LARISSA BRUUN
Vauvat odottavat adoptiopapereiden valmistumista.
Löysä lainsäädäntö ja adoptioissa liikkuva raha ovat tehneet guatemalasta lapsitehtaan, josta on viime vuosina adoptoitu suhteessa väestömäärään eniten lapsia maailmassa.
guatemala cityssä valmistaudutaan tiedotustilaisuuteen. Naisjärjestö Fundación Sobreviventes on marraskuisena aamuna lanseeraamassa Tyhjät kehdot -kampanjaansa.
Järjestö haluaa herättää keskustelua adoptiobisneksen ikävämmistä puolista: kadonneista lapsista. Paikalla on useita lapsensa menettäneitä perheitä. Joidenkin perheiden lapset ovat yhä kateissa, toisille taas on käynyt hyvin: pienet perheenjäsenet ovat löytyneet.
Samaan aikaan pääkaupungin paremman alueen hotelleissa syödään aamiaista.
Hotelli Marriotin ravintolassa liikematkalaisten keskeltä erottuu kourallinen adoptioperheitä. Ikkunapöydässä buffet-aamiaisella istuu tuore perhe: kaksi adoptioisää ja värikkäässä guatemalalaisessa kantoliinassa tyytyväisenä nuokkuva pienokainen.
Toisessa pöydässä äiti pahoittelee, että itkuisella tyttärellä taitaa puhjeta uusia hampaita, kun hän on niin huonolla tuulella. Ruokailusta ei tule mitään, kahvi kylmenee.
Hotellin kiiltäväksi putsatussa aulassa kukka-asetelmien keskellä tuore adoptiomummi harjoittelee kävelemistä lapsenlapsensa kanssa.
13 miljoonan asukkaan Guatemala on viime vuosina antanut asukasmäärään nähden suhteutettuna eniten lapsia maailmassa kansainväliseen adoptioon. Määrissäkin laskettuna lapsia adoptoidaan enemmän vain Etelä-Koreasta, Kiinasta ja Venäjältä.
Kasvava kysyntä ja helppo prosessi on tuonut adoptioiden pariin myös niitä, joiden mielessä ei ole vain lasten etu.
Yhden perheen painajainen
Olga Angélica López López on etsinyt 27. syyskuuta 2006 kadonnutta kuopustytärtään Arlenea jo yli vuoden.
“Nähdessäni ulkomaalaisia vanhempia kaupungilla guatemalalaisvauvojen kanssa haluan mennä heidän luokseen ja kertoa, ettei heillä ole aavistustakaan siitä tuskasta, jota me joudumme kärsimään. Minulle tulee niin paha olo katsoessani heitä. He lähtevät täältä onnellisina hymyillen, meidän elämämme on pirstaleina.” López López, 30, yrittää pidättää itkua. Kadonneesta tyttärestä puhuminen tuottaa tuskaa.
Arlene katosi, kun lapsenvahtina ollut López Lópezin äiti antoi tyttärentyttärensä vieraalle naiselle, joka oli väittänyt olevansa lapsen äidin ystävä. Sen jälkeen lapsesta ei ole näkynyt vilaustakaan.
“Kasvava määrä lapsia otetaan väkivaltaisesti vanhemmiltaan. Siitä huolimatta Guatemalassa on hyväksytty vuosi vuodelta enemmän adoptioita”, Norman Cruz sanoo. Hän on Fundación Sobreviventes -järjestön johtaja.
Vaikka Norman Cruz pitää adoptiota periaatteessa positiivisena asiana, nykytilanteessa hän haluaisi kieltää ne kokonaan.
”Olemme löytäneet siepattuja lapsia orpokodeista, adoptiopapereiden valmistumista odottamassa. On mahdollista, että lapsia kaapataan myös muuhun laittomaan toimintaan kuten elinkauppaan ja prostituutioon”, hän toteaa.
Viime vuosina noin 5 000 lasta vuodessa on saanut uuden perheen ulkomailta, lähinnä Yhdysvalloista. Joka sadas guatemalalaisvauva päätyi viime vuonna adoption kautta Yhdysvaltoihin.
“On valhetta, että meillä olisi 5 000 hylättyä lasta vuodessa”, toteaa lasten oikeuksia puolustavan Casa Alianza -järjestön johtaja Claudia Rivera. “Kyseessä on täysin kaupallistunut ja korruptoitunut toiminta. Suurin osa lapsista annetaan adoptioon alle vuoden ikäisenä. Siinä ajassa on hädin tuskin edes teoriassa voitu selvittää, ettei lapsilla todella ole ketään biologiseen perheeseen kuuluvaa, joka voisi ottaa heidät luokseen.”
Claudia Rivera kertoo, että varkauksien lisäksi maassa on myös tapauksia, joissa naiset hankkiutuvat tai pakotetaan raskaiksi, jotta syntyvä lapsi voidaan antaa adoptioon.
Telma Cristina Sol Solin kimppuun hyökättiin 21. kesäkuuta 2007, kun hän käveli bussipysäkiltä kotiin. Hyökkäyksessä vietiin hänen vastasyntynyt poikansa Jonatan Alejandro Martínez Sol.
Kun vauva löydettiin 27 päivää myöhemmin, hänellä oli jo uusi nimi ja uudet, ulkomaiset adoptiovanhemmat. “Orpokodissa, jossa vauva oli, lapsen kaapannut nainen sanoi, että etsii meidät käsiinsä, jos viemme lapsen.”
