Tammikuussa intialainen TATA Motors esitteli maailmalle halpatuotannon viimeisimmän riemuvoiton: maailman halvimman auton. Julkistustilaisuudessa pääjohtaja Ratan Tata vitsaili, että automerkki olisi voitu nimetä Nanon sijaan Buddhaksi.

Buddha on viittaus Länsi-Bengalin osavaltion pääministeriin Buddhadeb Bhattacharyaan. Buddhan vuodesta 2000 johtama vasemmistoliittouma nousi 1970-luvun lopussa valtaan julistaen sosialistista vallankumousta.

Nyt vasemmistohallituksen tärkein tavoite on talouskasvu, ja sitä haetaan aggressiivisella teollistamisella.

Poliitikko-Buddhan siunauksella Länsi-Bengalin viranomaiset ovat pakkolunastaneet ensiluokkaista maanviljelysmaata Singurin alueelta TATAn tehtaan käyttöön. Hallituksen mukaan maansa menettäneille on maksettu kohtuulliset korvaukset. Maatyöläiset ovat kuitenkin vastustaneet pakkolunastuksia; väkivaltaisuuksiakin on ollut.

Punainen kaupunki

Kommunistinen puolue Communist Party of India (Marxist) nousi Länsi-Bengalissa valtaan kaoottisissa oloissa 1970-luvun lopulla.

”Vuonna 1977 Intia oli kansallisen kriisin keskellä. Pääministeri Indira Gandhin julistaman hätätilan vuoksi ihmisoikeuksia loukattiin. Yleinen mielipide kääntyi Gandhin kongressipuoluetta vastaan. Kommunistien johtama vasemmistokoalitio nähtiin vaihtoehtona”, Kalkutan yliopiston tutkija Samir Das kertoo.

Kommunistinen puolue on ulottanut hallintansa koko yhteiskuntaan.

”Kommunisteilla on täysi valta Länsi-Bengalissa. Puolueen hallitsemat paikalliset kansalaiskomiteat päättävät, kuka saa mitä, miten ja milloin: kenelle annetaan maata tai rahaa”, Samir Das sanoo.

Kalkutassa yli neljäkymmentä vuotta asunut aktivisti ja tutkija V. Ramaswamy esittää asian kärkevämmin.

”Puolue hallitsee kaikkia elämän ja yhteiskunnan osa-alueita. Puolueen jäsenet ovat täyttäneet julkiset virat. Ero puolueen ja hallituksen välillä on hämärtynyt. Länsi-Bengal on kuin yksipuoluevaltio.”

Maareformin Frankenstein

Kommunistien menestyksen salaisuus on paitsi järjestäytyneen opposition puuttuminen, myös maapolitiikka. Noustuaan valtaan vasemmistokoalitio alkoi jakaa viljelysmaata uudestaan. Suurten maanomistajien tiloja pilkottiin ja jaettiin maattomille.

”Maaseudulle syntyi valtava keskiluokka, uusi eliitti. Samalla kommunistinen puolue loi vankan kannattajakunnan. Maareformista hyötyneet olivat kiitollisia puolueelle ja äänestivät sitä uskollisesti”, Samir Das selvittää.

Maareformin onnistuminen kääntyi kuitenkin itseään vastaan.

”Maauudistuksen menestys loi oman ’Frankensteininsa’. Maata ei pystytty jakamaan enempää, ja pieniksi pilkotuista tiloista tuli tuottamattomia. Teollisuus kehittyy Intiassa huimaa vauhtia, mutta maatalous on jäänyt jälkeen”, Samir Das kertoo.

Viljelysmaat halutaankin nyt muuttaa teollisuusalueiksi. Kommunistihallitus pyrkii siis hankkimaan takaisin maan, jonka se itse jakoi 1970- ja 1980-luvuilla.

Samir Das kertoo, että maanomistajat myyvät maansa mielellään, sillä se ei tuota hyvin. Mutta he eivät edes viljele maata itse vaan asuvat Kalkutassa tai muissa suurissa kaupungeissa.

