Talouden mittareiden mukaan Etelä-Afrikalla ja Chilellä menee yhtä hyvin. Silti Etelä-Afrikka on 80 sijaa Chileä jäljessä YK:n uusimmassa inhimillisen kehityksen indeksissä. Taustalla on ajatus, että kehitys on paljon muutakin kuin pelkkää talouskasvua.

Vaikka maiden väkilukuun suhteutetut bruttokansantuotteet ovat lähes samansuuruiset, Chile päihittää Etelä-Afrikan selvästi muilla mittareilla: keskimääräinen eliniänodote on melkein 30 vuotta korkeampi kuin Etelä-Afrikassa, ja lukutaidossakin ero on yli kymmenen prosenttiyksikköä.

YK:n kehitysraporteissa on vuodesta 1990 lähtien ollut käytössä perinteisen BKT-laskelman sijaan niin sanottu inhimillisen kehityksen indeksi eli HDI. Tässä mitataan talouden lisäksi myös keskimääräistä elinikää, väestön lukutaitoa ja koulutusmahdollisuuksia.

Intialainen taloustieteilijä, filosofi ja vuoden 1998 Nobel-voittaja Amartya Sen on yksi monipuolisemman kehityskäsityksen innoittajista. Hänen mukaansa talous on vain yksi kehityksen osa-alue. Tärkeintä on ihmisten toimintamahdollisuuksien kokonaisvaltainen avartaminen. Toisin sanoen vapauden edistäminen.

Sen on kehitellyt näkemyksiään jo vuosikymmeniä, mutta tiivistää ne kuuluisimmassa teoksessaan, vuonna 1999 julkaistussa Development as Freedomissa.

Mikä kehitys?

Koko kehityksen käsite on vaikea ja kiistelty. Kehityksen historiallisia juuria voi etsiä esimerkiksi valistusajan edistysuskosta tai siirtomaavallan aikaisesta ajatuksesta, jonka mukaan siirtomaita oli kehitettävä, jotta niitä voitiin hyödyntää paremmin.

Nykyään korostetaan kokonaisvaltaisen kehityksen merkitystä yksilöiden mahdollisuudelle elää ihmisarvoista elämää. Toisaalta jotkut kyseenalaistavat koko kehityksen väittäen, että sen nimissä on tehty paljon pahaa.

Niin kauan kun kehitys käsitettiin vain talouskasvuna, vallitsi tietty selkeys: tiedettiin mistä puhutaan. Kun vanha totuus on kyseenalaistettu, koko ajatus kehityksestä saattaa vaikuttaa hämärältä ja epämääräiseltä. Esimerkiksi Suomen uusimmassa kehityspoliittisessa ohjelmassa kehitystä ei juurikaan määritellä.

Amartya Senin ajattelu avaa yhden vaikutusvaltaisen näkökulman nykyisen kehityskeskustelun pohtimiseen.

Vapauden näkökulma

Amartya Senin lähtökohta on ajatus vapaudesta. Vapaus on mahdollisuuksia – vapautta koulutukseen, terveyteen, itse elämään.

Senin keskeinen esimerkki on mustien asema Yhdysvalloissa. Rahallisesti mitattuna mustat amerikkalaiset ovat huikeasti paremmassa asemassa kuin kehitysmaiden ihmiset.

Kuitenkin mustat Yhdysvalloissa kuolevat keskimäärin nuorempana kuin paljon köyhemmät kiinalaiset tai intialaiset Keralan osavaltiossa. Esimerkiksi väkivallan yleisyyden ja puutteellisen terveydenhuollon johdosta monet mustat Yhdysvalloissa siis menettävät kaikista perustavimman vapautensa, elämän, paljon aiemmin kuin köyhät kiinalaiset.

Senin käyttämä vapauden käsite avaa kokonaisvaltaisemman näkökulman kehityksen pohdintaan. Sitä onkin hyödynnetty YK:n inhimillisen kehityksen raporteissa, joissa puhutaan ihmisten valinnanmahdollisuuksien lisäämisestä.

Demokratian itseisarvo

Amartya Senin mukaan kehitys on myös poliittista vapautta.

Aasian tiikeritalouksien kuten Etelä-Korean ja Singaporen menestys on herättänyt ajatuksen, että demokratia on luksusta, johon on varaa vasta vaurastumisen jälkeen. Maat rikastuivat markkinamyönteisten mutta autoritaaristen hallitusten kaitsemina.

Kiinan taloudellinen voittokulku on lähes mykistänyt sen epädemokraattisen hallinnon arvostelijat. Demokraattinen Intia on onnistunut vähentämään köyhyyttä paljon vähemmän kuin autoritaarinen Kiina. Pitääkö demokratia siis ihmisiä köyhyydessä?

Senin analyysi vie pohjan tällaiselta ajattelulta. Hänen mukaansa demokratia on itseisarvo.

”Poliittinen vapaus on itsessään tärkeää, eikä demokratiaa tarvitse perustella sen taloudellisilla vaikutuksilla”, Sen kirjoittaa.

Demokratisoituminen on itsessään kehitystä. On sinänsä arvokasta, että ihmiset saavat osallistua maansa poliittiseen järjestelmään.

Kansanvallalla nälänhätää vastaan

Sen myös huomauttaa, että demokraattinen Intia on säästynyt nälänhädältä – toisin kuin Kiina.

”Toimivassa demokratiassa ei ole koskaan ollut nälänhätää”, Sen kirjoittaa teoksessaan Development as Freedom.

Väitteen on kyseenalaistanut esimerkiksi ympäristöaktivisti Vandana Shiva, joka väittää nälänhädän tekevän paluuta Intiaan.

Sen myöntääkin, ettei demokratialla olla poistettu aliravitsemusta, mutta pitää kiinni demokratian arvosta. Senin mukaan diktatuurit saattavat pärjätä silloin, kun kaikki on hyvin, mutta ne eivät kykene välttämään todellisia katastrofeja. Kansanvalta on vakuutus kaikista pahinta vastaan.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2008