Toisen perheen unelmien täyttymys
Rivitalossa sijaitseva, kotoisan oloinen orpokoti Hannah’s Hope on yksi ulkomaisia adoptioita välittävistä järjestöistä.
Amy, 30, ja Doug, 31, Gastripth ovat lentäneet Cincinnatista Ohiosta tutustumaan kuukauden ikäiseen Aisliniin, ensimmäiseen lapseensa. Pari on pitkään toivonut lasta, mutta he eivät voi saada omaa biologista lasta.
Sohvalla lojuu pieni vaaleanpunainen nukke, lahja Aislinille.
“Prosessi on kestänyt reilun vuoden. Aloitimme lokakuussa 2006 papereiden kanssa ja helmikuussa 2007 pääsimme tyttölistalle odottamaan sijalle 38. Vielä tässä menee pari kuukautta ennen kuin voimme tulla takaisin hakemaan Aislinin kotiin kanssamme”, he kertovat.
Parin on myös tarkoitus tavata tulevan lapsensa biologinen äiti orpokodissa. Tapaaminen hermostuttaa.
“Mitä jos esitän väärän kysymyksen? Minua pelottaa myös kovasti, että lapsen biologinen äiti muuttaisi mielensä kesken kaiken”, vauvaa hartaasti odottanut Amy miettii.
Pari on kuullut arvostelusta guatemalalaisia adoptioita kohtaan, mutta pitää käyttämäänsä adoptiojärjestöä varmasti hyvänä. He tietävät miksi Aislin annettiin pois: biologisilla vanhemmilla ei ole varaa pitää lasta.
Erityisesti Amya ja Dougia on huolestuttanut puhe lakien muuttumisesta. ”Onneksi nyt näyttää siltä, että jo aloitetut adoptiot kuitenkin saatetaan loppuun vanhojen sääntöjen mukaan.”
Heille, kuten monille adoptiovanhemmille, lapsi on merkinnyt myös kymmenien tuhansien dollarien lainan ottamista. Rahaa kuluu lakimieheen, vaadittaviin lupiin ja papereihin sekä tietenkin lapsen asumiseen orpokodissa. Heidän käyttämänsä järjestö vakuuttaa, ettei biologisille vanhemmille makseta lapsista rahaa.
Bill, 30, ja Libby, 29, Ludtke ovat saapuneet Clevelandista Ohiosta tapaamaan kuukauden ikäistä Gabrielia. He kertovat adoption olleen luonnollinen vaihtoehto kolmannen lapsen kohdalla, koska suvussa on jo ennestään paljon adoptiolapsia.
Sekä Gastripthit että Ludtket ovat yhtä mieltä siitä, että lapsen adoptoiminen kotimaassa Yhdysvalloissa olisi ollut hidasta ja monimutkaista.
“Tämä ei mitenkään tee meistä hyviä tai huonoja henkilöitä. Kyseessä on toinen poika, siunaus meille ja elinikäinen sitoutuminen, mutta on totta, että usein adoptoijia kyllä kotona pidetään jotenkin maailmanparantajina tai sankareina”, toteaa Bill Ludtke.
Epämääräisten adoptioiden loppu?
Keski-amerikkalaista guatemalaa on pidetty laittomien adoptioiden paratiisina. Paperityöt on voinut hoitaa ripeästi, ja koko adoptio on hoitunut noin vuodessa. Ainoana maana Amerikoissa adoptiot on hyväksynyt notaari tuomarin asemasta.
Adoptioiden parissa arvioidaan toimineen noin 500-600 lakimiestä ja yli 260 välitystoimistoa. Lakimiehiä on usein osoitettu syyttävällä sormella epämääräisyyksistä, adoptioissa kun on liikkunut paljon rahaa. Vuosien keskustelun jälkeen epämääräisyyksien ja massa-adoptioiden oletetaan nyt kuitenkin loppuvan.
Guatemala on sitoutunut vuoden 2008 alusta lähtien noudattamaan kansainvälisiä adoptioita säätelevää Haagin sopimusta. Myös maan oma adoptioita säätelevä laki astui voimaan samaan aikaan.
Jatkossa ennen adoptiota on todistettava, ettei lapsella ole mahdollisuutta palata perheensä luo, eikä köyhyys enää ole riittävä syy lapsen luovuttamiseksi adoptioon. Lasta ei voi enää luovuttaa adoptoitavaksi heti syntymähetkellä vaan aikaisintaan kuuden viikon ikäisenä.
Guatemala on myös perustamassa paikan adoptioviranomaiselle, jonka on tarkoitus vastaisuudessa hoitaa adoptioita keskitetysti.
Ashley Williams Hannah’s Hope -orpokodista on tyytyväinen uudistuksiin.
”Varmasti adoptiot aluksi pysähtyvät, mikä on tietenkin myös lasten kannalta valitettavaa, sillä kestää jonkin aikaa saada lain mukaiset prosessit kuntoon. Hämäräpuuhissa mukana olleilla tuskin on mitään kiinnostusta saada asioita uusien sääntöjen puitteissa kuntoon. Heidän toimintansa loppuu nyt.”
Monet maat ovat kieltäneet adoptiot Guatemalasta adoptiojärjestelmän ongelmien takia. Suomeen on viimeksi adoptoitu Guatemalasta lapsi vuonna 1999.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2008