”Aiotteko todella viettää täällä koko päivän?” taksikuski kysyy. ”Voin kyllä hakea teidät aikaisemminkin.”
Olemme peltojen keskellä, 25 kilometrin päässä Havannan keskustasta. Tarkoituksemme on viettää päivä ExpoCubassa, Kuuban saavutuksia esittelevässä teemapuistossa. Kuljettajan epäilyistä huolimatta pyydämme häntä hakemaan meidät vasta illalla.
ExpoCuba rakennettiin ylistämään Kuuban saavutuksia eri aloilla – maataloudessa, koulutuksessa, urheilussa ja teknologiassa. Matkaoppaan mukaan luvassa on huvipuisto, järvi soutelua varten, laadukkaita ravintoloita ja näköalatorni, josta avautuu upeat näkymät yli peltojen.
Puisto on ränsistynyt ja autio. Nurmikko on palanut ruskeaksi ja polun betonilaatat halkeilevat. Meidän lisäksemme paikalla ei ole muita.
Vuoristorata on ruostunut ja siitä puuttuu palasia. Vaunutkin puuttuvat. Matalaa tornia ympäröivät hatarat rakennustelineet, joille en uskaltaisi nousta. Soutuveneet ovat lukkojen takana.
Puiston perällä on rivi valtavia näyttelyhalleja: urheilu, terveys, vienti, teollisuus, taide. Hallit ovat tyhjiä. Joissakin on vanhoja telineitä ja julisteita, jotka kertovat maan menestyksestä alalla.
Kalastusta esittelevässä paviljongissa on kala-allas. Siellä ei ole kasveja tai edes hiekkaa. Kalat tekevät kuolemaa. Vitriinissä on esillä säilykepurkkeja. Sardiinia, tonnikalaa.
Hallin ulkopuolella on tyhjä allas, jonka pohjalla makaa iso valkoinen ponttoni. ”Näyttelyesine: ponttoni” lukee kyltissä.
Ruokakojujen luukut on suljettu. Vain yksi hampurilaiskioski on auki, ja osa seurueestamme ostaa sieltä sämpylöitä. Niiden välissä on ketsuppia ja pihvi. He eivät ole varmoja, onko pihvi lihaa; se maistuu leivältä.
Päivän aikana puistoon virtaa koululaisryhmiä. Lapset juoksentelevat iloisena ympäriinsä. Yksi laite toimii: rata, jossa poljettavilla vaunuilla voi tehdä nitkahtelevan kierroksen yläilmoissa. Koululaiset muodostavat pitkän jonon radan eteen. Kierroksen jälkeen he juoksevat kilpaa takaisin jonon perälle. Joku yrittää etuilla.
Päivän aikana rata menee rikki.
Turismia esittelevään halliin saapuu juontaja, joka soittaa rytmikästä musiikkia ja ohjaa leikkejä. Lapset ovat riemuissaan. Kaiuttimista raikuvat laulut ovat irvokkaalla tavalla ristiriidassa puiston aavemaisen tunnelman kanssa.
Puisto lienee epäonnistunut tavoitteessaan esitellä maan saavutuksia. Minun reissuni on silti onnistunut. ExpoCuba tiivistää vaikutelmani Kuubasta: mahtipontiset ylistyssanat kohtaavat todellisuuden, jossa loistokkaiden rakennusten värit ovat karisseet ja seinät halkeilleet.
Disney-puistot ovat tähän verrattuna laimeita ja tavanomaisia.
Tekemistä ei kuitenkaan koko päiväksi riitä. Istumme tienpenkalla ja pohdimme, miten viettäisimme loppupäivän. Yhtäkkiä taksi pysähtyy viereemme.
”Arvasin, että olisitte jo valmiita lähtemään”, aamuinen kuljettajamme virnistää.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2008