”Maalla työskentelevät vuokraviljelijät ja muut maatyöläiset, joilla ei ole mitään virallista sidettä maahan, ovat täysin riippuvaisia siitä. Vastutus TATAn tehdasta ja muita vastaavia hankkeita kohtaan tulee maasta riippuvaisilta maattomilta”, Samir Das selvittää.

Viekö kehitys ihmisarvon?

Bengalin punaisen puolueen uudesta politiikasta kärsivät eniten jo valmiiksi heikoimmassa asemassa olevat – ne, joita puolueen luulisi ideologiansa perusteella puolustavan. Vuokraviljelijät joutuvat jättämään maan, josta he saavat elantonsa.

”Hallitus sanoo, että maalta häädetyt työllistetään uusissa tehtaissa. Mutta minkälaisiin töihin nämä ihmiset pääsevät? Kaikista alhaisimpiin – esimerkiksi riksakuskeiksi tai turvamiehiksi. Yhteys maahan antaa ihmiselle tietyn arvokkuuden, joka nyt menetetään. Kyse on myös ihmisarvosta”, Samir Das toteaa.

CPI (M) -puolue myöntääkin, ettei sen alkuperäisestä ideologiasta ole paljoakaan jäljellä. Hyvä esimerkki lienee se, että kommunistihallitus hyödynsi TATAn tehtaan tapauksessa siirtomaavallan aikaista maanhankintalakia vuodelta 1894. Siirtomaaisäntien pakkokeinoja hyödynnetään nyt, jotta Länsi-Bengal olisi houkutteleva sijoituskohde TATAlle ja muille suuryrityksille.

Apatiasta aktiiviseen vastarintaan?

V. Ramaswamy on seurannut kommunistihallituksen toimintaa läheltä jo parikymmentä vuotta työskennellessään Kalkutan köyhien parissa. Hän peri sosialistiset arvot isältään ja suhtautui kommunistihallitukseen aluksi myönteisesti. Nyt hänen arvionsa puolueesta on murskaava.

”Puolue toimii kansainvälisen pääoman asialla. Näin se pystyy maksamaan valtavat velkansa niille, jotka ovat auttaneet sitä pysymään vallassa. Kommunistit ovat saaneet mitä halusivat – täydellisen vallan.”

Muutosta on kuitenkin ilmassa.

”Länsi-Bengalin hallitusta kohtaan on valtavasti epävirallista vastustusta. Perinteinen parlamentaarinen oppositio on kuitenkin mitätön. Aktivistit sen sijaan kritisoivat hallitusta painamissaan lehdissä, jotka muokkaavat yleistä mielipidettä. Myös esimerkiksi opiskelijoita saapuu Delhistä asti osoittamaan mieltään alueilla, joissa on pakkolunastettu maata”, Samir Das kertoo.

Hän kuitenkin epäilee sitä, näkyykö kommunistihallituksen politiikan herättämä vastarinta vaalituloksissa lähitulevaisuudessa.

”Kun kommunistit tulivat valtaan 1970-luvulla, olin yliopisto-opiskelija. Tuolloin uskoimme, että politiikalla voitiin muuttaa asioita. Tänään ihmiset eivät usko politiikan kykyyn tuoda muutosta. Kommunistipuolueen ylivalta on johtanut poliittiseen apatiaan.”

Intian punainen politiikka

Länsi-Bengalin hallitseva kommunistipuolue Communist Party of India (Marxist) erosi 1960-luvulla toisesta kommunistipuolueesta, Communist Party of Indiasta. CPI (M) uskoi tuolloin sosialistiseen vallankumoukseen, kun taas CPI ajoi sosialismia parlamentaarisen politiikan kautta.

Intian liittovaltiossa myös kahdessa muussa osavaltiossa on kommunistihallitus: eteläisessä Keralassa ja itäisessä Tripurassa vallassa on CPI (M).

Länsi-Bengalin hallitus on joutunut ankaran arvostelun kohteeksi maaselkkauksista syntyneiden väkivaltaisuuksien vuoksi. Julkisuuteen ovat nousseet Singurin ja Nandigramin tapaukset. Nandigramissa paikalliset ihmiset nousivat vastustamaan alueen muuttamista teollisuusalueeksi. Neljätoista ihmistä kuoli poliisiväkivallassa.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 2/2008