Näkökulmat

Pääkirjoitus: Yritystä ei lasketa

Heta Muurinen pohtii kehitysyhteistyön kaksijakoisuutta.

1. kehitysyhteistyöllä ei poisteta köyhyyttä maailmasta. 2. Suomen koko kehitysyhteistyö on vain pisara meressä, eikä sekään vähä ole lähelläkään YK:n suosittelemaa tasoa. 3. Suomalaiset kansalaisjärjestöt saavat vain reilun kymmenyksen kehitysyhteistyöhön tarkoitetusta potista.

Tässä muutamia faktoja siitä, miten vähän suomalainen järjestö voi vaikuttaa maailmaan. Saati suomalainen yksilö.

Monia tämä masentaa, kyynisempiä se saattaa jopa helpottaa. Eipä ole paljon sekään summa, joka joutuu vääriin käsiin korruption tai muiden väärinkäytösten vuoksi.

Tästä huolimatta media aina välillä repii huimia skandaaleja sinänsä vakavista, mutta yksittäisistä tapauksista. Siitä taas seuraa, että järjestöt pelästyvät, että nyt ne vetävät maton koko järjestöjen kehitysyhteistyöltä.

Kehitysyhteistyötä tekevät ihmiset ovat intohimoista kansaa. Aiheeseen sitoutuneet väittelevät siitä kiivaasti niin kokoushuoneissa kuin käytävilläkin. Ison yleisön aihe jättää kuitenkin melko kylmäksi. Siinä missä ilmastonmuutos tuntuu märkänä vesisohjona sukissa, silmät ovat jo turtuneet uutiskuviin Sudanista.

Jos suurta yleisöä jokin kehitysyhteistyössä kiinnostaa, se on se, mihin kunkin ojentamat roposet käytetään ja menevätkö ne varmasti perille. Verorahojahan apuna annetaan paljon enemmän, mutta ne eivät tunnu henkilökohtaiselta, kun niitä ei voi itse valita antavansa.

Epäluulon lisäksi kehitysyhteistyötä pidetään toisaalta myös enkelimäisenä toimintana, jossa ei nähdä mitään pahaa. Ehkä juuri tämä kaksijakoisuus tekee eniten hallaa kehitysyhteistyön imagolle: ihmisten on vaikea kestää ongelmia ja epäonnistumisia sellaisessa toiminnassa, joka nähdään ehdottoman hyvänä.

Ankaria ollaan niille, jotka poikkeavat jollain tavoin tavanomaisista moraalisista valinnoista. Ajatuskulku menee jotenkin niin, että jos kerran on päättänyt tehdä jotain hyvää – ja olla sitä kautta muiden yläpuolella – on sitä oltava kokonaan, eikä vain osittain.

Jos haluttaisiin olla vuorenvarmoja siitä, ettei penninhyrräkään joudu vääriin käsiin, ei kehitysyhteistyötä voisi tehdä kuin korkeintaan Ruotsin kanssa, jos senkään, todetaan Esa Salmisen Köyhyyden ammattilainen -romaanissa.

Kumppanin kehitysyhteistyöteema pyrkii tarjoamaan erinäköisiä ja -kokoisia palasia lukijan pureskeltavaksi. Kyseessä on tuunausversio. Leikkaa ja ompele omannäköisesi kuva kehitysyhteistyöstä!

Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2008

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!

Olet nyt varjossa ""staging"". Poistu