauemmin hän on ollut poissa Brasiliasta, sitä brasilialaisemmaksi hänen musiikkinsa on muuttunut. Cantuária muutti New Yorkiin jo 1990-luvun puolivälissä, ja hänen uusin albuminsa kelpaa hyvinkin todistukseksi väitteen todenperäisyydestä. Bossa novan pehmeän kimmoisat rytmit ja kauniit sävelmät eivät voisi oikein tuoda mieleen mitään muuta maata kuin Brasilian, vaikka levy on äänitetty New Yorkissa enimmäkseen sikäläisten muusikoiden avustuksella.

Vuonna 1983 esikoisalbuminsa julkaissut Vinicius Cantuária kuuluu brasilialaisen populaarimusiikin suuruuksien ikään kuin toiseen tai kolmanteen sukupolveen Tom Jobimin, Gilberto Gilin, Caetano Veloson ynnä muiden 1960-luvulla luoman perinteen jatkajiin ja edelleen kehittäjiin. Hänen omin lajityyppinsä on bossa nova, johon hän ei kuitenkaan asennoidu turhan puhdasoppisesti – etenkin aiemmilta levyiltä löytyy perinteen rohkeaa, mutta aina tyylitajuisen hienostunutta uudelleenmuotoilua.

Luovilta muusikoilta on kiusallisuuksiin asti tapana odottaa alituista uudistumista, ja siksi Cantuárian uutuus saattaa aluksi kuulostaa hieman vaisulta, jopa pettymykseltä. ”Uutta” kun on miltei kamarimusiikillisen akustisuuden voimistuminen entisestään, mikä teknologiavetoisessa maailmassa tietenkin vaikuttaa edistyksen sijaan taantumiselta. Mutta jos ja kun tästä ajatusharhasta vapautuu, laulujen silkka kauneus, hiotut yksityiskohdat ja pehmeyteen kätkeytyvä voima vievät mukanaan.

Mostar Sevdah Reunion: Café Sevdah

Snailrecords

Tällä hienolla albumilla voi kuvitella kuulevansa kaikuja Bosnian ja Herzegovinan menneestä, nykyisestä ja kenties aavistuksenomaisesti tulevastakin. Pommitetusta – ja sittemmin jälleenrakennetusta – sillastaan tunnetusta bosnialaisesta Mostarin kaupungista kotoisin oleva Mostar Sevdah Reunion esittää nimensä mukaisesti sevdahia, Balkanin ottomaanikaudelta periytyvää tunteikasta laulua. Sevdah on syntyjään kulttuurien sekoittumisen tulos, ja tuottaja Dragi Sesticin opastuksella yhtye hämmentää seosta vielä lisää, muun muassa korviahivelevän sinisävyisillä jazz-elementeillä. Myös esimerkiksi kuubalaisrytmien yhdistäminen bulgarialaistyyppiseen naislauluun toimii komeasti.

Astor Piazzolla: Best of

Wagram

On sanottu, että Piazzollan musiikki on oikeaa Piazzollaa vasta silloin, kun Piazzolla itse soittaa sitä. Jälleen yksi kokoelma argentiinalaisen bandoneon-taiturin ja säveltäjän, tangon ehkä suurimman uudistajan Astor Piazzollan (1921-92) musiikkia hänen omien yhtyeidensä soittamana viittaa vahvasti siihen, että asianlaita saattaa tosiaankin olla näin. Onhan näitä jo kuultu ties kuinka monessa kokoelmassa, mutta sävellysten ja tulkintojen raikas energia ei ole siitä mihinkään vaijentunut. Toisten sittemmin tekemät musiikilliset venytykset esimerkiksi teknoklubien suuntaan vain korostavat Piazzollan alkuperäisen näyn elinvoimaisuutta. Se on kestänyt ajan testin, mistä ei voi olla niinkään varma hänen opetuslastensa tapauksessa.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 2/2008